”Juttuaiheita on ympärillä loputtomasti. Olen maallikko kaikessa mutta samalla kiinnostunut kaikenmoisista asioista. Siksi oletan, että itseäni kiinnostavat aiheet ja innostunut ote loksahtavat myös lukijalle”, Ilpo Salonen sanoo.

”Tiedetoimittajalla pitää olla ymmärrys siitä, miten tiede toimii, mitä eri tieteenaloilla puuhataan, ja mitkä ovat siellä vakiintuneet käsitykset”, sanoo Vuoden 2022 Tiedetoimittaja Ilpo Salonen.

Tiedetoimittajain liiton palkintoperustelut vahvistavat Ilpo Salosen oman oletuksen. Häntä kiitetään juuri siitä, miten ”kiinnostavasti ja ymmärrettävästi jutut on rakennettu, oli kyse sitten painovoimasta tai avaruusromun mittaamisesta, kvanttitietokoneista tai seeprakalojen unimekanismista”.
”Salonen on aikakauslehtijournalistina osannut rakentaa juttuja tavalla, joka sopii paitsi kulloisenkin lehden linjaan ja tavoitteisiin, myös suuren yleisön tarpeisiin”, liiton hallitus luonnehtii palkittavaa.

Vuoden tiedetoimittaja selitti V-indeksin rakenteen

Riittääkö siis toimittajan oma kiinnostus määrittelemään sen, mikä loksahtaa lukijoille? Ilpo Salosen esimies, Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen palauttaa haikailijat heti maan pinnalle. Hänen mielestään on riskaabelia tehdä juttuja vain itselleen. Lukijat kun eivät välttämättä kiinnostu semmoisista ollenkaan.
”Ilpolla tuota vaaraa ei kuitenkaan ole. Hän on hyvän toimittajan perustyyppi: kiinnostuu jatkuvasti asioista, jotka eivät hänelle kuulu. Hänellä on lisäksi luontainen tapa ajatella ja käännellä aiheita niin, että ne yhtäkkiä alkavat kuulostaa kiinnostavilta”, Ruokanen tiivistää.
Esimerkkinä olkoon parin vuoden takainen juttu siitä, voiko vitutukseen kuolla. Salonen perehdytti TM:n lukijat suomalaistutkijoiden luomaan V-indeksiin. Se osoittaa, että ankara harmitus voi lyhentää elinikää jopa kymmenen vuotta.
”Paavo Väyrysen legendaarinen heitto pani pohtimaan tieteen näkökulmasta, miten ihmiskeho toimii paineen alaisena, ja mitä aivoissa silloin tapahtuu”, Salonen perustelee.
Muista juttukeikoista hänelle on jäänyt uran varrelta vaikuttavimpina mieleen kahden päivän ikäisen vauvan avosydänleikkaus sekä juttukeikka Espoossa toimineen ydinreaktorin purkutyömaalle. Ensinmainittu raportti julkaistiin Seurassa vuonna 1986 ja jälkimmäinen TM:ssä viime vuonna.
”Tähtihetkiä sattuu jokaisen toimittajan kohdalle. Noissa tapauksissa tuntui siltä, että olen valtavan osaamisen ja ammattitaidon todistajana – sydänleikkauksessa oikeasti elämän ja kuoleman kysymysten äärellä”, Salonen sanoo.
Kirurgia- ja vitutusjutut havainnollistavat, miten TM on monen muun median tavoin nostanut tiedemaailman yhdeksi kolmesta ydinseuranta-alueestaan. Sähkö- ja polttomoottorimiesten äänenkannattajana tunnetun julkaisun juttuskaala on jo vuosien ajan kattanut luonnontieteitä paleontologiasta kosmologiaan. Vain humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset näkökulmat lehti jättää suosiolla muiden hoideltaviksi.
”Ilpolla on ollut toimituksessa iso vastuu ja valta tiedesisältöjen orientaatiosta. Hänen kädenjälkensä näkyy vahvana joka numerossa. Olemme saaneet tiedesivuistamme palkintojakin, joista olemme ylpeitä”, Ruokanen hehkuttaa.
Lääkäriseura Duodecimin antoi vuonna 2018 TM:lle kunniamaininnan ansiokkaasta terveyden ja lääketieteen uutisoinnista tärkeälle kohderyhmälle. Joulukuussa 2020 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos myönsi lehdelle kansanterveyspalkinnon valtakunnallisesti merkittävästä kanstanterveyttä edistävästä työstä.
”Palkinnot tulivat koko toimitukselle, koska myös digilehden toimitus seuraa lääketiedettä. Aihealueelle tuntuu olevan lukijoiden parissa kysyntää”, Salonen korostaa.
Suomen tiedetoimittajain liiton palkintoperusteluissa muistutetaan, että aikakauslehtimarkkinat ovat äärimmäisen kilpaillut, mikä asettaa toimittajille erityisiä vaatimuksia. Oma erikoisala on hallittava. ”Toimittaja Ilpo Salonen on pitkän ja vaiheikkaan uransa aikana kiinnittynyt tieteeseen ja tieteelliseen maailmankuvaan tavalla, joka olkoon esimerkkinä muillekin journalisteille. Ammattilaisena Salonen on paitsi uutterasti perehtyvä, myös humaani ja ystävällinen ihminen”, kehuu liitto Ilpo Salosta.

