Pekka Wahlstedt
Erkki Lyytikäinen: Sanotaan tyyliin näin. Kirjoituksia kielen ilmiöistä. Gaudeamus 2016
Mitä olisi ihminen ja kulttuuri ilman kieltä? Kieli läpäisee yhteiskunnan katutasolta kulttuurin korkeimmille huipulle. Tosin kaduilla puhutaan hyvin erilaista kieltä kuin yliopistoissa.
Yksi tärkeä kysymys onkin, millainen on tai tulisi olla puhekielen ja kirjakielen välinen suhde. Saako puhekielen ilmauksia päästää kirjakieleen, vai johtaako se sivistyksen rapautumiseen? Ja kenellä on oikeus päättää, mikä on oikeaa kieltä? Onko lopultakaan olemassa objektiivista ja universaalia kieltä, joka voisi toimia kielenkäytön mallina ja esikuvana?
Näitä kysymyksiä pohditaan pitkän linjan kielimiehen ja tietokirjailija Erkki Lyytikäisen kirjassa Sanotaan tyyliin näin. Kirja sisältää paljon kielen ja kielten historiaa, joka paljastaa paljon kielen luonteesta ja olemuksesta.
Suomen kielen historia on oiva esimerkki. Suomessa vain kansa puhui suomea ja yläluokka ruotsia. Mutta kun Suomi siirtyi Ruotsin vallan alaisuudesta Venäjän alaisuuteen, asetelma muuttui. Uudet hallitsijat suosivat suomen kieltä ja antoivat suomen kieltä puolustaville fennomaaneille vapaat kädet ajaa asiaansa.
Näin he saivat heikennettyä uuden alamaisensa edellisen hallitsijan vaikutusta – onhan kieli kansakunnan ja kansalaisen identiteetin ja ajattelun perusta, mitä J.V. Snellmankin painotti.
Kieli on aina sidoksissa poliittiseen ja kulttuuriseen valtaan ja näin muuttuu niiden mukana. Kielen elävyys ja rikkaus kumpuaa puhekielestä – onhan kirjakieli syntynyt puhekielestä niin kuin lapsikin oppii ensin puhumaan ja vasta myöhemmin, koulutielle astuttuaan, kirjoittamaan.
Lyytikäinen kertoo myös omasta kasvamisestaan – kaikkine törmäyksineen – kieleen kouluiästä yliopistoon. Hän vertaa sitä pukeutumiseen – yliopistoon ei ollut asiaa ilman pukua. Jotain kertoo kielensääntöjen hölentymisestä se, että nykyään yliopistossakin pärjää farkuissa ja villapaidassa.