Leidenin kaupunki on kaunis kuin pieni Venetsia, ja samalla kuuluisan yliopistonsa vuoksi tiedetapahtuma ESOF:lle oiva paikka. Tapahtuma keskittyi hyvin monipuolisiin alustuksiin, mutta teki viisaasti yhteistyötä kansainvälisen tiedetoimittajayhdistyksen ECSJ:n kanssa.
Olin ilmoittautunut käynnille Hollannin ainoaan ydinvoimalaan Borsseleen, mutta kohde oli vaihdettu voimalan vieressä sijaitsevaan ydinjätehuoltoyhtiö COVRA:an. Syynä oli ilmeisesti se, että ydinvoimalaan olisivat päässeet vain mainetodistuksen hankkineet. Suomessa se olisi vaatinut hidasta ja maksullista prosessia hankkia Suposta turvallisuustodistus. Sama vaikeus olisi kuuleman ollut monessa muussakin maassa.
Vaihto kannatti, sillä COVRA oli tosi kiinnostava. Yhtiö hoitaa Hollannin kaiken radioaktiivisen jätteen säilytyksen, joten ihan pienestä valtionfirmasta ei ole kysymys. COVRA sijaitsee Hollannin etelärannikolla lähellä Middelburgin kaupunkia. Parinkymmenen hehtaarin alueelle varastoidaan sekä matala-, keski- että korkea-aktiivista ydinjätettä.
Hollanti on päättänyt välivarastoida alueelle maan kaiken ydinjätteen sadaksi vuodeksi. Päätös pohjautuu ajatukseen, että sadan vuoden aikana ennätetään kehittää hyviä loppusijoituskeinoja ja löytää sopivia paikkoja. COVRA ja tuleva loppusijoituslaitos maksavat kaksi miljardia euroa. Hintaa selittää tietysti sadan vuoden jätteet, korkea automatisointiaste ja vankka rakenne, joka kestää suihkuhävittäjän törmäyksen tai kymmenen metrin tulvavedet. Suomalaissilmä huomasi hissien olevan á la KONE.
COVRA on yllättävä avoin laitos, jossa ei ole turhia rajoituksia, vaikka turvallisuudesta pidetään silti tiukkaa huolta. Kävin vuonna 2015 tutustumassa Fukushiman ydinvoimalan purkutyömaahan, jossa meillä kaikilla oli moninkertainen suojapuku ja säteilymittarit. Hollannissa säteilymittari oli ryhmän vetäjällä COVRA:n Ewoud Verhoefilla, eikä sen viisari värähtänyt, vaikka kolusimme rakennuksia vähän joka paikasta.
Sadan vuoden ydinjätteet
Ydinjätteen tuonti COVRA:an on pakollista ja maksullista. Tavallinen ydinjäte kulkee järeiden puristimien tai polttouunien läpi. Se pakataan aluksi metalli- tai betonitynnyreihin, jotka kapseloidaan. Ne kulkevat kauko-ohjattuina varastohalleihin, joista yksi on varattu ydinvoimalan polttoainejätteelle, ja muut kevyemmin säteilevälle ydinjätteelle. Halleissa vahvimmin säteilevät kapselit sijoitetaan keskelle ja lievemmät niiden ympärille. Aktiivisin jäte erotellaan lämpöä tuottaviin ja muihin.
Kevyemmän säteilyn halleissa voi vierailla, sillä niissä säteily on mitätöntä. Niistä löytyy yllätyksenä myös ryijyjä, antiikin marmorisia hautakiviä ja vanhoja merenkuluvälineitä. Halleissa on nimittäin vielä runsaasti tilaa, hyvä lämpötila sekä kosteudenpoisto, joten monet museot vuokraavat täältä varastotilaa ylipursuaville kokoelmilleen.

Professori Manuel SImbutin (vas.) ja tri Ewooud Verhoef esittelivät laitosta tiedetoimittajille.
Ydinvoiman uusi nousu
Lähes kaikissa länsimaissa suhtautuminen ydinenergiaan on muuttunut myönteiseksi. Jopa Saksassa pohditaan ydinvoimasta luopumisen siirtämistä tulevaisuuteen. Vahvana mielipiteen muutoksen vauhdittajana on toiminut Venäjän sotarooli ja energian hinnan huikea nousu. Puola ja Liettua suunnittelevat uuden ydinvoiman rakentamista. Ranska saanee kaikki ydinvoimalaitokset käyttöön talvella. Myös Euroopan vihreät ovat tottumassa ajatukseen, että ydinenergia kuuluu päästöttömiin sähköntuotantomuotoihin. Vaikka tuulienergia on vahvassa kasvussa, on alettu tiedostaa paremmin myös tarve tasaisesta perussähköstä. Suomessa ensi talven sisäturkkien tarve riippuu paljon siitä, pääseekö Olkiluodon kolmas täyteen suoritusvauhtiin.
