Lama-ajan lapsuuden tylsyys ajoi Melissa Heikkilän lähiönsä kirjastoon ja tietokoneen äärelle. Nyt hän vahtii tekoälystä päättäviä sekä avaa tekoälyn hyötyjä ja uhkia kansainväliselle lukijakunnalle.

Vuoden toinen tiedetoimittajapalkittu Melissa Heikkilä, 32 taitaa olla kansainvälisesti menestynein suomalainen tiedetoimittaja. Hänet rekrytoitiin vastikään Financial Times -lehteen, jossa hän aloitti tekoälyyn erikoistuneena kirjeenvaihtajana tammikuun lopussa.

Aiemmin Heikkilä on toiminut maailman tärkeimmässä teknologialehdessä, yhdysvaltalaisessa MIT Technology Reviewssa, tekoälyyn erikoistuneena reportterina, Politico Europen teknologiatoimittajana sekä The Economistissa.

Heikkilän toimittajan taidot on huomattu laajemminkin, sillä hän oli viime vuonna mukana 100 Brilliant Women on AI Ethics™ -listauksessa. Vuonna 2020 Forbes nimesi hänet yhdeksi Euroopan markkinointi- ja media-alan 30 lupauksesta.

Tiedetoimittajain liitto myönsi Heikkilälle toisen Vuoden 2025 tiedetoimittaja -palkinnon rohkeasta ja omatoimisesta toimittajan uran rakentamisesta kansainvälisessä mediassa. Teknologiaan ja tekoälyyn perehtyminen syvällisesti on tärkeää, samoin kuin kriittisen katseen säilyttäminen paljon hypeä sisältävässä teknologiauutisoinnissa.

– Haluan tehdä ymmärrettäväksi uutta teknologiaa ja kertoa, mitä hyötyä tai vaaroja niistä voi seurata. Toivon, että tieto auttaa yksilöitä, rahoittajia ja poliitikkoja tekemään järkeviä päätöksiä. Monet päättäjät kokevat pakkoa hypätä samaan junaan kuin muutkin, eivätkä uskalla kysyä tyhmiä kysymyksiä. Se on minun tehtäväni, Melissa Heikkilä kertoo.

Omassa työssään hän käyttää tekoälytyökaluista litterointisovellusta lähes päivittäin.

Lapsuus poiki oma-aloitteisuutta

Melissa Heikkilän suomalainen isä ja filippiinienkiinalainen äiti tutustuivat kirjeenvaihtokavereina, rakastuivat ja asettuivat asumaan Espoon Suvelaan. He saivat kaksi lasta: Melissan 1992 ja myöhemmin pojan. Kotikielenä puhuttiin suomea ja englantia.

Suvela on Espoossa tunnettu lähiönä, jossa on paljon kaupungin vuokra-asuntoja ja maahanmuuttajia. Lähiölapsuus 90-luvun laman aikana poiki oma-aloitteisuutta.

– Minulla oli hyvä lapsuus, mutta tylsää. Pakenin tylsyyttä Suvelan kirjastoon, jossa luin nuorten kirjoja ja englanninkielisiä aikuisten kirjoja. Vietin kirjaston lisäksi paljon aikaa tietokoneen äärellä. Opettelin lapsena peruskoodaamista ja 10-vuotiaana tein omat kotisivut, Melissa Heikkilä muistelee.

Heikkilä on aina pitänyt kirjoittamisesta, ja ajatus toimittajan ammatista syntyi varhain, mutta tiedetoimittajaksi ryhtyminen ei ollut itsestään selvyys.

Kansainvälistä sekä talous- ja yhteiskuntapainotteista Etelä-Tapiolan lukiota käydessään Heikkilä oli Nuorten Ääni -toimituksessa, ja ylioppilaaksi päästyään hän opiskeli Helsingin yliopistossa viestintää kandidaatin tutkintoon saakka. Valtiotieteellisessä hän oppi tarkastelemaan teknologiaa ja tiedettä vallan ja rahan näkökulmasta.