Valkeakosken Sanomien sisäpuhelin oli ammatinvalinnanohjaaja

Tieteen ihmeet ovat kiinnostaneet Salosta lapsesta asti. Hän muistaa edelleen, kuinka jo kuusivuotiaana sai vanhemmiltaan kirjat Koneiden maailma sekä Kuu, naapurimme avaruudessa. Vielä suuremman vaikutuksen teki pari vuotta myöhemmin lähes 500-sivuinen joululahjakirja Miljoona vuotta, viisi sekuntia – yllättävä retki avaruuden, maapallon, ihmisen ja atomin ihmeelliseen maailmaan.

Omaan työuraansa liittyviä muistoja ja kokemuksia Ilpo Salonen on kirjannut useampaankin teokseen, kuten Täällä Lontoo -kirjaan. Perheensä yhteisiä – ja siinä sivussa omiakin lapsuuden ja nuoruuden seikkailuja taas löytyy kirjasta Täältä tullaan, Eurooppa.

Alustava päätös toimittajaksi ryhtymisestä syntyi sekin jo alle kymmenvuotiaana. Salosen isosiskolla oli pesti toimitussihteerinä Valkeakosken Sanomissa. Iltavuorojen lomassa hän joutui silloin tällöin tuuraamaan myös pikkuveljensä lapsenvahtina.
”Toimituksessa oli pitkä käytävä, jonka molemmilla puolilla oli huoneita. Niistä pystyi soittamaan sisäpuhelimen nappia painamalla isosiskolle, jonka työhuone oli käytävän päässä. Heti ensikokeilun perusteella päätin, että haluan ehdottomasti töihin paikkaan, jossa on sisäpuhelin”, Salonen muistelee.
Kirjoituskoneen naputus oli tuttu ääni myös kotioloissa. Isä oli paikallisen osuusliikkeen toimitusjohtaja, joka kirjoitti päivätöidensä ohella mm. yli 70 kansiollista kokemuksia ja yksityiskohtaisia raportteja perheen automatkoilta eri puolille Eurooppaa.
Äiti varjeli päivisin Valtion elokuvatarkastamossa suomalaisia väkivalta-, seksi- ja kauhuviihteen vaaroilta, mutta ikuisti vapaa-aikoinaan päiväkirjoihinsa perheen tapahtumia ja tunnelmia. Hän toimitti vuosikymmenet myös Eeva-lehden Leelian lepotuoli -ihmissuhdepalstaa.
Salonen on koonnut perheen yhteisiä – ja siinä sivussa omiakin lapsuuden ja nuoruuden seikkailuja kirjaan Täältä tullaan, Eurooppa.
Jo Salosen äidin isä, Kustaa Liukonen, oli aktiivinen kirjoittaja. Hän oli itsenäisyysaktivisti, joka lopulta ampui tsaarin salaisen poliisin urkkijan ja sai siitä elinkautisen vankilatuomion. Liukonen armahdettiin vuonna 1917 muiden poliittisista rikkoksista tuomittujen tavoin. 1930-luvulla hän päätyi yhdeksi kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiilan perustajista ja alkoi kirjoittaa lehtijuttujen ohella novelleja, näytelmiä, kuunnelmia ja romaanikäsikirjotuksia. Salonen on toimittanut isoisänsä seikkailuista kirjan Ere Kolu – Aktivisti.

