Tiedeviestintäpalkittu Lotta Vuorio sanoo tekevänsä podcasteja kaikille, joita historia kiinnostaa, mutta myös heille, jotka eivät välttämättä vielä ole kiinnostuneita. Historia kun on täynnä tarinoita, jotka odottavat kertojaansa.

Helsingin yliopistossa yleisen historian alan väitöskirjaa valmisteleva Lotta Vuorio aloitti neljä vuotta sitten historia-aiheisten podcastien tekemisen. Mielenkiinto mediamuotoa kohtaan oli syttynyt vähitellen, aluksi muiden tekemiä podcasteja kuunnellen.

– Syksyllä 2018 olin vaihdossa Kööpenhaminassa ja sain tehtäväksi auttaa erästä tutkijaa podcastien valmistelussa. Olin myös hänen ensimmäisenä vieraanaan, tosin koko podcastia ei lopulta julkaistu. Silloin kuitenkin innostuin äänimaailmasta ja podcastista mediana, Vuorio kertoo.

– Seuraavana vuonna työskentelin HY:n digiloikkaprojektissa ja tehtävänäni oli tehdä podcast siitä, miten podcast tehdään. Tämä Podcast in podcast tehtiin osin suomeksi ja osin englanniksi. Sittemmin sitä on käytetty Helsingin yliopistossa kurssimateriaalina.

Historia on kiehtovaa. Menneisyyden tunteminen auttaa ymmärtämään myös nykyaikaa, muita ihmisiä ja kulttuureita. On jännittävää pohtia, miten ihmiset ovat eläneet, mitä asioita he ovat arvostaneet ja millaisista syistä.

– Olen pyrkinyt löytämään menneisyyden eri vaiheista aiheita, jotka koskettavat ihmisiä edelleen ja jotka ovat jollain tapaa yleisinhimillisiä. Tiedeviestinnän kannalta ajateltuna etuna on se, että historiaan liittyvät aiheet ovat helppo muuttaa yleistajuiseksi sisällöksi. Jaksoissa kuitenkin mennään aina syvälle, eikä kyse siis ole pinnallisesta käsittelystä.

Menneisyyden jäljillä -sarjan ensimmäinen jakso ilmestyi tammikuussa vuonna 2020. Vuorio oli heti alusta päättänyt, että jaksoja julkaistaan säännöllisesti ja joka toinen viikko tulee uusi jakso ulos. Hän nauhoittaa materiaaleja etukäteen, editoi ja julkaisee tiettynä päivänä. Toisena tavoitteena on, että jokainen jakso noudattaa samaa kaavaa ja että kuulija tietää, mitä on luvassa.

– Haluan, että kun jotain tehdään, niin se tehdään kunnolla, Vuorio korostaa.

– Menneisyyden jäljillä -podcast on tutkimuspohjainen ja sen brändin sisältöön pitää voida luottaa. Aluksi minulla oli lista henkilöistä ja tutkimusaiheista, joiden arvelin olevan kiinnostavia. Vähitellen minulle alettiin myös vinkata mielenkiintoisista tutkijoista. Viime aikoina olen saanut aihe-ehdotuksia myös kaupallisilta yhteistyökumppaneilta, lähinnä kirjojen kustantajilta. Kaupallisesta yhteistyöstä huolimatta olen tehnyt selväksi, että viime kädessä minä päätän sisällöstä ja sen julkaisemisesta.

Historia merkitsee tässä ajassa

Historian tuntemus on tärkeää, sillä menneisyys kulkee mukana myös nykyajassa ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Menneisyyden jäljillä -podcasteissa ei kuitenkaan käsitellä esimerkiksi valtioiden välisiin valtasuhteisiin tai hallitsijoihin liittyviä teemoja. Painopiste on pikemminkin arkisessa elämässä ja pienen ihmisen asemassa. Aiheita ovat olleet muun muassa Suomen köyhäintalot, 1700-luvun teinitytöt ja epidemioiden historia. Nämä kaikki ovat olleet myös kuulijoiden suosiossa.

– Teen mielelläni sukupuolen ja seksuaalisuuden historiasta kertovista aiheista, koska näihin ei syvennytä koulun historian tunneilla. Haluan auttaa ihmisiä ymmärtämään kanssaihmisiä ja harjoittamaan empatiaa. Yksi lempijaksoistani on jakso kuukautisten historiasta. Asia koskee puolta väestöstä, mutta juurikaan ei puhuta, miten kuukautisten kanssa on aiemmin eletty. Tämä on kiinnostanut monia muitakin, ja se on yksi kuunnelluimmista jaksoista.