– Tavoitteenani oli ymmärtää yhteiskuntaa ja vaikuttaa. Hain pitkään paikkaani ahdistuneena ajatuksesta, että olen generalisti, etten oikein tiedä mistään tarpeeksi, Heikkilä kertoo.

Toimittajakokemusta kertyi nopeasti Suomessa YLE:ltä, Ylioppilaslehdestä ja Helsingin Sanomista. Noina aikoina Heikkilä huomasin pitävänsä tutkijoiden haastattelemisesta: heidän aiheensa ja tapansa puhua tutkimusalastaan olivat kiinnostavia, joten tiedetoimittajan työ houkutteli. Ensimmäisen ison juttunsa Heikkilä teki Instagram-vaikuttajista NYT-viikkoliitteeseen vuonna 2013.

Rohkeus ja oma-aloitteisuus avasi ovia

Uraansa Melissa Heikkilä on luonut hakemalla rohkeasti kontakteja, esittäytymällä kansainvälisten lehtien edustajille ja sopimalla tapaamisia. Hän on myös valmistautunut hyvin tapaamisiin. Tämän asenteen seurauksena aukesi ensimmäinen ovi kansainväliseen mediaan, määräaikaiseksi toimittajaksi The Economistiin.

– Pääseminen The Economistiin on edistänyt uraani eniten. Uusi maa, uusi kieli ja uudenlainen työympäristö pakottivat minut ajattelemaan, mikä on relevanttia maailmanlaajuiselle yleisölle, Melissa Heikkilä pohtii.

Kansainvälisissä lehdissä ei työtunteja lasketa, ja tutkimuksiin liittyviin juttuihin vaaditaan itse tutkijan lisäksi keskustelut ainakin kahden ulkopuolisen tutkijan kanssa. Toisaalta palkka on parempi kuin Suomessa, ja toimituksissa annetaan helpommin positiivista palautetta ja kannustetaan.

Osaamista syvensi raportointi teknologiasta ja EU-politiikasta Politico Europelle Brysselistä.

– Teknologia on tärkeä ala niin yhteiskunnan, talouden, turvallisuuden kuin geopolitiikankin kannalta. Teknologiajournalismiin liittyy paljon ansoja: alalla on parhaat lobbarit, jotka hyödyttävät omaa narratiiviaan ja pyrkivät vaikuttamaan poliittisesti. Esimerkiksi tekoälymalleista tehdään yhä isompia ja tehokkaampia, mutta ovatko ne hyödyllisiä?

Tekoälystä tulee kirjoittaa enemmän myös Suomessa

Suomessa tiede- ja teknologia-aiheiset jutut tehdään Melissa Heikkilän mukaan useimmiten alaan erikoistuneille, vaikka niitä voisi tehdä laajemmallekin yleisölle kertoen myös teknologisten ratkaisujen yhteiskunnallisista vaikutuksista.

– Suomessa on yksi maailman tehokkaimmista ja ilmeisesti maailman 8. nopein supertietokone, korkeatasoista tekoälyosaamista ja asiantuntemusta hybridivaikuttamisesta. Tämä osaaminen ja päättäjiin kohdistuva suuri luottamus on riskialtis yhdistelmä. Jos osaaminen menee väärään suuntaan tai vääriin käsiin, voivat seuraukset olla todella vakavia, Melissa Heikkilä sanoo.

Esimerkkinä tekoälystä osaamattomissa käsissä Heikkilä mainitsee Ruotsin, jossa maan eri etuuksia hallinnoivan vakuutuskassan, Försäkringskassanin, tekoälyratkaisuilla oli monelle sairasta lastaan kotona hoitaneelle katastrofaalisia seurauksia: osa sosiaalitukea tarvitsevista jäi niitä ilman, koska tekoälyn algoritmi määritteli heidät epäilyttäviksi henkilöiksi. Tähän ryhmään kuului naisia, siirtotyöläisiä, matalapalkkaisia sekä henkilöitä, joilla ei ollut yliopistokoulutusta.

– Nyt on toimittajien hyvä aika perehtyä tekoälyyn, sillä se on iso boomi, ja panokset ovat isot.