Verkkomaailman esteettömyys on laissa asetettu vaatimus, mutta myös kaikkien etu. Moni tiedeviestinnän parissa toimiva on kuitenkin kokenut saavutettavuusdirektiivin seurauksena työtaakkansa kasvaneen ja säädöksiin keskittymisen jopa haittaavan luovuutta.

Vaikka saavutettavan viestinnän konsepti on TSV:n Kaisa Kivipuron mukaan selvä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että edelleenkään kyettäisiin tekemään kaikilta osin saavutettavaa viestintää. Ongelma on enemmän raha kuin tahto.
Kuva: Henna Koponen

Keväällä 2019 tuli voimaan laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta. Suomessa Etelä-Suomen aluehallintovirasto vastaa digipalvelulain saavutettavuusvaatimusten noudattamisen valvonnasta ja siihen liittyvästä neuvonnasta. Saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että verkkosivut ja mobiilisovellukset sekä niiden sisällöt ovat sellaisia, että kuka tahansa voisi niitä käyttää ja ymmärtää, mitä niissä sanotaan. Lain myötä viranomaisten, monien järjestöjen ja julkisoikeudellisten laitosten täytyy ottaa huomioon saavutettavuutta koskevat säännökset digitaalisissa palveluissaan.
Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) kuuluu niihin, joita lain vaatimukset koskevat.
– Direktiivin mukana organisaatioomme on tullut yleinen tietoisuus saavutettavuudesta. Se on kannustanut meitä tekemään entistä selkeämpää viestintää ja kaikille paremmin toimivia verkkosivuja, viestintä- ja tapahtumakoordinaattori Kaisa Kivipuro Tieteellisten seurain valtuuskunnasta kertoo.
– Olemme myös paremmin tietoisia siitä, että verkkosivujamme ja kanaviamme käyttävät erilaiset ihmiset, joilla on erilaisia tarpeita. Jotta tavoitamme heidät ja kaikilla olisi pääsy tuottamiimme sisältöihin, täytyy sisällöistämme ja sivustoistamme tehdä paremmin saavutettavia.
Vaikka saavutettavan viestinnän konsepti on Kivipuron mukaan selvä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että edelleenkään kyettäisiin tekemään kaikilta osin saavutettavaa viestintää. Esimerkiksi Tieteen päivät on niin suuri tapahtuma, että ei ole onnistuttu ratkaisemaan, kuinka tapahtumasta säilytettyjen tallenteiden saavutettavuus voitaisiin käytännössä toteuttaa. Direktiivin mukaisesti tallenteisiin täytyy esimerkiksi tehdä tekstitys. Se ei ole yksinkertainen tehtävä.
– Kyse ei ole halusta, vaan taloudellisista resursseista, joita noin 60 tuntiin tallenteiden tekstitykseen tarvitaan. Etsimme kuitenkin koko ajan ratkaisua asiaan ja toivomme, että vuoden 2023 Tieteen päivistä jäisi Tiedetv:n kanavallemme suuri määrä saavutettavia tallenteita. Sen sijaan pienempien tapahtumien ja muiden tallenteiden osalta olemme pystyneet vastaamaan saavutettavuusvaatimuksiin. Esimerkiksi Tiederadiossa olevista Avoimesti tieteestä! -podcasteista ja Tiedeklubiemme podcasteista on saatavilla myös tekstivastineet.

Oleellinen osa tieteen popularisointia

Saavutettavuus on kuitenkin ikään kuin sisäänrakennettu tieteen yleistajuistamisen ajatukseen: tieteestä tulee viestiä eri ympäristöissä eri tavoin. Siinä mielessä saavutettavuusdirektiivin vaatimukset edustavat konkreettisia toimia yhdenvertaisuuden lisäämiseksi sekä tieteen läsnäolon lisäämistä yhteiskunnassa.
– Tieteen puolesta toimiessa tavoitteenani on, että tiede voisi olla läsnä mahdollisimman monen kansalaisen elämässä. Täytyy lisäksi muistaa, että meillä on myös tieteentekijöinä ja työkavereina tiedeyhteisön sisällä erilaisia ihmisiä, joilla voi olla erilaisia tarpeita. Ei siis riitä, että tuotetaan saavutettavia palveluita tai tiedetapahtumien verkkotallenteita niin sanotulle suurelle yleisölle, vaan samat toimintatavat on otettava huomioon myös silloin, kun toimitaan omien kollegojen kanssa, Kivipuro huomauttaa.
Tiedeyhteisöjen sisälläkin tulisi pyrkiä edistämään saavutettavuutta esimerkiksi infograafeja konferenssiesityksiin luotaessa tai kun kehitetään tieteellisten julkaisujen verkkoalustoja.
– Itselleni ja TSV:lle on tärkeää, että esimerkiksi vammaisten ja ikääntyneiden mahdollisuuksia päästä tiedesisältöjen pariin pyrittäisiin parhaamme mukaan edistämään. Tämä, kuten kaikki muutkin uudet toimintatavat, vaatii luonnollisesti myös ponnisteluja.
Rahoituksen puute vaikuttaa olevan yksi suurimmista esteitä saavutettavuuden toteuttamisessa. Valtiovarainministeriö teki vuodenvaihteessa 2020–2021 kyselyn digitaalisten palvelujen tarjoamista koskevan lain toimeenpanosta. Kysely suunnattiin lain soveltamisalaan kuuluville organisaatioille ja sillä kerättiin ajankohtaista tietoa toimeenpanon etenemisestä. Vastanneilta kysyttiin muun muassa mistä syistä velvoitteita ei ole vielä huomioitu. Yleisin syy oli pula henkilöstö- ja talousresursseista sekä erityisinä haasteina mainittiin juuri videoiden tekstitys ja palvelujen eri kieliversiot.

