Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Vieraslaji joessa, ennusteissa ja otsikoissa

Kyttyrälohi on kauhistattavan näköinen kala, niin näöltään kuin myös maineeltaan.
Kuva Mikko Suominen

Räjähdysmäinen kasvu on ekosysteemissä aina hälyttävä asia. Atlantin lohen lisääntymisalueelle Jäämereen laskeviin jokiin levittäytyvä kyttyrälohi luo haasteita niin kalastajille, paikallisille turismitoimijoille, ratkaisua kehittävälle teknologiayhtiölle, lohen tutkijoille, paikallisille päättäjille kuin lehdistöllekin.

Kyttyrälohikoiras kasvattaa nopeasti kyttyrän noustuaan jokeen.
Atlantin lohia jokeen nousemisen jälkeen. Koiraat erottaa leuan päähän kehittyvästä väkäsestä ja taistelu kutupaikoilla jättää usein jälkensä kaloihin.
Kuva Mikko Suominen

Tyyneltä mereltä Eurooppaan

Kaikki alkoi siitä, kun Neuvostoliitossa saatiin 1950-luvulla ajatus istuttaa Tyyneltä valtamereltä vieras lohilaji, kyttyrälohi, Vienanmeren jokiin lisäämään kalastusmahdollisuuksia.

Kyttyrälohen elinkaaren suurin ero Atlantin loheen on, että se menee nopeasti joesta mereen ja palaa jo kahden vuoden kuluttua syntymästään kutemaan. Aikuiset lohet kuolevat kudun jälkeen joessa. Atlantin lohi puolestaan pysyy joessa useita vuosia ja palaa merivaiheen jälkeen kutemaan jopa useina vuosina.

Vieraslaji on myös paljon vähemmän jokiuskollinen syntymäjoelleen kuin alkuperäislaji ja leviää siksi suhteellisen nopeasti myös naapurijokiin. Viime vuosina lajin määrä Norjan puolelta Jäämereen laskevissa joissa on kasvanut räjähdysmäisesti ja niiden yleistyminen etenee Pohjois-Norjassa idästä länteen.

Nyt Pohjolan parhaimpana lohijokena pidetty Tenojoki on tilanteessa, jossa parittomina vuosina toistuva vieraslaji-lohen vaellus oli 2,5-kertainen luontaiseen loheen verrattuna vuonna 2021. Vuodelle 2023 odotetaan selvästi suurempaa määrää.

Huawein kehittämä automaattinen lohien lajittelujärjestelmä Berlevågin Storelvassa. Lohet ohjataan suppilomaista aitaa pitkin tunneliin, jossa ne kuvataan ja lajitellaan joko ylös jokeen tai mustaan häkkiin. Joen keskiosassa on vedenkorkeuden mukaan säätyvä aita.
Kuva Mikko Suominen

Teknologiayritys ehdottaa ratkaisua

– Kyttyräloheen liittyy kolme suurta ongelmaa, selittää Huawei Norgen teknologiajohtaja Vegard Kjenner.

– Kyttyrälohi valtaa parhaat kutupaikat ja on agressiivinen. Jopa kymmenkiloinen Atlantin lohi väistää parikiloista kyttyrälohta.

– Kun kyttyrälohen poikasia on paljon, niin ne syövät joessa olevan poikasille kelpaavan ruoan ennen siirtymistään mereen. Atlantin lohen poikaset puolestaan viipyvät vuosia joessa, hän jatkaa.

– Kolmanneksi kyttyrälohet kuolevat jokeen ja tämän vaikuttaa esimerkiksi veden pH-arvoon, Kjenner summaa.

Olen Pohjois-Norjassa, 50 kilometriä Tenon suistosta pohjoiseen sijaitsevassa Finnmarkin läänin Berlevågin kylässä elokuun lopulla. Paikka on tärkeä, sillä kylän vierestä virtaava parikymmentä metriä leveä Storelva-joki on valittu uuden teknologian kokeilupaikaksi.

Huawei Norge on omalla kustannuksellaan kehittänyt teknistä järjestelmää, jolla jokeen tulevat lohet voitaisiin lajitella ja poimia vieraslajiin kuuluvat yksilöt pois. Paikkaa esitellään myös videolla.

Projekti sai alkunsa, kun yksi Huawei Norgen yhteistyökumppaneista ehdotti kyttyrälohiongelmaa aiheeksi, jonka parissa yhtiö voisi auttaa.

