Miten terveyttä edistetään? Uusi oppikirja johdattaa tulevia ammattilaisia jykevällä artikkelikokoelmalla.

On tervetullutta saada käsiinsä uunituore kirja terveyden edistämisestä, koska aihe koskee monia tieteenaloja ja eri alojen ammattilaisia.

Terveyden edistämisen kivijalkana pidetään Maailman terveysjärjestön WHO:n Ottawan peruskirjaa (1986), jossa on ensimmäisen kerran kirjattu terveyden edistämisen periaatteet. Painotus on yhteisössä ja ympäristössä. Mikä saa ihmisen itsensä tekemään terveytensä kannalta parhaat valinnat? Millainen politiikka tukee väestön terveyttä?

Tarttuvat taudit rokotettiin, entä huonot elintavat?

Valtioilla on ollut suuri rooli sairauksien torjunnassa. Suomessa lääkintöhallitus perustettiin 1811 ja Valtion seerumilaitos 1911.  Huomio oli tartuntataudeissa, ravitsemuksessa ja hygieniassa.

Nykyisin tärkeintä on luoda hallinnon rajat ylittäviä päätöksiä terveyden puolesta. Ottawan peruskirjan painotus ympäristön merkityksestä on ilmastonmuutoksen aikakaudella kestänyt hyvin.

Ihmiskunnan on sopeuduttava muutokseen ja toisaalta tehtävä kaikkensa, jotta kehityksen suunta muuttuisi.  Eriarvoisuus, palveluiden saatavuus ja talousnäkökulmat ovat ajankohtaisia. Planetaarinen terveys tekee tuloaan. Monimutkaiset ongelmat ovat päätöksenteossa arkipäivää.

Historiallinen muutos meneillään

Kirjahankkeessa on ollut mukana liki 50 eri alan asiantuntijaa. Suomessa vuosi 2023 on historiallisen rakennemuutoksen aikaa, kun mm. terveys- ja sosiaalipalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille.  Kirja päivittää myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia terveyteen ja terveyden edistämiseen.  Oppimateriaalille ja kokonaiskuvalle on siis kova tarve.

Tiedeviestinnän näkökulmasta kirja on kiinnostava siksi, että se kertoo, miten terveystutkimukseen perehtyneet asiantuntijat esittelevät tutkimusta ja millä keinoin he vaikuttavat yhteiskuntaan.

Mitä terveys on?

Kirjassa terveys todetaan ihmisoikeudeksi ja voimavaraksi ja käsitteenä moniulotteiseksi. Artikkeleissa on jaottelu fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja henkiseen terveyteen, seksuaalisuuteen, aivoterveyteen ja toimintakykyyn.

Terveyden edistäminen puolestaan määritellään tavoitteelliseksi toiminnaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi sekä sairauden ehkäisemiseksi niin, että ihmiset voivat toteuttaa terveellisiä valintoja.

Terveyden edistäminen on pitkäjänteinen tapa säästää yhteiskunnan varoja. Tieteellinen rahoitus on silti kitsasta, joten lääkärikunnan valtaosa edelleen kukistaa sairauksia. Varsinkin väestötason voimavarojen kanssa kilpailee nyt henkilökohtaisen lääketieteen ja täsmävalistuksen toive.

Politiikka ei aina välttämättä tue terveyttä

Terveyteen liittyy sääntelyä, jota vastaan haraavat eri teollisuudenalat. Pyöröovi haittateollisuuden ja politiikan välillä käy vilkkaasti. Hyvää tarkoittavat aikeet on helppo kehystää vapauden rajoittamiseksi tai työllisyyskysymykseksi.

Kroonisten sairauksien synnyllä on yhteiset riskit ja niiden torjunnassa pätevät yhteiset keinot. Siksi on järkevää, että oppikirja ei mene sairauksien yksityiskohtiin vaan tarkastelee terveyden edistämistä yleisesti. Jokaisen teema-artikkelin lopussa on lyhyt lähdeluettelo. Itse kaipasin hakemistoa ja pohdin myös perussanaston tarvetta.

Terveyden edistämisen julkiset toimijat on kirjassa käyty hyvin läpi. Sen sijaan järjestöistä tietoa on niukemmin. Suomessa järjestöt tekevät paljon terveyden edistämisen työtä, mm. syöpäseulonnat ja tupakkapolitiikassa Savuton Suomi-verkosto. Ammatilliset järjestöt ja tieteelliset seurat ovat vaikutusvaltaisia sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Tupakan kansainvälinen puitesopimus ja Euroopan unionin terveyspolitiikka ovat esimerkkejä niiden vaikuttamistyöstä.

Tiedeviestintää tehostettava

Mediayhteiskunnassa tieto kulkee välitteisesti, harvoin suoraan. Siksi tilan ottaa se, joka sitä taitavimmin käyttää. Tiedon lisäksi tarvitaan siis ymmärrystä politiikan syklisyydestä ja siitä, kuinka tutkittu tieto muuttuu osaksi arkista elämäämme. Tämä on myös terveyden edistämisen iso haaste.