Ydinvoima on Euroopan sähköntuotannon tukijalka. 14 EU-maata tuottaa sähköä ydinvoimalla: Belgia, Bulgaria, Espanja, Iso-Britannia, Hollanti, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tšekki ja Unkari. Vuonna 2011 EU:ssa tuotettiin ydinvoimalla sähköstä 28 %, ja se kattoi yli puolet EU:n päästöttömästä tuotannosta. Nyt tuulivoiman osuus kasvaa, ja fossiilisilla polttoaineilla toimivia laitoksia ajetaan alas.
Hollannin ydinvoimapolitiikka
Hollanti oli ensimmäisiä ydinvoiman käyttöön ottaneita valtioita ydinasevaltioiden lisäksi. Ydinvoiman rooli jäi kuitenkin pieneksi, koska Pohjanmerestä nousi mukavasti kaasua ja öljyä. Hollannin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ydinvoimalaitos Borssele käynnistyi vuonna 1994. Sulkemista myöhennettiin aluksi kymmenellä vuodella, ja lopulta vuoteen 2033.
Hollannin hallitus suunnittelee nyt kahta uutta ydinvoimalaa, koska se arvioi niiden olevan päästöttömyyden lisäksi myös taloudellisesti kannattavia. Toisin ovat asiat naapurimaassa Belgiassa, joka aikoo sulkea molemmat ydinvoimalansa Tihangin ja Doelin. Jälkimmäinen sijaitsee aivan hollantilaisen Borsselin voimalan lähellä, toisella puolen rajaa. Sukkelasanainen hollantilainen pressivieras ehdottikin, että maiden kannattaisi tehdä rauhanomainen aluevaihto: Hollanti saisi Doelin alueen voimaloineen ja antaisi vähän omaa rajamaataan Belgialle, jolloin molempien maiden poliitikot saisivat haluamansa!
Ydinjätteen loppusijoitus
Meille pidetyssä miniseminaarissa alustanut Leuvenin yliopiston geodynamiikan professori Manuel Sintubin ei ollut kovin huolissaan ydinjätteiden loppusijoituksesta. Hän konkretisoi näkemystään näyttämällä, kuinka hidasta olisi jätteen luonnollinen nousu eri syvyyksistä maanpinnalle, kun sitä katsellaan geologian asteikolla satoihin miljooniin vuosiin saakka. Suomen kaltaista, usein näkyvissäkin olevaa graniittikivijalkaa ei ole kaikkialla, vaan Hollannissakin kallioperä on hyvin syvällä ja sen päällä on paksuja kerroksia savea ja suolaa.
Päinvastoin kuin voisi olettaa, savi ja suola ovat kuitenkin sopivia jätteiden loppusijoittamiseen, sillä syvät savikerrostumat ovat itsestään tiivistyviä, eikä niiden sisällä liiku pohjavesivirtoja. Professori Sintubinin mielestä Hollannissa olisi ehkä järkevintä kaivaa loppusijoituspaikka merenrannan syviin savikerroksiin. Näin siksi, että merenpinta tulee nousemaan ja muodostaisi aikaa myöten luonnollisen estokerroksen päästä tonkimaan varastoa. Savikerrosten soveltuvuutta loppusijoituksen tutkitaan myös Belgiassa ja Ranskassa.

Heikosti säteilevää ydinjätettä tulee monenlaisissa astioissa.
Tilaisuudessa piti olla mukana alustajana myös suomalainen Posivan edustaja, mutta hän ei ollut päässyt tulemaan. Onkalon loppusijoituspaikka mainittiin luennoissa useaan otteeseen. Suomea kuvattiin esimerkillisenä ydinenergiamaana, ja faktat näytettiin tietävän minua tarkemmin.
Toinen professori Sintubanin ajatuksia herättävä teema koski ajattelua, että loppusijoituspaikan pitäisi sijaita samassa maassa, jossa ydinvoimala toimii. Sintub muistutti, kuinka paljon Euroopan rajat ovat vaihdelleet jo omien lähisukupolviemme aikana. Tuhansien vuosien näkökulmasta on turha ajatella, että nykyiset kansallisvaltiorajat olisivat pysyneet ennallaan. Siksi ydinjätteen loppusijoitusta pitäisi ajatella vähintään satojen ja tuhansien vuosien perspektiivistä, ja valita järkevät paikat yhteistyössä geologisten tutkimusten mukaisesti koko Euroopan alueelta. Yhteistyötähän ydinvoima-alalla on tehty jo vanhastaan. Belgiankin käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyprosessi tehdään Ranskassa. Yhteistoiminta Hollannin ja Belgian välillä on kiinteää. Varmaan Suomen Onkaloon riittäisi myös ulkomaisia asiakkaita, jos lainsäädäntöä muutettaisiin.