Tieteiden talolla Valon päivän juhlassa 3. helmikuuta 2026 kohotettiin puheenjohtaja Ville Wittenbergin johdolla malja palkituille Juha Merimaalle (vas.), Satu Räsäselle ja Ulla Nordforsille. (Kuva: Mikko Käkelä)
TIEDOTE 3.2.2026:
Kumpi on jännittävämpää, tieteestä tiedottaminen vai tiedejuttujen kirjoittaminen? Vuoden 2026 tiedetoimittaja Juha Merimaan vastaus on selvä. Vaan miten oman työnsä näkevät tiedetoimittajain liiton tiedeviestintäpalkitut Satu Räsänen ja Ulla Nordfors?
Merimaan vastauksesta jännittävämmästä ammatista tunnistaa hänen tapansa katsoa ja kuvailla maailmaa:
– Teräsmies on salaiselta identiteetiltään toimittaja Clark Kent. Onkohan missään koskaan ollut supersankaria, jonka ammatti siviilissä on viestinnän asiantuntija, huokaa Juha Merimaa.
Tiedetoimittajain liiton palkintoperusteluissa todetaan, että alalla Merimaa tunnetaan innostuneena, valppaana ja tarmokkaana toimittajana ja viestijänä, joka pystyy haastattelemaan niin opiskelijaa kuin nobelistia samalla intensiteetillä. Puujalkahuumori keventää tarpeen tullen tieteellisten rinkien ilmapiiriä, mutta vankka tiedeosaaminen kertoo siitä, että hän ottaa työnsä tosissaan.
– Journalismissa ajatellaan aina lukijaa. Tiedotetta tai vastaavaa tehdessä ajatellaan paljon laajemmin: mitä tutkija haluaa, mitä tutkimuksen rahoittaja mahdollisesti haluaa, mitä yliopiston johto voi haluta, miettii Juha Merimaa työrooliensa eroja. (Kuva: Mikko Käkelä)
Merimaa on tehnyt tiedejuttuja muun muassa Helsingin Sanomiin, Tiede-lehteen ja Yliopisto-lehteen. Hän on toimittanut Lasten tiedekysymykset -palstaa Hesarissa ja selittänyt lukijoille matemaattisia havaintoja, taloustieteen päätelmiä ja ihmiskehon toimintaa.
Pitkään vapaana tiedetoimittajana työskennellyt Merimaa toimii nykyisin viestinnän asiantuntijana Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella. Vastuualueisiin kuuluvat kemia, fysiikka, geotieteet, maantieteet ja fysiikan instituutti.
– Journalismin resurssien kaventuessa tiedotusvälineissä tiedettä popularisoidaan tulevaisuudessa entistä enemmän yliopistojen ja tutkimuslaitosten viestintäyksiköissä, Juha Merimaa toteaa.
Lue lisää Juha Merimaan ajatuksista Tiedetoimittaja-lehden haastattelusta, jonka on tehnyt toimittaja Kyösti Niemelä.
Tiedeviestintäpalkittu Satu Räsänen vie tiedettä kouluihin
Satu Räsänen on itse askarrellut kouluihin viemänsä valuma-alueen pienoismallin. Sen avulla voi esimerkiksi esitellä, kuinka lähteestä tuleva vesi on puhdasta, mutta miten siihen kertyy humusta sen virratessa turvetuotantoalueen tai ojitetun suometsäalueen läpi. (Kuva: Petteri Löppönen)
Mitä tutkija ja ympäristöhankkeen vetäjä voi tehdä, kun hän haluaisi näyttää, miten läheisen joen valuma-alue toimii, mutta peruskoulun opetussuunnitelmassa ei ole tilaa maastoretkille? Hän ryhtyy askartelemaan.
