Syvälle kallioon louhittu ja paksuimmillaan 10 metrin teräsbetonilla vahvistettu Bunk’art 1 on diktaattori Enver Hoxan rakennuttamista bunkkereista valtavin. Sen viidessä kerroksessa on muun muassa yli kymmenen kilometriä käytäviä, yli 150 huonetta, kolkkoja portaikkoja, kokoustiloja ja 200 hengen teatterisali.

Vuonna 1978 valmistunut rakennelma tehtiin diktaattori Hoxhan ja pääministeri Mehmet Shedun sekä korkeimman sotilasjohdon turvapaikaksi ydiniskujen ja kemiallisen sodankäynnin varalta. Bunkkeria ei koskaan käytetty.

Oppaamme kertoo, että bunkkerin kaikki varustukset tehtiin kolminkertaisiksi: betonin paksuus, ilmatiiviit ovet, vesivarastot, varavoimajärjestelmät, … Arviolta 60 000 albanialaista osallistui Bunk’rat 1:n rakentamiseen.

Nälällä rakennetut bunkkerit

Nälänhädän partaalla olleessa maassa ravinto oli niukkaa, raskas työ tehtiin pääasiassa ilman koneita ja ilman vapaapäiviä. Uhrien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta moni kuoli uuvuttavaan työhön, onnettomuuksiin ja nälkään.

Rakennusaikana maata vaivannut nälkä oli paradoksi, sillä maatalousvaltainen maa tuotti yllin kyllin elintarvikkeita. Maan antimista vietiin 85 prosenttia pääasiassa silloiseen Itä-Saksaan. Vientituloilla rahoitettiin sekä hallitsevan eliitin mukavaa elämää että varustettiin maata paranoidisesti sisäisiä ja ulkoisia vihollisia vastaan.

Bunk’art 1, ja sen Tiranan keskustassa sijaitseva pikkuveli Bunk’art 2, ovat osa bunkkeriverkostoa, joka rakennettiin Albanian työväenpuolueen keskuskomitean vuonna 1971 tekemän päätöksen mukaan. Päätös pantiin toimeen vuosina 1975-1981, jolloin valmistui 173 371 bunkkeria päätetyistä 221 143:sta. Niiden rakentamiseen osallistui joka 11. maan asukas.

750 000 bunkkerin maa

Bunkkereita on arvioitu kuitenkin olevan maassa jopa 750 000 eli 5,7 bunkkeria jokaisella neliökilometrillä. Suurin osa on pieniä, halkaisijaltaan 3-4 metrisiä yhden henkilön suojia, joissa on ampumaaukko kiväärimiestä varten. Osa bunkkereista on tuhottu ja iso osa on jo luonnon peittämiä tai muuten huonossa kunnossa. Osaa niistä käytetään kahviloina, varastoina tai eläinsuojina.

Bunkkeriverkoston rakentamisen kansalle kerrottu syy oli Hoxhan ja puolueen julistama uhka, jota edustivat ennen kaikkea Nato-maat ja entinen kumppani Neuvostoliitto. Kun päätös bunkkerien rakentamisesta tehtiin, Albania oli vielä Kiinan vaikutuspiirissä, josta se irtautui vuonna 1978. Toinen, ei kansalle julki tuotu, syy oli diktaattorin tarve saada kansan tukea hirmuhallinnolleen. Yhteisen epäinhimillisen kansallisen ponnistuksen uskottiin luovan yhtenäisyyttä ja lisäävän Hoxhan suosiota.

Suihkuja ydiniskun varalta

Reitti Bunk’art 1:een kulkee ensin sata metriä pitkän ja halkaisijaltaan vajaat viisi metriä olevan tunnelin läpi. Se on mitä ilmeisimmin tarkoitettu tosipaikan tullen bunkkerin huoltotunneliksi. Tunnelin päässä on laaksomainen alue, jossa on muutamia huoltorakennuksia sekä alueen lipunmyynti. Sieltä opas johtaa meidät parin sadan metrin päässä olevalle bunkkerin ovelle. Matkalla ohitamme vartiokopissaan seisovan sotilasnuken, jolle on puettu kaasunaamari.

Kuljemme bunkkeriin paksujen teräsovien kautta. Koska ovet ovat ilmatiiviitä, on bunkkerirakennelmaan rakennettu massiivinen ilmanvaihto- ja ilmanpuhdistusjärjestelmä, jolla taataan puhdas ilma ydiniskunkin aikana. Matkalla rakennuksen sisäosiin on useampi suihkuhuone, joissa ydinlaskeuman aikana ulkona käyneiden ihmisten pitää puhdistautua ennen kuin saavat tulla bunkkeriin.

