Aloitin työni tutkimusviestinnän mahdollistajana raportoimalla kuulennoista hiekkalaatikkokavereille. Tämän jälkeen olen työstänyt väitöskirjan kasvitieteen alalta, työskennellyt tiedehallinnossa ja kustantamossa toimituspäällikkönä.
Nyt olen Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri. Neuvottelukunta on opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin, joka seuraa tieteen, taiteen ja tekniikan eri alojen saavutuksia Suomessa ja ulkomailla sekä muun kansallisen ja kansainvälisen tiedon kehitystä. Keskeisiä toimintoja ovat tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot, joista neuvottelukunta tekee esityksen, tiedonjulkistamisen apurahat, jotka ovat muun muassa toimittajille tarkoitettuja, sekä yleisten kirjastojen ostotukilistan tietokirjallisuus. Pääsihteerinä vastaan kokonaisvaltaisesti neuvottelukunnalle asetettujen tehtävien toteuttamisesta.
Työni varsinainen suola on kuitenkin sidosryhmätyöskentely asiantuntijaverkostoissa. Olen muun muassa Kansanedustajien ja tutkijoiden seuran Tutkas hallituksen jäsen, Suomen Unesco-toimikunnan jäsen, Turun kirjamessujen päätoimikunnan puheenjohtaja, TIETOKIRJA.FI-tapahtuman suunnittelu- ja ohjelmatyöryhmän jäsenen, Tieteen päivien suunnitteluryhmän jäsen ja liiton hallituksen varapuheenjohtaja!
Asiantuntijatyö on usein niin kutsuttua varjoissa tehtävää työtä. Itse koen olevani mahdollistaja, edistän tutkimusviestintää ja tiedetoimittajuutta eri verkostoissa ja eri tavoin. Tunnen onnistumista, kun huomaan, että jokin ”liikahtaminen” tapahtui. Asiat etenevät usein kuin lumipallo: alkusysäyksestä kasvaa jotakin isompaa.
Tärkeitä asioita minulle ovat kirjallisuus, meri, metsä ja järvet, luova joutenolo, liikunta, tiede ja kulttuurinautiskelu.
Jokaisen hyvinvoivan nuoren takana on työssään onnistunut työntekijä
Julkinen puhe itseohjautuvuudesta väheni koronan myötä. Poikkeusaika suosi keskusjohtoista päätöksentekoa ja selkeitä komentoketjuja. Myös työpaikoilla ja organisaatioissa ihmiset toivoivat keskitettyä selkeyttä ja tavallisen arjen jatkumista, ei omaehtoisia päätöksiä...