Historia on kiehtova ala: se on täynnä tarinoita, jotka vain odottavat kertojaansa ja kuulijaa. Sivistys on ymmärrystä ja taitoa asettua toisen ihmisen asemaan. Vuorion mukaan on erityisen palkitsevaa huomata, että podcastien pariin ovat päätyneet sellaisetkin, jotka eivät aiemmin ole olleet kiinnostuneita historiasta. Hieman yllättäen esimerkiksi romukauppaa käsittelevä jakso sai paljon kuulijoita nimenomaan tiedepiirien ulkopuolelta. Ilmeisesti sitä jaettiin romuharrastajien keskuudessa.

Vuorion yhtenä tavoitteena on opettaa lähdekriittisyyttä sekä havainnollistaa, miten historioitsijat työskentelevät lähteiden parissa. Menneisyyden tutkimus on kuitenkin aina tulkintaa.

– Tästä syystä jokainen jakso alkaa ”menneisyyden jäljellä” eli haastateltavan itse valitsemalla arkistolähteen sitaatilla, jota sitten analysoidaan yhdessä vieraan kanssa.

Kuhunkin jaksoon liittyy sitä käsitelevä blogipostaus verkkosivuilla ja jokaiseen blogiin on koottu pääasiallinen lähdeluettelo materiaalista, jonka pohjalta jakso on toteutettu. Käytäntö alleviivaa sitä, että jaksossa puhutut asiat perustuvat tutkimuksiin ja kirjallisuuteen.

Merkityksellisiä ja yllättäviä aiheita

Vuorio kertoo itse innostuvansa kaikista teemoista niihin perehtyessään. Tämä välittyy myös podcasteista.

– Olen valikoinut aiheita, jotka jollakin tapaa koskettavat ja yllättävät ja tuntuvat tänä päivänä merkitykselliseltä. Esimerkiksi teimme yhden jakson Mäntsälän kapinasta, ja tavoitteena oli löytää nykyaikaan liittyvä näkökulma. Sellainen on vaikkapa yhteiskunnallinen vastakkainasettelu. Toisessa jaksossa pohdimme syitä siihen, miksi ihmiset sotivat. Viimevuosina sota-aiheita on ollut paljon julkisuudessa ja on tärkeää käsitellä sitä myös historian kautta.

Podcastin asiantuntijavieraat puhuvat mielellään tutkimuksestaan. Nykyään myös tieteentekijöiden keskuudessa arvostetaan yhä enemmän sitä, että omasta alasta pystytään kertomaan yleistajuisesti ja ymmärretään, että tieto kuuluu kaikille.

Kuulijan kannalta on tärkeää, että keskustelu on luontevaa. Podcastien ainoa käsikirjoitettu osa on intro. Vuorio laatii etukäteen listan kysymyksistä, joihin on tarkoitus saada vastaus ja jotka ovat keskustelun runkona, muuten aiheita käsitellään vapaamuotoisesti.

– Joskus vieraana ollut tutkija on etukäteen kertonut jännittävänsä esiintymistä, mutta yleensä jännitys hälvenee heti alussa aloittaessamme keskustelun jostain hieman muusta asiasta. Siten myös kuulijalle tulee rennompi fiilis. Vieraat ovat hyvin eri kohdista asiantuntijauraa aina vastavalmistuneista liki eläkeiässä oleviin, ansioituneihin professoreihin.

– Pitääkin laskea, kuinka monta vierasta minulla on ollut, se on ollut tosi hieno tapa verkostoitua ikään kuin vahingossa.

Aina välillä Vuorio pyrkii tekemään jakson johonkin tiettyyn ajankohtaan liittyen. Tällainen on jakso numero 86, joka käsittelee Pähkinäsaaren rauhaa. Sen solmimisesta tuli viime vuonna 700 vuotta. Jaksossa pohdittiin, mikä tekee juuri Pähkinäsaaren rauhasta niin tunnetun ja selittääkö Pähkinäsaaren rauha rajoineen kaikkea terveystilastoista talouteen ja murrerajoihin.

– En muuten aina osaa sanoa, mistä yleisön kiinnostus johonkin aiheeseen johtuu. Tämä esimerkiksi oli todella kuunneltu jakso. Ehkä tässä Pähkinäsaaren tapauksessa se liittyi itärajan nykyisiin kysymyksiin, Vuorio arvelee.