– Meistä se oli fantastinen haaste. Huaweillä uskomme, että teknologia voi auttaa meitä ratkaisemaan suuren osan nykypäivän maailmanlaajuisista haasteista. Tämä oli tapa testata väitettä ja osoittaa, että se olisi mahdollista, Kjenner kertoo.

– Kaiken lisäksi pidän paljon kalastamisesta itsekin ja aihe on minulle tärkeä.

Huawein motiivina on positiivisen julkisuuden saaminen panostamalla tärkeään asiaan. Yhtiön projektissa kehittämä teknologia annetaan vapaasti yhteiskunnan käyttöön. Yhtiö uskoo, että projektissa ollaan tilanteessa, jossa laitteiston toimivuus pystytään todistamaan.

Tuntuvan panostuksen jälkeen järjestelmälle haetaan julkisuutta, ja siksi suomalaisia toimittajia on kutsuttu tutustumaan siihen elokuun lopulla 2022. Olen mukana hieman yli kymmenen enimmäkseen ympäristöaiheisiin erikoistuneen toimittajan ryhmässä.

Berlevågin Storelvaan kesäksi asennetun laitteiston esittely. Geir Kristiansen demonstroi automatiikan toimintaa. Video Mikko Suominen

Robottikamera lajittelee

Jokeen asennetun järjestelmän ytimessä on kuvantunnistusjärjestelmä, joka mahdollistaa Atlantin lohen ja kyttyrälohen erottamisen toisistaan. Ongelma ei ole niin helppo kuin voisi olettaa, sillä koiraspuolisille kyttyrälohille kehittyy kyttyrä vasta sitten, kun laji on jo ollut joen makeassa vedessä jonkin aikaa. Erot sitä ennen ja naaraslohien kohdalla ovat paljon pienemmät.

Järjestelmään kuuluu muutaman sentin välein poikkipuita sisältävä aita, jonka avulla aukkoja leveämmät kalat ohjataan portista sisään tunneliin. Jokeen nouseva lohi pyrkii luonnostaan virtaa vastaan ja aidan asettaminen suppilomaisesti hyödyntää tätä.

– Kun lohi kulkee tunnelissa kameran edestä, siitä otettu kuva siirretään läheiselle työasematietokoneelle, joka tunnistaa sen lajin. Tunnistus kestää 8 millisekuntia, selittää Kjenner.

Tunnistusasteen raportoidaan olevan tällä hetkellä yli 90 prosenttia. Vielä paria vuotta aiemmin lajittelujärjestelmän keskiössä oleva keinoälyä hyödyntävä kuvantunnistus ei olisi ollut käytännössä mahdollista ainakaan tällä tarkkuudella.

– Järjestelmä päättää joko avata tunnelin sivulla olevan oven, joka ohjaa kalan ylävirtaan tai antaa kalan kulkea tunnelin päähän tankkiin, josta se ei löydä ulospääsyä, hän jatkaa.

Automatiikka tunnistaa kalan ja ohjaa sen haluttuun suuntaan. Videot Huawei & Co, Tekstitys Mikko Suominen

Kalatankin sisältö käydään tarkastamassa tyypillisesti kaksi kertaa päivässä. Tuolloin järjestelmän huoltajan on vielä mahdollista päästää tankkiin joutuneet Atlantin lohet tai taimenet pois. Kyttyrälohet poimitaan talteen ja ne voidaan käyttää ruuaksi ihmisille tai eläinrehuksi.

Järjestelmän on tärkeä sijaita lähellä joen suuta, sillä jokeen tultuaan kyttyrälohi alkaa jo parin vuorokauden sisällä muuttua ja sen käyttöarvo ruoaksi huononee selvästi. Vastikään jokeen nousseen kyttyrälohen maku ei eroa juurikaan luonnonlohesta.

Järjestelmä asennettiin jokeen ensi kertaa jo vuonna 2021, jolloin kyttyrälohia oli runsaasti. Tuolloin jokainen jokeen noussut kala kuvattiin, mutta kaikki päästettiin nousemaan jokeen. Tätä kuvausaineistoa hyödynnettiin lajintunnistuksen kehityksessä kuvien perusteella. Syksyllä järjestelmä purettiin, mutta asennettiin uudelleen tänä kesänä, jolloin mukana oli myös keinoälyn avulla automatisoitu lajittelu.

