Vesihuollon myytit

Tapio Katko & Petri Juuti & Riikka Juuti: Vesihuollon myytit
Kuvitus Pertti Väyrynen
Vastapaino 2022
213 sivua

Ansioituneet tietokirjailijatohtorit Tapio S. Katko, Petri S. Juuti ja Riikka P. Juuti ovat sukeltaneet myyttien mielenkiintoiseen maailmaan teoksellaan Vesihuollon myytit. Kirja pohdiskelee vesihuollon keskeisiä aiheita sangen laajasti, ja antaa vastauksia 24 myytiksi määriteltyyn aiheeseen. Laajasta käsittelystä kertoo jo käytetyn viiteaineiston poikkeuksellisen mittava, lähes 20 sivun mittainen lähdeluettelo.

Vesihuollon myytit -teoksessa käsitellään merkittäviä vesihuoltoon liittyviä teemoja, joista vallitsee erilaisia käsityksiä ja mielipiteitä, osin perustellustikin. Virheellisiä käsityksiä tuodaan esille ja ”perusteltu todellisuus” esitetään tiivistetysti. Kirjan perusrakenne on lukijan kannalta erittäin hyvä, vaikka lopputulos ei aina ole selkeä joko–tai eli ”väite on myytti” tai ”väite ei ole myytti”.

Myytti määritellään Wikipediassa tarinana tai uskomuksena, joka selittää asioita, joista ei ole ensikäden tietoa tai joiden paikkansapitävyyttä ei voida todistaa. Usein sanalla myytti on uskonnollinen sävy. Kaikkiin käsiteltyihin aiheisiin määritelmä ”myytti” ei täysin istu, mutta sopii kyllä lukijan mielenkiinnon herättämiseksi. Yksittäisiä 24 myyttiä ei ole tässä kirja-arvioinnissa mahdollista tarkastella yksityiskohtaisesti, joten keskityn osaan myyteistä.

Vesihuollon mallimaa

Myytit on ryhmitelty viiteen kategoriaan: Vesivarat ja veden käyttö yhdyskunnissa; Vesihuolto yhdyskuntien verenkiertona; Vesihuollon pelisäännöt; Vesihuollon osaaminen ja yhteistyö; Vesihuollon tulevaisuudet. Kuten kirjan tekijät alkusanoissaan toteavat, Suomi on vesihuollon mallimaa, minkä eteen on tehty paljon töitä.

Tähänastisten saavutusten laakereille ei kuitenkaan ole varaa jäädä lepäämään, vaan jatkuvaa kehittämistä ja toimijoiden hereillä oloa tarvitaan. Ajatellen Suomen kansainvälisesti katsoen runsaita vesivaroja ja olosuhteita, edellytykset kehityksen hyvälle jatkumolle ovat olemassa. Satsauksista vesihuollon osaamiseen ei kuitenkaan ole varaa tinkiä, vaikka paine muuhun ympäristöosaamiseen nykyään korostuukin.

Vesihuoltoalan koulutuksen osalta ei ole esitetty omaa myyttiä, mutta pohdintaa sen osalta on kyllä tehty myytissä 17: ”Kaikki vesihuollon ongelmat ratkeavat teknologiaa kehittämällä”. Samoin
teemaa sivutaan myytissä 5, joka väittää, että veden käsittely ja jäteveden puhdistus on kallista. Todellisuudessa vedenkäsittelyn ja jäteveden puhdistuksen osuus vesihuollon kokonaiskustannuksista on korkeintaan 20 prosenttia. Yli 80 prosenttia kustannuksista muodostuu vesijohto- ja viemäriverkostoista.

Välttämätön palvelu vaatii osaamista

Vesihuolto on ihmisille välttämätön ja kriisiytymiselle altis hyödyke. Sen turvaaminen edellyttää mahdollisimman korkeatasoista osaamista maailmanlaajuisesti. Tulevaisuuden kannalta on oleellista, miten hyvin koulutettua väkeä on käytettävissä erilaisiin vesihuollon kehittämis- ja ylläpitotehtäviin. Muuttuvassa maailmassa esiintyy vaihtelevasti erilaisia arvostuksia ja virtauksia, jotka muuttavat eri toiminta-alojen painotuksia. Suomessakin tällaista muuttumista on tapahtunut uusien ympäristöteemojen vahvistuessa. Se on vaikuttanut vanhojen perinteisesti vahvojen alojen, kuten vesiteknisten alojen resursointiin ja arvostukseen.