Oululainen maantieteilijä Satu Räsänen palkittiin Vuoden 2026 tiedeviestintäpalkinnolla Kiiminkijoen valuma-alueen ympäristön parantamisen koordinaatiohankkeeseen sisältyvästä kansalais- ja erityisesti koululaisviestinnästä. Räsänen on kouluja kiertäessään tavoittanut alueen satoja koululaisia ja havainnollistanut itse rakentamansa valuma-alueen pienoismallin avulla, miten vesistöt toimivat ja kuinka ihmisen toiminta muuttaa vesiekosysteemejä.
Jo toistakymmentä vuotta Satu Räsänen on myös opettanut Oulun yliopiston tutkijakoulussa tutkijoille suunnatulla tiedeviestinnän johdantokurssilla.
– Tunnen suurta tyydytystä, kun sytytän tutkijoissa tarpeen ja halun kertoa omasta tutkimuksestaan yleistajuisesti. Haluan heidän ymmärtävän roolinsa ja omat mahdollisuutensa siinä, mitä kaikkea voi viestiä ja millaisia kanavia pitkin, mitä valmiuksia heidän tulisi kehittää itsessään, jotta pystyy viestimään paremmin, Räsänen kertoo.
Satu Räsäsen haastattelun on tehnyt toimittaja Eeva Pitkälä, ja se löytyy Tiedetoimittaja-lehdestä.
Muinais-DNA:n tutkija Ulla Nordforsille tiedeviestintäpalkinto
Suomen Tiedetoimittajain Liitto palkitsi tiedeviestintäpalkinnolla arkeologi Ulla Nordforsin Tampereen Museokeskus Vapriikin muinais-DNA-näyttelykokonaisuudesta.
Ulla Nordfors Muinais-DNA-näyttelyssä Vapriikissa vierellään kasvoennallistus noin 30-vuotiaasta miehestä Sipoon Eestiluodolta. Mies on haudattu 1500–1600-lukujen vaihteessa. (Kuva: Laura Vesa)
– Muinais-DNA -tutkimuksessa on paljon sellaista, joka on alan ammattilaisillekin vaikeaa. Kaikille termeille ei ole edes suomenkielisiä sanoja, kertoo näyttelyn projektipäällikkö Ulla Nordfors.
Muinais-DNA on kuolleiden eliöiden perimäainesta, jota voidaan eristää muun muassa ihmisten ja eläinten hampaista ja luista ja kasvien jäännöksistä. Talteen on saatu kiehtovaa tietoa entisaikojen ihmisistä ja heidän ominaisuuksistaan kymmenien tuhansien vuosien takaa.
Vasta nelisenkymmentä vuotta hallussa olleet tutkimusmenetelmät ovat 2000-luvulla nostaneet muinais-DNA:n ”tiedemaailman julkkikseksi”, kertoo Nordfors. Vapriikissa voi kasvoennallistusten ansiosta nähdä, miltä esi-isämme näyttivät. Myös Suomessa puhuttuja muinaiskieliä on ennallistettu.
– Suomen alueen nykyiset asukkaat kantavat perimässään jälkiä useista eriaikaisista muuttoaalloista. Ajatus Volgan mutkasta suomalaisten alkukotina ei siis pidä geneettisesti paikkaansa, vaikka kieli onkin itäistä alkuperää, kertoo Ulla Nordfors.
Toimittaja Ulla Saikkosen tekemä Ulla Nordforsin haastattelu löytyy Tiedetoimittaja-lehdestä.
Vuoden tiedetoimittaja- ja tiedeviestintäpalkinnot jaetaan liiton Valon päivän juhlassa Helsingissä tiistai-iltana 3. helmikuuta. Tiedetoimittaja-palkinnon suuruus on 5 000 euroa ja tiedeviestintäpalkinnon 2 000 euroa.Palkinnot rahoitetaan Kopiosto-korvauksilla. Suomen tiedetoimittajain liitto ry:n tavoitteena on edistää tieteellisen tiedon leviämistä ja käyttöä sekä tukea alan ammattilaisten osaamista. Liitto jakaa myös Kopiosto-apurahoja tiedeviestintää edistävään toimintaan.