Koska tänä vuonna ei ollut joka toinen vuosi nousevien kyttyrälohien nousuvuosi, ei niitä ole juurikaan näkynyt.

– Sattuman kautta Storelvan vuoden ainoa kyttyrälohi ui järjestelmäämme tänä aamuna ja se ohjautui tankkiin onnistuneesti, naurahtaa Kjenner.

Pääsemme tutkimaan rannalle nostettua kuollutta, noin kaksikiloista kyttyrälohikoirasta.

Lähellä Tenon laskupaikkaa joki on noin puolen kilometrin levyinen ja melkoinen haaste millekään poikkipatoon perustuvalle järjestelmälle.
Kuva Mikko Suominen

Tenon tilanne pahenee

Tenojoella vuonna 2022 oli jo toinen lohen kalastuksen kieltovuosi peräkkäin. Lohenkalastuksen puuttumisella on ollut valtava merkitys Utsjoen kunnan alueelle matkustavien turistien määrään ja siten myös kunnan talouteen.

Syynä kieltoon on lohikannan romahdus, joka pystytään toteamaan Tenojoen alajuoksulle asennetun kaikuluotainjärjestelmän avulla.

– Biologiset perusteet kalastuskieltoon eivät paljoa muutu. Tämä vuosi on edelleen heikko, neljäs vuosi putkeen. Yhden merivuoden lohien määrä ei näytä kasvaneen. Tässä vaiheessa on vaikea kuvitella, että siellä mitään merkittävää kalastusta aukeaa, kertoo Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta.

Orell on kenties eniten kyttyrälohi-aiheesta mediassa haastateltu suomalainen tutkija. Hänen mukaansa kyttyrälohen määrä on Tenolla kasvussa.

– Jos Tenoa mietitään niin on mahdollista, että niitä tulee muutamia satoja tuhansia. Vuonna 2021 kyttyrälohia oli 50 tuhatta. Semmoisesta määrästä voi syntyä isokin kanta. Atlantin lohen kohdalla ollaan oltu 20 tuhannen kalan molemmin puolin viime vuosina, hän selittää.

Orell korostaa myös, että valtavia kannanvaihteluita koetaan kyttyrälohella sen luontaisella esiintymisalueella Tyynen valtameren pohjoisosissa. Toisinaan kannassa koetaan valtavia nousuja, toisinaan romahduksia.

Tämä johtuu siitä, että kun emokalat kuolevat kudun jälkeen, niin ainoa mikä selviää, on mäti. Jos käy niin, että jonkin vuoden tuotanto häviää, niin kanta voi hävitä kokonaan.

Iso haaste lohen tutkimuksessa on, että sen seuraaminen mereen vaeltamisen jälkeen on hyvin vaikeaa. Orell onkin kutsunut merivaihetta tutkimuksen kannalta mustaksi laatikoksi.

– Nähdään, että tämän verran lähti kaloja ja tuon verran tuli. Sehän ei varsinaisesti kerro siitä, mikä se ongelma siellä on. Tämä on kimurantti kuvio siinä mielessä, että on hypoteeseja ja näkökulmia merivaiheen ongelmiin, hän selittää.

Nousevan lohen vähentyneeseen määrään etsitään syitä ja hypoteesit ovat moninaisia. Orell ei usko, että kyttyrälohen määrän kasvu aiheuttaisi suuria ongelmia Atlantin lohelle meressä kilpailulla ravinnosta.

– Kun Tenoa katsotaan ollaan todennäköisesti ollaan hyvin alkuvaiheessa kyttyrälohen yleistymisessä. On muutamia pienempiä lohijokia, joissa kymmeniä tuhansia kyttyrälohia on ylihypättävissä puroissa, siellä ollaan jokien kokoon suhteutettuna vaikeammassa tai pidemmällä kehityskulussa.

– Tenon kokoisiin jokiin voi nousta miljooniakin lohia. Potentiaali on siis valtava, mutta se ei tarkoita sitä, että joka vuosi se kaksinkertaistuu. Voi olla hyvinkin, että tulee joitakin satojatuhansia tai sitten voi olla että kanta romahtaa. On hirveän vaikea tietää, Orell painottaa.