Vesihuollon myytit -kirjassa on pohdittu valittuja aiheita – myyttejä – monipuolisesti, myös kansainvälisiä kytkentöjä on käytetty. Se antaa perspektiiviä, joskin globaali näkökulma antaisi aihetta vaikkapa uuteen teokseen, joka tiettävästi onkin vireillä.

Suomessa ei tuhlata vettä

Myytti 8 käsittelee veden käyttöä ja tuhlausta. Todetaan, että kulutus on vuosien mittaan huomattavasti vähentynyt niin, että ominaiskulutus henkeä ja vuorokautta kohden on nykyisellään henkeä kohden noin 220 l/vrk. Kun tilastoista löytyy pienempiäkin lukuja, muun muassa Motivan tilastoima 155 l/vrk, olisi näitä lukuja, niiden eroja ja syitä eroihin voinut hiukan tarkastella. Loppupäätelmään, että veden tuhlaus Suomessa on lähinnä myytti, voi olosuhteemme huomioon ottaen yhtyä.

Energia- ja vesilaitokset yhteistyöhön?

Myytti 15 tarkastelee vesihuollon taloudellisia kysymyksiä ja myytti 20 energia- ja vesilaitostoimintojen yhdistämismahdollisuuksia. Vesihuollon laskutuksissa vallitsee käytännössä ilmeisesti jonkin verran kirjavuutta, ja kuntalaisten kannalta läpinäkyvyys ja kohtuullinen yhdenmukaisuuskin olisivat perusteltu tavoite. Vesihuollon ylilaskutusta käytettäväksi vapaasti kunnan muuhun toimintaan voi mielestäni kritisoida.

Kun sekä vesilaitos- että energiatoiminnot ovat yhteiskunnan tärkeimpiä infran osia, on niiden häiriötön toiminta huoltovarmuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Huoltovarmuuden ja turvallisuuden takaamiseen voidaan ajatella liittyvän piirteitä, joiden huomioon ottamista mahdollisimman järkevästi voisi näiden toimialojen tiivis yhteistyö edistää.

Vesivarat jakautuvat epätasaisesti

Myytti 16 käsittelee kuntien välistä yhteistyötä vesihuollossa. Kun vesivarat ovat alueellisesti hyvinkin epätasaisesti jakaantuneet, ei oikeudenmukaisen ratkaisun löytäminen aina ole helppoa. Aikojen kuluessa on esiintynyt varsin riitaisiakin tilanteita, mutta kirjoittajien näkemyksen mukaan tilanne on merkittävästi parantunut ajan mittaan. Voisi kuitenkin olettaa, että vaikeita tilanteita edelleen tulee muun muassa vedentarpeen ja ilmastonmuutosten myötä.

Mikäli kasvituotannon kastelun tarve lisääntyy merkittävästi tulevaisuudessa, tulee se aiheuttamaan ristiriitatilanteita, kuten monissa niukempien vesivarojen maissa on tapahtunut. Onhan maataloudellinen kastelu globaalisti ylivoimaisesti suurin veden kuluttaja. Suomen oloissa kyse on pääasiassa luonnonvesien riittävyydestä, mutta myös talousveden tai sen raaka-aineen käyttö kasteluun on mahdollista.

Yhteenvetona kirjasta Vesihuollon myytit voi todeta, että siinä on tarkasteltu 24 vesihuollon teemaa erittäin perusteellisesti ja monipuolisesti ja käytettyjen viitteiden suuri määrä, noin 400, vahvistaa sen. Lukijalle on tarjolla runsaasti ajankohtaista tietoa vesihuollosta, ja tekijöiden pitkäaikainen kokemus ja syvä perehtyneisyys antaa perspektiiviä tarkasteluille. Kirjan rakenne on erinomainen, ja kirjan lukeminen on sekä antoisaa että eloisan kuvituksen myötä hauskaa. Vesihuollon myytteihin kannattaa todella tutustua.

Pertti Seuna

Kirjoittaja toimi Euroopan vesiyhdistyksen presidenttinä vuosina 2011–2013.

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)