Sovittelujournalismin käsikirja neuvoo toimittajia tekemään taustatyöt hyvin.

Keissä muissa arvelet asian herättävän tunteita?
Miksi arvelet muiden katsovan asiaa eri lailla?
Mitä haluaisit kysyä muilta?
Miten luulet muiden reagoivan sinun sanomaasi?
Näin neuvoo kysymään sovittelujournalismin käsikirja, joka julkaistiin marraskuun puolivälissä. Käsikirja on Tampereen yliopiston tutkimusryhmän kaksivuotisen tutkimushankkeen tuotos.
Sovittelujournalismitutkimuksessa tarkoituksena on ollut selvittää, miten journalistit voivat käsitellä konfliktiherkkiä aiheita lietsomatta konfliktia edelleen.
Tutkimuksessa on järjestetty työpajoja työssä toimiville toimittajille Helsingissä, Tampereella, Oulussa ja Kouvolassa. Lisäksi Alma-media halusi toimittajilleen oman työpajan, ja se pidettiin tänä keväänä Tampereella. Olin itse mukana tutkimuksen työpajoissa linkkinä työpajalaisten ja tutkijoiden välillä.
Käsikirja on täynnä käytännön vinkkejä, joita toimittajat voivat käyttää journalistisessa työssään. Jutun alussa luetelluilla kysymyksillä on tarkoitus saada haastattelija kuuntelemaan aiempaa tarkemmin, miten haastateltava asian kokee. Samalla haastateltava pyritään saamaan kuunteemaan itseään ja sitä, miten muut saattavat hänen sanomisensa tulkita.
Tiivistetysti sovittelun menetelmät auttavat toimittajia selvittämään taustoja ja varmistamaan, että eri näkökulmat tulevat ymmärretyksi.

Kolme periaatetta

Sovittelujournalismin käsikirja esittelee kolme journalismille tärkeää periaatetta: jännitteen selkiyttäminen, kuunteluttaminen ja luottamuksen kannattelu. Näiden keinojen on määrä auttaa tekemään juttuja, jotka eivät takerru vastakkainasetteluihin ja niiden lietsontaan vaan jotka auttavat löytämään rakentavan mutta kriittiseen tavan käsitellä konflikteille herkkiä aiheita.
Nämä periaatteet on johdettu esimerkiksi rikosjuttujen setvimisessä käytetyistä sovittelun käytännöistä. Sovittelujournalismututkimuksessa mietittiin, miten journalismi voisi hyötyä menetelmistä.
Sovittelujournalismissa jännitteen selkiyttäminen on tärkeä ensimmäinen askel. Pelkästä kiistasta kertomisen ei pitäisi riittää uutisaiheeksi. Sen sijaan pitää kirkastaa ristiriidat, jotka ovat johtaneet ongelmaan. Näin keskustelu voidaan ohjata siihen, minkä kumpikin osapuoli kokee tärkeäksi.
Toimittajan on myös olennaista kuunteluttaa eri osapuolia. Sovittelun tavoitteena on, että osalliset kokevat tulleensa kuulluiksi, ymmärretyiksi ja vakavasti otetuiksi. Tavoitteena on, että osapuolet ymmärtävät toisiaan. Kuunteleminen ei ole kritiikitöntä eikä ymmärrys sama asia kuin hyväksyminen. Toimittajan on joka tapauksessa hyvä kuulla, mitä eri osapuolilla on sanottavana.
Myös luottamuksen kannattelu on olennaista. Journalismin perustehtävä on mahdollistaa julkinen keskustelu. Jotta tämä olisi mahdollista, keskustelijoiden ja yleisön pitää luottaa journalismiin prosessina. Journalistisen julkisuuden on syytä tarjota areena tasapuoliselle ja rehelliselle keskustelulle – ja yleisön ja haastateltujen on hyvä uskoa tähän.
Jos luottamus yhteiseen keskusteluun horjuu, keskustelijat vetäytyvät helposti keskustelemaan samanmielisten kesken. Se vahvistaa vastakkainasettelua.

Parempaa journalismia

Käsikirja julkistettiin marraskuun puolivälissä. Julkaisutilaisuudessa Journalistiliiton tiloissa tutkija Mikko Hautakangas summasi, että sovittelujournalismi on työkalu, jolla journalismia voi pyrkiä tekemään aiempaa paremmin.
Julkaisutilaisuudessa luottamuksen kannattelemiseksi neuvottiin myös kertomaan haastateltaville ja yleisölle, miten journalismi toimii. Nämä periaatteet kun eivät välttämättä ole selviä.
Kauppalehti Option toimittaja Anni Erkko kertoi tilaisuudessa omasta juttuprojektistaan ja työpajassa kehitetystä ”aurinkomallista”. Malli kannusti häntä etsimään eri näkökulmia ja auttoi nostamaan rimaa monimutkaisen aiheen käsittelyssä. Jutussaan hän avasi useista näkökulmista, mitä kaikkea jutun aihe voi eri toimijoille tarkoittaa.
Tutkimusta on tukenut Koneen säätiö ja käsikirja on ilmaiseksi luettavissa verkossa