LuKen tutkija Panu Orell on erikoistunut vaelluskalojen tutkimukseen
Kuva Panu Orell

Tutkija vaatii malttia

Kyttyrälohen torjuntaan käytetyt menetelmät ovat myös Orellin mukaan tarpeen ja hän on tutustunut myös Huawein kehittämään järjestelmään.

– Jos halutaan käyttää poikkipatoratkaisua, jossa koko joki suljetaan, niin se on ilman muuta parasta tekniikkaa. Systeemi, joka tunnistaa lajit automaattisesti ja erottelee ne ilman, että ihmisen tarvitsee fyysisesti koskea, on kannatettava ja lupaava tekniikka, Orell sanoo.

Hänen mukaansa tällainen järjestelmä sopii kuitenkin parhaiten pieneen jokeen. Tenon kaltaisessa isossa joessa ongelmia voi tulla tulvista, jotka nostavat joen virtauman nopeasti moninkertaiseksi. Ongelmaksi voi myös aiheutua etenkin isoissa joissa tulevan synnyttämä veden samentuminen, joka voisi estää kalojen kuvaamisen.

– Ylipäätään minua hieman arvelluttaa tällaisten käyttö laajamittaisesti, kun joki on puoli kilometriä leveä. Kun ollaan tilanteessa, jossa lohikannat ovat aallonpohjassa niin ei saisi aiheuttaa sille negatiivisia vaikutuksia sillä että pyydetään kyttyrälohia.

– Norjassa oimintaan ja tiedonkeruuseen on panostettu. On kuitenkin vähän riski, että lähdetään soitellen sotaan ja aletaan käyttämään erilaisia menetelmiä ja keinoja tietämättä niiden tehosta ja mahdollisista negatiivisesta vaikutuksesta oikeastaan mitään.

Orellin mukaan kyttyrälohi on tullut jäädäkseen eikä hän usko, että siitä pystyttäisiin millään toimintamallilla pääsemään eroon.

– Tässä on se ongelma taustalla, että venäläiset eivät tee asialle mitään. Se lähde säilyy siellä, Kuolan alueella on varmaan sata jokea, joissa kyttyrälohi lisääntyy. Tämä on aika vaikea ja kimurantti tilanne, että yksi tai kaksi maata yrittää, mutta yksi ei tee mitään. Se ei lopu yhteen tai kahteen parittomaan vuoteen, hän harmittelee.

– Pääpointtini on, että pitää yrittää löytää toimivia tehokkaita menetelmiä kasvun rajoittamiseen, jotta se saataisiin pysäytettyä. Täytyy jatkuvasti olla seuraamassa vaikutuksia alkuperäiseen kantaan, Orell tiivistää.

Paikallinen pyytää toimia

– Vuonna 2017 meillä oli Kongsfjordelvassa 90 kyttyrälohta. Vuonna 2019 oli 300 kappaletta ja viime vuonna noin 3 000, selittää Berlevågin alueen kalastusasioille omistautunut Geir Kristiansen Berlevåg Jeger og Fiskerforeningistä.

Kristiansen on ollut mukana seuraamassa ja auttamassa Huawein projektin toteutusta. Hän tuntee alueen joista huolehtivana ja niissä kalastavana suurta huolta alueen tulevaisuudesta ja on siksi mukana vapaaehtoisena paikallisena puhumassa toimittajille.

– Mikäli niitä ei pysäytetä Kongsfjordselvassa, niin niitä tulee olemaan 20 tuhatta ensi vuonna ja kahta vuotta myöhemmin kenties 200 tuhatta, Kristiansen ennustaa.

Esimerkiksi hän ottaa Varangerbottenin kylän lähellä sijaitsevan Vesterelvan, jossa vastaava kehitys on jo pidemmällä. Kyseessä on selvästi pienempi joki kuin Kongsfjordselva, mutta siellä oli vuonna 2021 arviolta 16 000 kyttyrälohta. Arvio ensi vuodelle on jopa 160 000 kyttyrälohta.

– Sellainen määrä vaikuttaa joka ikiseen joen eliöön. Kyttyrälohet ovat keskimäärin noin 2,4 kiloa, Kristiansen lisää.

Itäisen Finnmarkin alueella on kyttyrälohen yleistymisen lisäksi esiintynyt myös Atlantin lohen vähenemistä eikä syytä ole tiedossa. Kristiansen epäilee syyksi, että tuhannet jokiin mätänevät kyttyrälohet ovat muuttaneet joen happamuusarvoa ja ekosysteemiä. Jokeen palaamassa olevat kotijokiuskolliset Atlantin lohet eivät välttämättä tunne jokea omakseen eivätkä lähde nousemaan siihen.