Sisällöntuotannossa huomio ulkoasuun

Viestinnän näkökulmasta on keskeistä, että koko organisaatiotasolla on selkeät ohjeet saavutettavuudesta ja sen edellyttämistä käytännön toimista. Siten saavutettavuus juurtuu osaksi arkea.
– Lisäksi erilaiset järjestelmät on tärkeä saada tukemaan saavutettavuutta. Sisällöntuotannossa on kiinnitettävä huomiota tekstien ja visuaalisen materiaalin tuotantoon ja ulkoasuun. Viestinnän tekijöiden arjen näkökulmasta tarvitaan riittävät resurssit, Lapin yliopiston viestintäjohtaja Eveliina Pennanen korostaa.
Saavutettavuuden parantamiseksi Lapin yliopiston verkkosivuille on tehty julkaisujärjestelmän päivityksiä sekä ulkoasuun ja sisältöihin. Tällaisia ovat esimerkiksi kontrastin lisääminen ja videoiden tekstitys myös somekanavissa. Lisäksi kuvilla tulee olla niin kutsuttu alt-teksti, joka on kuvan vaihtoehtoinen teksti sokeiden lukulaitteessa luettavaksi.
– Sisältöjä on päivitetty ja selkeytetty muun muassa väliotsikointien ja luetteloiden avulla. Henkilöstölle on järjestetty koulutuksia ja infotilaisuuksia sekä olemme perustaneet saavutettavuussivuston jakamaan lisätietoa saavutettavuudesta ja siihen liittyvistä vaatimuksista.
Pennasen mukaan on hienoa, että digitaaliset palvelut ovat yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Samalla digitaalisten palvelujen laatu paranee.
– Toivottavasti myös viestittävät asiat tavoittavat laajemman joukon ihmisiä ja viestit ovat selkeämpiä ja ymmärrettävämpiä. Velvoitteista syntyy toki myös lisää työtä ja kustannuksia.

Viestijöiden määrää on lisättävä

Tampereen museokeskus Vapriikki on vuosien mittaan järjestänyt lukuisia yleisöluentoja, jotka ovat erittäin suosittuja. Yleensä tallenteet luennoista on siirretty YouTubeen, myös niitä on katsottu ahkerasti. Nykyisen lain mukaan tallenteisiin on tehtävä tekstitys kahden viikon sisällä julkaisusta. Tämä on aiheuttanut päänvaivaa.
– Tarjoamme mielellämme kaikki sisältömme kaikille asiakkaillemme. Kuntien päättäjät eivät kuitenkaan ole halukkaita lisäämään viestijöiden määrää, vaikka työmäärä kasvaa. Se tuottaa paineita työntekijöille, viestintäsuunnittelija Tähtitalvikki Poikajärvi Vapriikista toteaa.
Samaan aikaan saavutettavuusdirektiivin kanssa tuli Suomi.fi -palvelu, johon julkisen puolen toimijat ovat velvoitettuja viemään kaikki sisältönsä.

Lapin yliopiston verkkosivujen julkaisujärjestelmän päivityksiä ovat esimerkiksi kontrastin lisääminen ja videoiden tekstitys myös somekanavissa. Kuvilla tulee myös olla niin kutsuttu alt-teksti, joka on kuvan vaihtoehtoinen teksti sokeiden lukulaitteessa luettavaksi.

– Moni viestijä on tuskaillut liian suureksi kasvaneen työtaakan vuoksi. Jos työstä tulee pelkkää direktiivin suorittamista, siitä katoaa luovuus. Erityisesti videoiden tekstitys on teettänyt paljon lisätyötä meidän viestinnälle. Vapriikki tuottaa runsaasti videoita, mutta nykyisin mietimme aina tarkkaan, kuinka tärkeä asia on ja kannattaako se videoida, koska esimerkiksi kymmenen minuutin videon tekstittäminen vie helposti puoli päivää työaikaa. Olemme myös striimanneet suosittuja luentojamme, jotka kestävät noin tunnin. Niitä emme pysty tekstittämään, joten poistamme ne YouTube-kanavaltamme kahden viikon kuluttua.
Saavutettavuusdirektiivin noudattamiseksi kokeiltiin esimerkiksi automaattista tekstittämistä, mutta valitettavasti se ei vielä tänä päivänä toimi. Poikajärvi kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa siitä on apua.
– Koska myös podcasteista on tarjottava asiakkaalle litteroitu versio, olemme ostaneet nämä ulkopuolelta. Siihen on sitten varattava budjetissa rahaa. Kuntasektorilla on melko niukat resurssit niin henkilökunnan kuin budjetinkin osalta, joten kyllähän direktiivi suoraan vaikuttaa siihen, kuinka paljon aineistoja voidaan tuottaa.