Esa Väliverronen

EsaV-edited

Kuva: Johanna Junttila


Opiskelin journalismia ja tiedotusoppia Tampereella ja työskentelin aika kauan toimittajana, kunnes huomasin, että tutkijan työt saattavat sittenkin sujua paremmin. 90-luvun alussa rupesin tekemään väitöskirjaa Lapin metsätuhoista ympäristöuhkana mediassa ja sen jälkeen olen viihtynyt yliopistolla, vaikka alkuaikoina senttailinkin vielä kulttuuri- ja tiedejuttuja lehtiin. Vuodesta 2001 lähtien olen ollut viestinnän proffana Helsingin yliopistossa. Lähes yhtä kauan olen myös opettanut tiedeviestinnän kursseja jatko-opiskelijoille ja kirjoitellut muutaman kirjankin näistä aiheista. Tieteen rooli yhteiskunnassa ja kulttuurissa ja ihmisten erilaiset käsityksen tieteestä kiinnostavat edelleen, ja suurin osa tutkimuksistani liittyy näihin aiheisiin. Vapaa-ajalla nautin joogasta, ulkoilusta, jazzista tai hyvästä ruuasta ja viinistä.

Lue myös:

Onko editorin työ kamalaa?

Onko editorin työ kamalaa?

Taannoin tuttava halusi tietää, mitä aikakauslehden tuottajana oikein teen työkseni. Kerroin, että muokkaan toisten kirjoittajien tekstejä: sullon tai levitän haluttuun mittaan, karsin rönsyjä ja lisään havainnollistavia esimerkkejä, tarkistan faktoja, selkeytän...

Terveisiä tekstitehtaalta!

Terveisiä tekstitehtaalta!

Kirjailijat ovat uusi proletariaatti, jota ruoskitaan työskentelemään entistä enemmän mutta pienemmillä palkkioilla. Äänikirjamaailma janoaa uusia versioita menetysteoksista niin nopeasti kuin mahdollista. Kirjailijoilta vaaditaan tiheää julkaisutahtia laadun...

Pojat unelmoivat, mutta isien polku on kuollut

Pojat unelmoivat, mutta isien polku on kuollut

Hesarin Kuukausiliitteessä oli juttua yhdeksäsluokkalaisista pojista. Pojilla oli samanlaiset unelmat kuin 35 vuotta sitten, kun itse olin samanikäinen. Tuolloin, 90-luvun alussa, elettiin laman syvintä vaihetta, mutta pian talous lähti nopeaan kasvuun. Suurimmalla...

Euroopan erityisin luontosuhde

Euroopan erityisin luontosuhde

  Uskottelemme itsellemme monenlaisia asioita. Me suomalaiset esimerkiksi uskomme epämääräisesti olevamme jonkinlaista ”luontokansaa”, vaikka emme kävisi kerrostalon parkkipaikkaa pidemmällä eräilemässä. Pönkitämme luontokansamyytin avulla identiteettiämme. Tätä...