Taiteen ja politiikan kytkösten lähihistoriaa – kirja Helsingin Nuorisofestivaalin free jazz-keikoista

Free Jazz Communism – Archie Shepp-Bill Dixon Quartet at the 8th World Festival of Youth and Students in Helsinki 1962
toim. Sezgin Boynik ja Taneli Viitahuhta, Rab-Rab Press, 2019, 200 s.

Kun ryhdyin perehtymään vuoden 1962 Helsingin nuorisofestivaalin poliittiseen historiaan, pohjatyötä aiheen parissa oli tehnyt Joni Krekolan Maailma kylässä -kirjalla (Into, 2012), jossa festivaalin hämmästyttävä tarina kerrotaan. Muistityön näkökulmasta aihetta olivat taiteellisesti ja teoreettisesti lähestyneet Checkpoint Helsinki -kollektiivin kuraattorit ja taiteilijat Ahmed Al-Nawas, Minna Henriksson ja Araba Evelyn Johnston-Arthur Remembering Silences –hankkeessa (2015–2016). Heidän kokoamansa ”muistityöryhmän” tuottama pienjulkaisu ja radiokuunnelma avasivat mikrohistoriallisen näkökulman kotikaupunkini vaiennettuun lähimenneisyyteen.
Sezgin Boynikin päätoimittama Rab-Rab Journal oli jo jonkin aikaa merkinnyt minulle kiinnostavinta suomalaista alustaa taiteen ja politiikan ilmiöiden teoreettiselle käsitteellistämiselle, ja ajatus kirjasta syntyi keskusteluissa Sezginin kanssa vuoden 2016 aikana, kun aloimme ajatella mitä myöhemmin tunnetuiksi tulleiden free jazz-muusikoiden Archie Sheppin ja Bill Dixonin esiintyminen festivaalilla merkitsee. Aloimme yhdessä kehitellä kysymyksiä, joiden katsoimme jääneen kysymättä. Sezgin, jugoslavialaisesta 1960-luvun vaihtoehtoelokuvasta (black wave cinema) Jyväskylän yliopistolla väitellyt ja kansainvälisesti verkostoitunut tekijä, toi työhön toimituksellista kokemusta sekä ymmärryksen kirjan positiosta julkaisukentällä.
Tutkimustyön päästyä alkuun olikin kiinnostavaa havaita, että tämä lähes 15 000 ihmisen poliittinen massatapahtuma 1960-luvun alun Helsingissä oli jäänyt monille valistuneille aikalaisillekin täysin tuntemattomaksi tapaukseksi ja että keskustelu Sheppin ja Dixonin keikoista oli aivan muutaman viitteen varassa. Syitä tähän on monia, mutta karkeasti ne voidaan jakaa kolmeen. Ensinnä, kylmän sodan kuumeneminen lähelle ydinsodan kiehumispistettä lokakuussa 1962 Kuuban ohjuskriisissä oli jo kesään mennessä säätänyt maamme sisäpoliittisen mikroilmaston jäätäväksi. Suomalaiset tiedotusvälineet sortuivat itsesensuuriin ja kollektiivisesti laiminlöivät kaksiviikkoisen massatapahtuman uutisoinnin, kuitaten muun muassa festivaaliin liittyvät, itsenäisen Suomen oloissa aivan poikkeukselliset mellakat muutaman palstan sisäsivujutuilla. Toiseksi, suomalaisen uusvasemmiston historia vahvistuu 1960-luvun puolivälin paikkeilla yhtenäiseksi ääneksi. Tällöin monet kesällä 1962 alullepannut liitokset alkavat nousta näkyviin esimerkiksi opiskelijaliikkeen järjestöinä. Festivaali edustaa tälle tarinalle esihistoriaa ja kulttuuripoliittisesti se on näkymättömiin painunut saumakohta. Kolmas, ja oman aiheemme kannalta painava syy paikantui CIA:n salaisesti rahoittamaan kesän 1962 ”vastafestivaaliin”, jonka tasokas musiikkiohjelma vaikuttaa yhä suomalaisen jazz-reseption taustalla.
Olin 2000-luvun alussa ollut aktiivisesti mukana järjestämässä ja julkaisemassa kokeellisen musiikin tiimoilta ja jatkan yhä musiikin tekemistä, joten minun oli luonteva hahmottaa yhteyksiä virallisen ja maanalaisen historian välillä 1960-luvulta nykyhetkeen. Yleisradion arkistoista löytämäni nauhoitteet käsittelemistämme festivaalikeikoista olivat sysäys, joka valoi uskoa moninaisen aineiston strukturointityöhön. Pertti Hynysen lukijakirjoitus vuoden 1962 Rytmi-lehteen, jossa hän kritisoi päätoimittajan ignoranttia Shepp–Dixon Quartetin lyttäystä, oli aineistotyön toinen kohokohta. Lopullinen luottamus kirjan narratiiviin syntyi viime kesänä haastatellessamme Archie Sheppia Pori Jazz Festivalilla. 82-vuotias saksofonisti keskusteli kanssamme tunnin ajan dekolonisaatio- ja kansalaisoikeusliikkeen merkityksestä työlleen paitsi muusikkona, myös kirjoittajana ja poliittisena aktivistina. Haastattelu, joka sisältyy kirjaan, selvensi kesän 1962 tapahtumia ja nuorten mustien muusikoiden poliittisen sitoutumisen taustoja.
Oma kontribuutioni kirjaan ottaa muusikoiden tarinan kautta kantaa suomalaisen jazzin estetiikan muodostumiseen sekä rodun ja luokan representaatiohin siinä. Alber Aylerin kanssa Suomessa samana kesänä soittaneen rumpali Martti Äijäsen kanssa tein haastattelun, mutta se ei lopulta sopinut kirjaan; Hynystä en hänen huonon kuntonsa takia pystynyt haastattelemaan. Muistitiedon kannalta ryhdyimmekin työhön 11.:llä hetkellä. Olemme kiitollisia kaikille, jotka jakoivat kokemuksensa kanssamme. Koneen Säätiön rahoitus Rab-Rabin kirjaprojektille ja Suomen Tiedetoimittajien Liiton myöntämä henkilökohtainen apuraha mahdollistivat projektin loppuunsaattamisen.
Kirjan voi tilata Rab-Rab Pressin sivuilta.

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)