Olen koulutukseltani perinnöllisyystieteestä väitellyt biologi. Opiskeluaikoina innostuin kovasti tieteen yleistajuistamisesta – olinhan lapsesta saakka lukenut paljon, myös tietokirjoja. Helsingin yliopiston tarjoama tiedeviestinnän opetuskokonaisuus avasi ovet tiedeviestintään laajemminkin. Lyhyen post doc -kauden jälkeen heittäydyin vuonna 2007 vapaaksi kirjoittajaksi.
Toinen rakas kirjoittamisen laji minulle on kaunokirjallisuus. Esikoisromaanini ilmestyi vuonna 2008, ja tähän mennessä olen kirjoittanut viisi kaunokirjallista teosta. Tietokirjani “Koiraksi ihmiselle” (2011) taas kertoo koiran evoluutiosta.
Olen vuosien varrella tehnyt yleistajuisia tiedejuttuja hyvin monenlaisiin lehtiin, aina Helsingin Sanomista pieneen Särö-kulttuurilehteen. Tällä hetkellä pidän tiedeaiheista blogia Suomen Kuvalehden nettisivuilla ja kolumnoin muun muassa Lääkärilehteen. Työn alla on aina vähintään kaksi kirjaprojektia. Kiertelen myös paljon puhumassa tieteen yleistajuistamisesta ja sosiaalisen median hyödyistä tieteentekijöille.
Mikä erottaa tiedetoimittajan tekoälystä?
Lähteiden merkitsemisestä populaareissa tietoteksteissä on käyty nyt ennennäkemättömän avointa keskustelua Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset -kirjan kirvoittamana. Keskustelua seuratessa en ole voinut välttyä vertaamasta sitä pohdintaan, jota...