Voiko podcasteja tuottamalla elää?

Menneisyyden jäljillä on Lotta Vuorion oma projekti, jota hän tekee yhden naisen tiiminä. Kaikki langat pysyvät silloin omissa käsissä. Lisäksi hän on freelancertoimittaja ja työskentelee toiminimellä, joten YEL-maksut täytyy itse hoitaa niiltä osin, kun tulot ylittävät vuosittaisen rajan.

– Kahden ensimmäisen vuoden aikana podcastin teossa ei liikkunut rahaa lainkaan, vaan tein sitä oman harrastuneisuuden vuoksi. Vuonna 2021 sain työskentelyapurahan Tiedetoimittajilta, ja se oli ensimmäinen tulo, jonka sain tähän liittyen. Viimeisen parin vuoden aikana olen tehnyt yhteistyösopimuksia muun muassa kustantamoiden ja tutkimushankkeiden kanssa. Ensimmäinen yhteistyö oli SKS:n kanssa, jolloin vieraana oli heidän julkaisemansa kirjan kirjoittaja.

– On kieltämättä hieman hankalaa hinnoitella omaa työtä, se on ainoa asia, josta en tässä hommassa pidä lainkaan. Vuosi 2023 alkoi olla ensimmäinen, jolloin aloin saada työlle taloudellista vastinetta. Iso kiitos täytyy antaa myös Suomen Kulttuurirahastolle, joka myönsi minulle neljän vuoden rahoituksen väitöskirjaan. Se on tietysti tarkoitettu tutkimukseen, mutta siinä rinnalla rahoitus teki mahdolliseksi harrastusluontoisen podcastien aloittamisen. Tällä hetkellä podcasteja tekemällä ei vielä pysty elämään. Tulevaisuudessa olisi hyvä miettiä konseptia laajemmin, Vuorio pohtii.

Ensisijaisesti tutkija – ja erotuomari

Lotta Vuorio on ensisijaisesti väitöskirjatutkija. Yleisen historian väitöstutkimuksen aiheena on liikuntaa ja terveyttä koskevat kulttuuriset käsitykset 1800-luvun loppupuolen Englannissa. Hän käsittelee aihetta sukupuolen ja kehollisuuden näkökulmista. 1800-luvun Englanti on monella tapaa mielenkiintoinen. Liikunta terveyden kannalta ajateltuna seuraa teollistumista ja yhteiskunnan muuta kehitystä.

Kesti kuitenkin neljä vuotta, ennen kuin Vuorio teki podcastin omasta tutkimusaiheestaan. Jakso numero 90 kertoo siis 1800-luvun liikunnasta ja terveydestä. Roolit vaihtuivat: Vuorio oli itse haastateltavana ja Helsingin yliopiston väitöstutkija Aino Kirjonen toimi vierailevana juontajana. Jaksossa käsitellään sitä, millä tavoin ihmiset liikkuivat 1800-luvun puolivälin ja loppupuolen Englannissa ja kuinka sukupuoli ja sosiaalinen asema vaikuttivat siihen, miten liikuttiin ja miksi liikuntaa harrastettiin.

Urheilu on lähellä sydäntä. Vuorio on itse pelannut jalkapalloa koko lapsuuden ja nuoruuden, lisäksi hän alkoi oman peliuransa ohella kouluttautua erotuomariksi. Nykyään hän toimii jalkapallon kansainvälisenä FIFA-erotuomarina. Siihen pääseminen on vaatinut vuosien työn.

FIFA:n erotuomarina toimiminen on melkein osa-aikainen työ, joka sisältää paljon koti- ja ulkomaan matkustusta. Olisi vaikeaa tehdä sitä, mikäli olisi esimerkiksi virassa tai vakituisissa töissä.

– Erotuomarin tehtävä on kiinnostavaa ja hauskaa vastapainoa tutkimustyölle, ja meillä on hyvä erotuomareiden porukka. Englannissa naiset ovat pelanneet jalkapalloa jo 1800-luvun lopulla pussihousuissa ja pitkähihaisissa paidoissa. Vaikka tutkin liikuntaa olen päättänyt, että en tutkimuksessani käsittele jalkapalloa, koska en pystyisi sitä oikein kommentoimaan. Erotuomarina minun täytyy olla neutraalissa asemassa. Sen sijaan tutkimuksessani käsittelen pyöräilyä, voimistelua ja uintia arkisena liikuntakokemuksena.