Kuolleita sikoja ja Hoxhan ääni

Bunkkerin sisällä on valtava määrä puistattavilla yksityiskohdilla höystettyjä kertomuksia Albanian kommunistidiktatuurin ajasta. Vangitsemiset, kidutukset, pakkotyö ja vaino toistuvat huone huoneelta, kun maan historiaa esitellään monipuolisella esineistöllä ja faktatauluilla. Historiaa käydään läpi hengästyttävällä tarkkuudella paikoin vuosi per huone. Historiadokumentteja elävöitetään dokumenttifilmeillä, laajalla dokumenttiaineistolla, autenttisilla esineillä ja installaatioilla.

Kymmenistä huoneista syvimmän vaikutuksen tekevät Hoxhan ja Shedun huoneistot sekä huone, jossa kerrotaan, miten kiinalaiset ja albanialaiset testasivat kemiallisia aseita ja niiden vastalääkkeitä Albanian maaseudulla. Kotieläimiä altistettiin taistelukaasuille ja sen jälkeen niille annettiin lääkkeitä. Katsomme dokumenttifilmiä ja näemme, miten valtaosa eläimistä kohtasi tuskaisan kuoleman. Kun kysyn oppaalta, testattiinko taistelukaasuja ja lääkkeitä myös ihmisillä, hän vastaa ettei, koska ihmisiä tarvittiin pakkotyöhön.

Diktaattori Hoxhan ja pääministerin Shedun huoneistot kertovat, kuinka arkipäiväistä totalitarismi oli ja miten syvälle maan johtajat olivat sen sisäistäneet. He halusivat, että heidän elämänsä jatkuisi mahdollisimman ennallaan, vaikka ydinsota hävittäisi maan ja sen kansansa.

Hoxhan työhuone, olohuone, makuuhuone ja valtava kylpyhuone ovat yksityiskohtineen kylmäävä kokonaisuus. Kalenteri, jota on käännetty pöydällä, naulakkoon nostettu takki ja hattu, kylpyhuoneen laskimoverenpunainen bide ja selailtu kirja odottavat, että isäntä tulee kotiin. Nostan diktaattorin yksityissihteerin pöydällä olevan mustan puhelimen luurin. Sieltä kuulen Enver Hoxhan puhetta.

Kaupungin keskustan kidutusmuseo

Bunk’art 2 rakennettiin vuosina 1981-1986 sisäministeriön kriisinajan tarpeisiin. Yhteen tasoon tehdyssä rakennuksessa on 24 huonetta kolmella käytävällä, iso neuvotteluhuone sekä sisäministerille varattu kolmen huoneen huoneisto. Bunk’art 2 sijaitsee aivan Tiranan keskusaukion tuntumassa.

Täällä esitellään realistisesti, miten sisäministeriö ja sen alainen salainen poliisi Sigurimi vainosivat, vakoilivat, pidättivät, kiduttivat ja tappoivat albanialaisia. Uhreiksi joutuivat maan diktatuuria vastustaneet, maasta poistumista yrittäneet ja ilmiantojen perusteella vangitut syyttömät kansalaiset.

Bunk’art 2:n huoneet ovat toinen toistaan hyytävämpiä. Yhdessä esitellään kidutustapoja, toisessa vakoilulaitteita, kolmannen katosta roikkuu nauhoja, joissa on yli 7800 henkilön vainoissa tapetun ihmisen nimet. Kaikkiaan vainot koskettivat noin 100 000 ihmistä vuosina 1945-1991. Näistä ihmisistä suuri osa joutui vankileireille ja pakkotyöhön.

Sukellus pimeyden ytimeen

Viimeisen käytävän perällä avautuu ovi sisäministerin huoneistoon. Astumme ensin laajaan työhuoneeseen, jonka seiniä koristaa maan historian kaikkien sisämisterien kuvat. Työhuoneesta siirrymme sisäministerin yksityiseen olohuoneeseen, joka on kuin mistä tahansa viiden vuosikymmen takaisesta kodista. Sieltä johtaa ovi pieneen makuhuoneeseen, jonka seiniltä hohkaavan pahuuden, vainon ja epäinhimillisyyden voi edelleen tuntea.

Ennen kuin poistumme pahuuden pesästä, vierailemme sisäministeriön laajassa kokoushuoneessa. Siellä esitetään maan synkästä historiasta kertova mustavalkoinen dokumenttifilmi. Kokoushuoneen seinällä välkkyy punaisilla valokirjaimilla albaniaksi ja englanniksi: ”Evil settle roots when a man begins think that he is better than others.”, Mother Teresa.

https://www.intoalbania.com/attraction/bunkart-1/

https://www.intoalbania.com/attraction/bunkart-2/

 

Korjaus 28.12.22. Jutusta julkaistu täydennetty versio korvaa aiemman.