Hänen toiveensa on, että järjestelmiin panostettaisiin nopeasti ja ne saataisiin käyttöön alueen neljään jokeen jo ensi vuonna.

Huawei Norgen teknologiajohtaja Vegard Kjenner esittelee lohien lajittelupäätöksen sekunnin sadasosassa tekevää laitteistoa.
Kuva Mikko Suominen

Rahoitus puuttuu toistaiseksi

– Ennen ryhmäänne täällä kävi paikallisia päättäjiä ja he vaikuttivat luopuneensa jo toiveista vuodelle 2023 ja ajattelevansa ettei ratkaisua ole, kertoo Kjenner.

– Itse olen toista mieltä. Toimiiko järjestelmämme 100-prosenttisesti? Ei. Voisiko sitä vielä parantaa? Aivan varmasti. Voimmeko oppia tästä kaudesta ja parantaa automatiikkaa? Kyllä. Tulisiko meidän saada lisää asiantuntijoita aiheen pariin? Kyllä pitäisi. Toimiiko järjestelmä tarpeeksi hyvin? Kyllä se toimii, Kjenner argumentoi.

Huawein mukaan järjestelmän toimivuus pystytään jo osoitettamaan käytännössä. Päätös niiden rakentamisesta ainakin useisiin Finnmarkin alueen jokiin pitäisi tehdä jo nyt. Huawei ei hae rahallista hyötyä, vaan toteuttajana olisivat muut kilpailutettavat yritykset.

Jokaisessa joessa täytyy tarkoin valita järjestelmälle sopiva paikka, mitata sen topologia joessa ja valmistaa siihen sopiva aidat ja lohitunnelit. Sitä ei ehditä tehdä enää ensi keväänä.

– Norjan valtio on tähän mennessä käyttänyt 120 miljoonaa euroa lohiloisen torjuntaan ja se on kyttyräloheen verrattuna pienempi ongelma, Kjenner painottaa.

Hänen mukaansa Berlevågin Storelvan kaltaiseen pieneen jokeen aita, lohitunneli ja muu jokeen asennettava laitteisto kustantaa kenties 100 tuhatta euroa. Tietokone muutaman tonnin ja asennusurakka kenties kymmenen tuhatta euroa. Ohjelmisto on tarjolla ilmaiseksi. Kaiken lisäksi laitteistosta kertyisi tuloja, mikäli kyttyrälohet myytäisiin käyttöön.

Kjenner uskoo myös siihen, että olisi mahdollista skaalata vastaava järjestelmä myös suuriin jokiin. Tuolloin rinnakkaisia portteja täytyisi tehdä enemmän, Tenon kokoisen joelle kenties kymmenkunta. Se vaatisi suunnittelua, kehitystä ja testausta, mutta olisi hänen mukaansa mahdollisuuksien rajoissa.

Seuraavat vuodet näyttävät mittakaavan

Kyttyrälohi on siis hyvin ajankohtainen aihe, joka yhdistää tiedettä, tekniikkaa, ympäristöongelmia ja paikallispolitiikkaa. Siihen liittyy paljon yksityiskohtia, joista voi esittää perusteltuja näkökantoja suuntaan tai toiseen vailla varmuutta.

Nopeasti tai ainakin vääjäämättä eskaloituva ongelma herättää tunteita lähes jokaisessa tavalla tai toisella liittyvässä ihmisessä. Lapissa asuvana paikallisen luonnon vaeltajana ja kalastuksen harrastajana on helppo lähteä aiheeseen mukaan myös henkilökohtaisella tasolla ja mielipiteillä.

Vasta kesän 2023 lopulla nähdään laskennoista, toteutuvatko kyttyrälohen leviämisestä ilmoille maalatut uhkakuvat ja tuolloin voi jälkiviisaana sanoa, miten suurena haaste olisi tässä vaiheessa pitänyt ottaa. Tuolloin edessä on kuitenkin jo vääjäämättä tuolloin joessa kutevien kyttyrälohien poikasten paluu kesällä 2025.

Mikko Suominen

Mikko Suominen on avaruus- ja luontoaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja, joka asuu Ivalossa.

Julkaistu

26 syys, 2022

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)