Pekka Wahlstedt
Markku Wilenius: Tulevaisuuskirja. Otava 2015. 239 s.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Kuka olisi arvannut että Nokia kaatuu, lama iskee tai että Fukushiman ydinvoimala räjähtää…
Toisaalta tuhon merkkejä oli ilmassa. Alussa avoin ja yhteen hiileen puhaltava Nokia hierarkisoitui ja byrokratisoitui. Lamaa edelsi samantapainen ylikuumeneminen kuin ennen vuoden 1929 suurta pörssiromahdusta. Molemmista myös joku viisas varoitti, mutta heitä ei kuunneltu.
Tulevaisuudentutkija Markku Wilenius tarkastelee tulevaisuutta kokonaisvaltaisesti niin talouden ja teknologian kuin kulttuurin ja ympäristön kannalta. Wileniuksen mukaan tulevaisuutta hahmotetaan usein yksipuolisesti. Lamaakaan ei osattu ennustaa, koska taloutta tarkasteltiin irrallaan muusta yhteiskunnasta pelkästään taloustieteen silmin.
Tulevaisuudentutkimuksessa jos jossain tieteiden välinen yhteistyö on kaiken perusta ja lähtökohta.
Wilenius esittää että yhteiskunta muuttuu ja mullistuu sykleittäin, joista jokainen kestää näin 40–60 vuotta. Nyt laman myötä on viides sykli päättynyt ja kuudes alkamassa. Wilenius löytääkin synkästä nykyhetkestä paljon mahdollisuuksia ja uuden ituja.
Jopa ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat tarjoavat mahdollisuuksia tieteelle ja teknisille innovaatioille. Esimerkiksi Suomen metsäteollisuus voisi korvata digitaalisen kumouksen tarpeettomaksi tehneen paperin muilla puusta valmistettavilla tuotteilla. Puu toimii ympäristöystävällisenä rakennus-, pakkaus- sisustusmateriaslina ja siitä saa erilaisia designtuotteita.
Suuryritysten saneeraamat voisivat ryhtyä yrittäjiksi, mutta byrokratia ja muut esteet tulisi raivata pois tieltä. Pienet yritykset usein tähyävät tulevaisuuteen ja luovat uutta, kun suuret hierarkisoituvat ja jämähtävät paikalleen.
Surullinen esimerkki on Nokia. Alussa yrityksessä tehtiin innokkaasti yhteistyötä ja hierarkioita ei tunnettu, mutta suuruuden aikoina Nokia hierarkisoitui ja ylimielinen johto erottautui muusta henkilökunnasta – tuloksena putoaminen kehityksen kelkasta.
Wilenius kutsuu tulevaisuuden yhteiskuntaa vuorovaikutusyhteiskunnaksi. Demokratia on suoraa, ja yrityksissäkin työ on itsensätoteuttamista, ja johtaja on enemmänkin kannustaja ja tukija kuin vallankäyttäjä ja määräysten jakelija. Tulevaisuus rakentuu ihmisistä käsin ja heidän ehdoillaan – ja siksi ainakin pahimmilta yllätyksiltä ja katastrofeilta pystytään välttymään.