Viron tiedeviestintäpäivä kokosi tänä vuonna noin 80 virolaista tiedeviestinnän ammattilaista Tarttoon V Spa -kokoushotelliin. Päivän aiheena oli Tiedeviestinnän seuraava käänne: mistä tiedeviestijät tulevat ja mihin he katoavat?

Seminaarin järjesti 15. marraskuuta Viron tiedeagentuuri ETAG, joka toimii opetus- ja tiedeministeriön alaisuudessa ja vastaa tieteen rahoitusprosesseista Virossa samaan tapaan kuin Suomen Akatemia meillä. Viron tiedeviestintäpäivä järjestetään vuorovuosina Tallinnassa ja Tartossa yleensä marraskuussa.

Päivän käytännönläheistä teemaa tiedeviestijän ammattipolusta lähestyttiin niin yksittäisten uratarinoiden kuin virolaisen mediamaiseman nykyhetken kautta.

ETAGin pääjohtaja Anu Noorma mainitsi avaussanoissaan, että tiedeviestinnän tärkeyttä tuskin enää haastetaan. Tiedeviestijäksi ei kuitenkaan ole mutkatonta koulutusta tai tiettyä urapolkua, mikä saattaa olla ongelma. Tähän samaan aiheeseen palasi päivän aikana omassa esityksessään Tarton yliopiston journalismin apulaisprofessori ja toimittaja Marju Himma, joka särmästi ehdotti suoraan tiedeviestinnän maisteriohjelmaa perustettavaksi.

Seth Mnookin: Tieteen pitää houkutella vetävillä tarinoilla

Päivän varsinainen pääpuhuja oli yhdysvaltalaisen MIT:n tiedeviestinnän koulutusohjelman johtaja ja mediatutkimuksen professori Seth Mnookin.

Mnookin korosti, että tieteestä kirjoittaminen houkuttelevasti vaatii ennen kaikkea koukuttavaa, lähes dekkarimaista tarinaa, jonka laatiminen on opittavissa oleva journalistinen taito. Toimittajana työskennellyt ja kolme tietokirjaa (Hard News 2004, Feeding the Monster 2006, The Panic Virus 2011) varsin eri aiheista kirjoittanut Mnookin kannusti viestijöitä julkaisemaan korjauksia ja oikaisuja. Tutkijoita hän neuvoi olemaan yhteydessä journalisteihin väärin lainattujen tai kehystettyjen asiantuntijalausuntojen ilmestyessä.
Asiallisen keskustelun jatkumisen kannalta nämä teot ovat olennaisia ja kohdentavat viestiä asiaan, mikä kutistaa ilmatilaa myös trolleilta ja misinformoijilta.

Houkutteleva teksti sitoo käsillä olevan aiheen johonkin tällä hetkellä ihmisiä askarruttavaan, ei ole liian abstrakti ja myöntää, että kaikkea ei vielä tiedetä. Epävarmuuksista muistuttaminen on myös keino laajentaa yleisön ymmärrystä tieteen perusluonteesta: uusi tieto syntyy toisteisen ja vertaisarvioidun prosessin tuloksena.

Omia työuriaan ja päätymistään tiedeviestijöiksi avasivat geneetikko Erik Abner, viestintäsuunnittelija Piret Ehrenpreis ja ETAGin viestintäjohtaja Annely Allik. Abner työskentelee edelleen tutkijana, mutta kertoi koronapandemian aikaisesta aktiivisuudestaan kansanvalistajana Twitterissä sekä virolaismedioiden vakiohaastateltavana olostaan. Mainituksi tuli myös Abnerin fossiiliharrastus, josta hän kertoo Instagram-tilillään.

Ehrenpreis päätyi nopeasykkeisestä tv-toimittajan työstä perinteisempään viestintätyöhön Tarton yliopistoon. Allik puolestaan opiskeli markkinointia ja päätyi pitkän kaupallisen uran jälkeen ensin Tarton yliopiston biopankin viestintätehtäviin ja sieltä ETAGiin.

Kahdeksan maan konsortio kokoaa tiedeviestinnän koulutuspakettia

Tämän jälkeen päivä eteni viimeaikaisten hyväksi havaittujen viestintäkäytäntöjen esittelyyn. Viestintäjohtaja Kaire Uusen kertoi, kuinka Tallinnan teknillisessä yliopistossa on saatu kaikki mukaan viestintätyöhön väitöskirjatutkijoista emeritusprofessoreihin. Tanssiville, laulaville ja näytteleville diplomi-insinööreille saattaisi olla kysyntää Suomessakin. Uusen esitteli myös TTÛ:n Trialoog-sivustoa, joka on suunnattu yrittäjille ja päätöksentekijöille. Trialoog on toimitettu uutisportaali, jossa on sekä uutisia että mielipidetekstejä.

