Toimittaja Henry Tikkasen mukaan tieto välittyy tunteen ja tarinan kautta ihmiselle tehokkaasti. Kun tarjotaan sopiva määrä mielenkiintoista asiaa, se houkuttelee kuulijan ottamaan itse lisää selvää.

Illuminati — kiellettyjen kirjojen klubi. Mona Lisa on varastettu! Maailman vanhin puu. Numerot, jotka johtivat murhaan. Jo Tiedetrippi-podcastin otsikoista näkee, että kyseessä on uudentyyppinen tiedeohjelma — ei tiedeuutinen, asia- tai opetusohjelma, vaan tarina.

Esimerkiksi Mona Lisan katoaminen Louvren taidemuseosta Pariisista vuonna 1911 kuvataan jännityskertomuksista tuttuun tapaan. Samalla kuulija saa siemauksen tiedettä, historiaa ja kulttuuritutkimusta. Välillä ääneen pääsee yliopistotutkija Hanna Pirinen Jyväskylän yliopistosta. Tärkeintä podcastissa kuitenkin on tarina, joka etenee tunnelmaa syventävän musiikin siivittämänä.

Ylen Tiedetripin toimittaja Henry Tikkanen toivoo, että Tiedetripissä kuulija tempautuu mukaan tunnelmaan — hieman samaan tapaan kuin uppoutuisi katsomaan elokuvaa — ja sitä kautta syttyy mielenkiinto aihetta kohtaan.

”Ihminen on hyvin tunnevetoinen eläin. Tarina on hyvä keino välittää tietoa ja opettaa. Tätä on hyödynnetty läpi historian, jo kymmenien tuhansien vuosien ajan”, Tikkanen toteaa.

Tikkasen mukaan tarkoituksena ei ole Tiedetripissä kertoa ja selittää kaikkea, vaan nostaa olennaisin esiin isosta kasasta asioita ja herättää kiinnostus.

”Tämä on tieteen sisäänheittotuote.”

Kun kiinnostus on herännyt, kuulija haluaa usein ottaa itse lisää selvää aiheesta.

Tunnelma houkuttelee kuulijan palaamaan

Henry Tikkanen sai idean uudenlaisesta tiedepodcastista työskennellessään vuonna 2020 nuorille suunnatussa Yle Kioskissa. Aluksi hän oli tehnyt siellä tiedevideoita someen: ensimmäisessä niistä Suomen vahvin mies mitteli voimiaan fysiikan lakeja vastaan. Videot olivat keränneet paljon katsojia, mutta niiden tekeminen oli käynyt raskaaksi. Tikkanen ehdotti tuottajille Peter Westerholmille ja Nora Kajantielle, että ryhtyisi tekemään tiedepodcastia.

”Yle Kioski on ikään kuin Ylen laboratorio, jossa voidaan kokeilla uudenlaista tekemistä. Kiitos tuottajille minuun uskottiin ja sain lähteä toteuttamaan ideaa”, Tikkanen kertoo.

Tikkasella oli ajatus tarinallisesta tiedekertomuksesta, jossa olisi oma äänimaailmansa ja joka veisi kuulijan mukanaan. Ensimmäisen koejakson hän teki kokonaan itse, äänisuunnittelusta lähtien.

”Aiheena oli olivat chimút, alkuperäiskansa, jonka historiaan liittyy kammottava asia: he uhrasivat lapsiaan. Jaksosta tuli melko surkea, sillä en ole mikään äänisuunnittelija. Myöhemmin siitä tehtiin jakso ”Kansa, joka murhasi lapsensa””, Tikkanen kertoo.

Tikkanen tajusi, että jatkossa mukaan tarvittaisiin oikea äänisuunnittelija, jotta sopivan tunnelman ja äänimaailman luominen onnistuisi. Hän sai kaverikseen äänisuunnittelija Tuomas Vauhkosen, jonka kanssa löytyi heti yhteinen sävel.

”Tiedetripissä on paljon kiinnostavaa asiaa, mutta ei se vielä saa kuulijaa palaamaan uudestaan ja uudestaan. Tiedon saa aina selville internetistä tai muualta. Ajatukseni oli heti alusta alkaen, että podcastiin tarvitaan tarinan lisäksi vahva, tunnelmaan johdattava äänimaailma. Se on Tuomaksen käsialaa.”

Tavoitteena on, että tunnelma houkuttelee mukaansa ja saa palaamaan ohjelman pariin myös toistamiseen. Näin näyttäisi myös käyneen: podcastsarja on nopeasti noussut yhdeksi Ylen suosituimmista podcasteista. Sitä on kuunneltu yli miljoona tuntia ja yksittäiset jaksot keräävät parhaimmillaan yli 100 000 kuuntelukertaa.

”Ihminen on hyvin tunnevetoinen eläin. Tarina on hyvä keino välittää tietoa ja opettaa. Tätä on hyödynnetty läpi historian, jo kymmenien tuhansien vuosien ajan”, Henry Tikkanen toteaa.

Innostus kuuluu ja kiinnostus tarttuu

Tikkanen poimii jatkuvasti ympäristöstään ideoita Tiedetrippiin ja lukee paljon kaikenlaista. Monenlaiset asiat kiinnostavat, sillä hän on taustaltaan paitsi journalisti, myös aate- ja oppihistorian maisteri.
Tikkanen kertoo, ettei usko kohderyhmäajatteluun. Vaikka Tiedetrippi aloitettiin nuorille suunnatun Yle Kioskin puitteissa, hän ei erityisesti ajatellut nuoria vaan päätti tarttua aiheisiin, jotka häntä itseään kiinnostivat. Hän uskoo, että innostus kuuluu ja kiinnostus tarttuu.
”Tyydytän samalla omaa uteliaisuuttani. Otan aiheen, josta olen itse kiinnostunut ja haluan oppia lisää. Paketoin sen miellyttävään muotoon, että joku muukin voi oppia”, Tikkanen sanoo.
Tikkasen mukaan tärkeää oli, että Tiedetripin alkuvaiheessa hän sai kommentteja ja sparrausta dramaturgi Soila Valkamalta käsikirjoitusten tekemiseen. Vaikka tarina oli jo olemassa, oli tärkeää, että se saatiin muotoiltua sopivaan pakettiin — kaikkea ei pidä kertoa, vaan pitää löytää olennaisimmat asiat ja hioa ne esiin.
”Ensimmäiset käsikirjoitukset Soila veti punakynällä: turhaa, turhaa, turhaa. Kommenteista oli valtavasti hyötyä, sillä minulla oli tuossa vaiheessa vähän kokemusta käsikirjoittamisesta.”
Tikkanen pitää tärkeänä myös sitä, että Tiedetripille luotiin heti alusta alkaen oma, jännittävä visuaalinen ilme: podcastin kansikuvassa Tikkanen on saanut kyborgin piirteitä.
”Olen heti alusta asti ajatellut Tiedetrippiä brändinä. Tarvitaan visuaalinen ilme, joka vetoaa yleisöön. Tarvitaan äänimaailma, joka luo tunnelman. Ja tarvitaan tarina, joka koskettaa ja herättää ajattelemaan.”