BBC opetti selkeyttä, STT nopeutta

Omaan työuraansa liittyviä muistoja ja kokemuksia Salonen on kirjannut useampaankin teokseen.
Ulla Järven toimittamassa kirjassa Tautinen media hän pohtii terveysjournalismin koukeroita. Terhokodin 25-vuotisjuhlakirjassa Elämän puu aiheena on median toiminta ja saattohoito. Salosen yhdessä Risto Uimosen ja Hanna Rajalahden kanssa toimittama Täällä Lontoo kertoo opeista, joita pitkälti yli sata suomalaistoimittajaa on saanut BBC World Servicessä.
Salonen oli BBC:n suomenkielisen toimituksen toimittajana vuosina 1987–97. Tuolta ajalta hänen selkäytimeensä on jäänyt mieleen erityisesti faktantarkistuksen ja ymmärrettävyyden vaatimus ja merkitys.
”Meitä koulutettiin useilla kursseilla talon tavoille. Mieluummin esimerkiksi kannattaa ottaa niskoilleen uutistappio kuin julkaista uutinen hatarien tietojen varassa. Ja että radiossa luettavan tekstin pitää olla niin selkeää ja johdonmukaista, että kuulija ymmärtää sen kerrasta”, Salonen kertoo.
”Lontoosta jäi omaksikin kestotavoitteeksi brittiläinen tapa, jossa päivälehtijutuistakin tehdään mielenkiintoisia ja hauskoja lukea – ja silti niihin saadaan paljon asiaa mukaan.”
Lontoon aikoina Salonen tottui myös freelancerin arkeen. Jotta perhe ei olisi häiriintynyt, hän naputti öisin vessassa matkakirjoituskoneella juttuja mm. Helsingin Sanomien tiedepalstalle ja silloiseen Tiede 2000 -lehteen (nykyisin Tiede).
Jo aiempina STT-vuosinaan Salonen oli ehtinyt tottua nopeaan työtahtiin. Hän muistelee, kuinka juttu kirjoitettiin yleensä yhdeltä istumalta. Jos valmista ei alkanut syntyä, viimeistään parinkymmenen minuutin päästä esimies tuli kyselemään syytä viipymiseen.
Näitä peruja häneltä edelleen syntyy pitkäkin juttu yleensä alle neljässä tunnissa, kunhan on koonnut pohjamateriaalit ensin kunnolla.

”Tyhmiä kysymyksiä tarvitaan mutta tietämättömiä ei”

Salonen sanoo löytävänsä juttuaiheet yleensä keskusteluista ihan tavallisten, eri aloilla toimivien ihmisten kanssa. Tiedejututkin kun on hänen mielestään parasta tuoda mahdollisimman lähelle arkea. Hän myös arvostaa haastatteluja ja kysymyksiä toimittajan avaintyökaluina vielä digiaikanakin.
”Erityisesti tiedetoimittajan pitää uskaltaa tehdä tyhmiä kysymyksiä, mutta ei kuitenkaan tietämättömiä. Taustatietojen on oltava kunnossa”, hän korostaa.

Uutistoimittajan uran peruina Ilpo Salosella on rivakka kirjoitustahti: pitkäkin juttu syntyy yleensä alle neljässä tunnissa, kunhan pohjamateriaalit on koottu ensin kunnolla. Kodin työhuoneen kirjahylly kertoo elämänikäisestä tiedonkeruusta.

”Tiedetoimittajalla pitää olla ymmärrys siitä, miten tiede toimii, mitä eri tieteenaloilla puuhataan, ja mitkä ovat siellä vakiintuneet käsitykset. Tiede muuttuu hitaasti. Uusi tieto yleensä täydentää vanhaa. Vakiintuneen teorian täysi kumoaminen on erittäin harvinaista.”
”Toisinajattelijat kiinnostavat suurta yleisöä, mutta heihin pitää suhtautua epäillen. Kriittisyys on hyvä asia, mutta se pitää yhdistää kokonaiskuvaan. Jos 10 000 tutkijaa sanoo jotain ja yksi aivan muuta, tuon yhden pohjalta ei kannata rynnätä väsäämään skuuppia”, Salonen sanoo.
Kyse on hänen mukaansa pohjimmiltaan yhteiskunnan paineensietokyvystä. ”Vaikka ilmassa liikkuu kuinka häilyviä tai ristiriitaisia mielipiteitä ja uskomuksia, päätöksenteon pitää perustua tutkittuun tietoon.”