Arko Olesk kertoi nykyisestä työstään tiedeviestinnän postdocina Tallinnan yliopistossa EU-rahoitteisessa COALESCE-projektissa. COALESCE-konsortioon kuuluu 13 yliopistoa tai instituutiota kahdeksasta eri maasta ja sen tavoitteena on luoda eurooppalainen tiedeviestinnän resurssipankki, jossa on keskitetysti koulutus- ja tukimateriaaleja viestijöille. Aiempien viestintäverkostojen laajentaminen ja syventäminen kuuluu myös COALESCEn toimintaan, joka jatkuu ainakin vuoteen 2027. Suomesta konsortiossa on mukana LUT-yliopisto.

Mihin tiedeviestijät katoavat?

Marju Himma käytti tiedeviestinnän käytäntöä ja koulutusta käsittelevässä esityksessään vaihdelaatikkometaforaa, jossa perinteinen tiedote, jonka tutkija ja viestijä laativat yhdessä, on ikään kuin viestinnän ykkösvaihde, jolla päästään vasta liikkeelle. Muita vaihteita pitää olla eri tarkoituksiin, paikkoihin ja eri yleisöille. Näihin luetaan mm. keskustelut, teatteri, pelit, näyttelyt, standup, luennot, kaikki mahdolliset tavat, joilla eri yleisöihin saa yhteyden. Tästä saatiin muistutus päivän päättyessä Viron tiedeviestintäpalkintojen jakoon, kun palkittujen joukossa oli mm. tarttolaisen kulttuurikahvila Barlovan tiedeiltojen sarja.

Ennen tiedeviestintäpalkintojen jakoa kuultiin kuitenkin vararehtorien paneelikeskustelu, jossa käytiin läpi mm. tiedeviestinnän kohderyhmiä, viestijöiden työoloja ja työtehtäviä, yliopistokohtaisen julkisen tiedottajan tai puheihmisen tarvetta, institutionaalisen mielipiteen muodostamista ja välittämistä sekä julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioiden eroja työnantajina.

Paneelikeskustelun yleisö tarjosi vastauksen kysymykseen, mihin tiedeviestijät katoavat. He siirtyvät yrityksiin, koska työolot ja työsuhteen muut ehdot palkka mukaanluettuna ovat paremmat. Tästä virisi jatkokeskustelu johtamisen mahdollisista ongelmista ja sivuttiinpa sitäkin, ovatko tiedeviestijät ainoastaan julkisen sektorin töissä.

Tallinnan Energia-tiedekeskuksen voimahahmo ja showmies Aare Baumer tarjosi humoristisen näkemyksen tiedeviestijäksi ajautumisestaan ja yrityksistään ymmärtää tiedettä. Kepeä siirtymä sai nousujohteisen jatkon, kun palkintoraadin puheenjohtaja, akateemikko Ene Ergma otti yleisönsä nasevalla johdantopuheellaan. Viron tiedeviestintäpalkinnot ovat Viron opetus- ja tiedeministeriön rahoittamia.

Oli jälleen kiinnostava seurata Viron tiedeviestintäkentän uusimpia tuulia. Edellissyksyn tekoälyteemasta tultiin nyt lähemmäs viestintätyön arkea. Virolaisten hämmästyttävä kyky siirtyä nopeasti asiamoodista juhlamoodiin tuli jälleen tutuksi, päätöskokkarien tunnelma nousi minuuteissa lämpimäksi ja hilpeäksi. Palkinnonsaajien iloon oli mukava yhtyä.

Ohjelma ja puhujien diaesitykset: https://etag.ee/tegevused/teaduskommunikatsioon/teaduskommunikatsiooni-konverentsid/teaduskommunikatsiooni-konverents-2024/

Tiedeviestintäpäivästä on taltio ETAGin Youtube-kanavalla ja Viron yleisradion Novaator-portaalissa.

Valokuvat: Mailis Vahenurm https://photos.google.com/share/AF1QipPzV4C8k6Oa59DhUAfgds2U8OPOKg3PKKD5e51znn6O_iRXHJ8snkTupjNhBSywDw?key=cWpuR09xTFB6ZE9WYlpSRmJValpGWjlodVctdXNB