Ennen kuin ehdin avata suutani ensimmäiseen kysymykseeni, tutkija jo napakan ystävälliseen sävyyn tiukkasikin minulta, milloin olen viimeksi syönyt särkeä.
Pian tutkijatohtori Matti O. Hannikainen oli antanut parhaan kalaruokansa reseptin ja valaissut esimerkein, kuinka säälittävän vähän suomalaiset syövät nykyään särkeä, lahnaa tai säynettä. Nämä roskakaloina hyljeksityt Ahdin annit olivat ennen tärkeä osa suomalaisten ruokavaliota. Melkoiseksi kalakokiksi paljastunut Hannikainen tutkii kalan käyttöä ruokana ja siihen vaikuttaneita tekijöitä Suomessa 1930-luvulta 2010-luvulle.
 
Hannikainen oli yksi Kansallisen tiedeviestintäkonferenssin Matching Eventin tutkijoista. Viiden minuutin kohtaamisissa tutkijat kertoivat, mitä he tutkivat, millaista heidän tutkimuksensa on ja mitä siitä voisi välittää myös suurelle yleisölle.
 
”Resurssien haaskuuta, jos ei tarjoa helposti saavutettavassa muodossa omaa työtään, tietoaan ja osaamistaan myös muiden käytettäväksi”, kiteytti tohtorikoulutettava, vieraileva Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Lotta Kaila omassa esityksessään.
 
Olimme Tiedeviestintäkongressissa monien vakavien aiheiden äärellä, ja siksi teki välillä hyvää osallistua hurttiin lentoon ampaisseen Tiedeviestinnän etiikka -väittelyyn. Tämän sanaottelun värikkäistä vaiheista ja koko väittelyn onnistumisesta saamme vielä raportin Tampereen yliopiston puheviestinnän opiskelijoilta, joiden työskentelyä ohjaa väitöskirjatutkija Lassi Rikkonen.
 
Tiedeviestintäkongressissa järjestelyvastuuta kanssamme kantoi Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Uutena yhteistyökumppanina oli Nesslingin säätiö. Heille kiitos mainiosti sujuneesta ja hedelmällisestä yhteistyöstä! 
 
Kongressissa kaikkien yhteiseksi huolenaiheeksi todettiin häirintä, joka anastaa aikaa ja mielenrauhaa tutkijoilta, viestijöiltä ja toimittajilta. Meillä on keinoja rauhoittaa tilannetta. Häirinnän kohteeksi joutunut ei ole yksin, eikä hänen tarvitse yrittää selviytyä yksin.
 
Ensi vuoden toimintamme läpäisevä teema on tiedeviestinnän piirissä toimivien sananvapauden turvaaminen ja tukimuotojen luominen ammatillista häirintää kohdanneille.
 
Työrauhaa ja työn iloa siis kaikille!