Euroopan ehkä legendaarisin pääkaupunki Berliini on antanut aiheen lukemattomille tieto- ja kaunokirjailijoille. Valokuvaaja, viestijä ja pappi Heikki Nenoselle Berliini on rakas kaupunki jo kymmeniltä matkoilta. Hetkiä Berliinissä. Kaupunki kulkijan silmin ei ole varsinainen matkaopas, mutta se auttaa kaupunkiin tulijaa aistimaan kaupunkia pintaa syvemmältä.
Berliini inspiroi ja pakottaa kävijäänsä etsimään kaupungin ydintä tämän päivän takaa. Kaikki eletyt aikakaudet ovat Berliinissä läsnä, ja niiden kanssa Nenonen seurustelee niin idän Alexanderplatzilla, lännen Teufelsbergissä, Köpenickissä kuin Tiergartenin puistossakin. Berliini on tunnetusti vähintään kaksi kaupunkia – itä ja länsi, todellisuudessa se on vielä useampia, onhan nykyinen suur-Berliini syntynyt monien pienempien kaupunkien yhteenliittymänä 1900-luvulla. Berliinin nykyisyys löytyy syvimmin kietzeistä, omaleimaisista kaupunginosista, joissa ihmiset elävät arkeaan turistinähtävyyksien ulkopuolella.
Teologi Nenosta puhuttelevat jaetun kaupungin kirkot. Lännen Breitscheidplatzin Muistokirkko, Kaiser Wilhelm Gedächtniskirche, berliiniläishuumorin värittämät Huulipuna ja Puuterirasia, joka on yksi Berliinin tunnetuimmista turistikohteista ja sijaitsee Zoologische Gartenin eli Zoon S- ja U-asemien lähistöllä. Osin raunioituneena säästetyn muistokirkon vanhan osan eli huulipunan ja uuden puuterirasian sininen ajattomuus onkin koettava. Siellä kirjoittaja pohtii natseja vastustaneen kansalaisaktivisti, teologi Dietrich Bonhoefferin elämää ja sanomaa. Hän kohtasi loppunsa huhtikuussa 1945 Flossenburgin tuhoamisleirillä. Bonhoefferia Nenonen pitää idolinaan ja aistii heissä samanlaisia kirkkokriitikon haasteita, vaikka heidän maailmansa poikkeavatkin paljon toisistaan. Kaukana näkee helposti syvemmälle, kuin omassa lähiympäristössä, siksi Berliini tuntuukin olevan Nenoselle tärkeä myös kristillisen filosofoinnin paikkana.
Muurin tuhoaman ja räjäyttämällä hävitetyn idän Sovintokirkon, Versöhnungskirchen, tarina on tuttu ainakin Bernauer Strassen muurialueeseen tutustuneille. Vuonna 1893 rakennettu kirkko pommitettiin hajalle toisessa maailmansodassa ja saatiin restauroitua vasta 1960-luvun alkuun mennessä. Se ehti olla käytössä vain jonkin aikaa, kun muurin rakentaminen muutti tilanteen perusteellisesti, sillä kirkko jäi idän puolelle ja sen seurakuntalaiset lännen puolelle! Kirkko jäi tyhjilleen ja se purettiin vasta 1980-luvulla, vain muutamia vuosia ennen muurin kaatumista ja Saksojen yhdistymistä. Muurialueen kunnostamisen jälkeen hävitetyn kirkon paikalle rakennettiin muistokappeli, Kapelle der Versöhnung. Sen ympärillä maastoon piirtyvät räjäytetyn kirkon ääriviivat. Tuolle paikalle tiivistyy iso osa Berliinin rikkonaisen menneisyyden ja kahden Saksan sisäiselle rajalle pystytetyn muurin mielettömyydestä.
Muuri oli Itä-Saksan poliittisen johdon epätoivoinen yritys ”suojella” valtiotaan. ”Antifasistisen suojavallin” pohjimmainen tarkoitus oli kuitenkin estää omia kansalaisia siirtymästä lännen puolelle ja edelleen Berliinistä Länsi-Saksaan. Ikuiseksi uskottu Saksan kahtiajako päättyi, kun muuri murtui.
Nenonen kirjoittaa:
Berliinin muuri murtui, koska ihmiset eivät uskoneet siihen. Mieliin rakennettu muuri, joka perustui illuusioon hyvään ja pahaan jaetusta maailmasta, ei ollut tarpeeksi kestävä. Koska Volkspolizei ja Stasi eivät lopuiltakaan onnistuneet hallinnoimaan kuin ulkoista muuria ja epäonnistuivat ihmisten psyyken hallinnassa, oli vain ajan kysymys, milloin ulkoinen murtuminen tapahtuu.
Nenonen seurustelee Berliinissä sekä itsensä että kaupungin kanssa. Hän taltioi kaupunkia myös kuvaajan katseella ja mustavalkoinen kuvitus on olennainen osa tämän kirjan viehätystä. Kuvat taltioivat hyvin Berliinin rosoisuutta ja avaavat uusia, hyvin harkittuja näkökulmia.
Pieni kauneusvirhe mahtuu Grunewaldin metsäalueeseen ja hienostokaupunginosaan, joita kutsutaan epähuomiossa Grünewaldiksi. U-umlautin Grünewald on paikkakunta Ylä-Lausitzissa, Berliinin lounaispuolen alue on Grunewald.
