Ilari Hetemäki

Kuva: Mandi Vermilä


Mielestäni hienointa tiedeviestinnässä on vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa.
Olen työskennellyt kolmessa kustantamossa kustannustoimittajana ja toimituspäällikkönä. Olen ollut kymmenen vuotta tiedotuspäällikkönä Tieteellisten seurain valtuuskunnassa, jossa päätyönäni on vastata Tieteen päivistä ja Tieteessä tapahtuu -lehdestä.
Olen toimittanut kymmenittäin tietokirjoja, tietosanakirjoja ja cd-rommeja. Olen ollut perustamassa TIETOKIRJA.FI-tapahtumaa ja Helsingin kirjamessujen Tiedetoria. Olen vuorovuosina Vuoden tiedekirja -raadin sihteeri. Olen toiminut mm. Kustannustoimittajien yhdistyksen puheenjohtajana ja Suomen Journalistiliiton ammattikoulutusvaliokunnan varapuheenjohtajana.
Olen lasteni mukaan ikähipsteri ja kiinnostunut ruoanlaitosta, historiasta ja jazzista. Pääaineeni Helsingin yliopistossa oli yleinen historia.

Lue myös:

Onko editorin työ kamalaa?

Onko editorin työ kamalaa?

Taannoin tuttava halusi tietää, mitä aikakauslehden tuottajana oikein teen työkseni. Kerroin, että muokkaan toisten kirjoittajien tekstejä: sullon tai levitän haluttuun mittaan, karsin rönsyjä ja lisään havainnollistavia esimerkkejä, tarkistan faktoja, selkeytän...

Terveisiä tekstitehtaalta!

Terveisiä tekstitehtaalta!

Kirjailijat ovat uusi proletariaatti, jota ruoskitaan työskentelemään entistä enemmän mutta pienemmillä palkkioilla. Äänikirjamaailma janoaa uusia versioita menetysteoksista niin nopeasti kuin mahdollista. Kirjailijoilta vaaditaan tiheää julkaisutahtia laadun...

Pojat unelmoivat, mutta isien polku on kuollut

Pojat unelmoivat, mutta isien polku on kuollut

Hesarin Kuukausiliitteessä oli juttua yhdeksäsluokkalaisista pojista. Pojilla oli samanlaiset unelmat kuin 35 vuotta sitten, kun itse olin samanikäinen. Tuolloin, 90-luvun alussa, elettiin laman syvintä vaihetta, mutta pian talous lähti nopeaan kasvuun. Suurimmalla...

Euroopan erityisin luontosuhde

Euroopan erityisin luontosuhde

  Uskottelemme itsellemme monenlaisia asioita. Me suomalaiset esimerkiksi uskomme epämääräisesti olevamme jonkinlaista ”luontokansaa”, vaikka emme kävisi kerrostalon parkkipaikkaa pidemmällä eräilemässä. Pönkitämme luontokansamyytin avulla identiteettiämme. Tätä...