Enemmän särkeä ja järkeä

Heljä Salonen

Ennen kuin ehdin avata suutani ensimmäiseen kysymykseeni, tutkija jo napakan ystävälliseen sävyyn tiukkasikin minulta, milloin olen viimeksi syönyt särkeä.

Pian tutkijatohtori Matti O. Hannikainen oli antanut parhaan kalaruokansa reseptin ja valaissut esimerkein, kuinka säälittävän vähän suomalaiset syövät nykyään särkeä, lahnaa tai säynettä. Nämä roskakaloina hyljeksityt Ahdin annit olivat ennen tärkeä osa suomalaisten ruokavaliota. Melkoiseksi kalakokiksi paljastunut Hannikainen tutkii kalan käyttöä ruokana ja siihen vaikuttaneita tekijöitä Suomessa 1930-luvulta 2010-luvulle.
 
Hannikainen oli yksi Kansallisen tiedeviestintäkonferenssin Matching Eventin tutkijoista. Viiden minuutin kohtaamisissa tutkijat kertoivat, mitä he tutkivat, millaista heidän tutkimuksensa on ja mitä siitä voisi välittää myös suurelle yleisölle.
 
”Resurssien haaskuuta, jos ei tarjoa helposti saavutettavassa muodossa omaa työtään, tietoaan ja osaamistaan myös muiden käytettäväksi”, kiteytti tohtorikoulutettava, vieraileva Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Lotta Kaila omassa esityksessään.
 
Olimme Tiedeviestintäkongressissa monien vakavien aiheiden äärellä, ja siksi teki välillä hyvää osallistua hurttiin lentoon ampaisseen Tiedeviestinnän etiikka -väittelyyn. Tämän sanaottelun värikkäistä vaiheista ja koko väittelyn onnistumisesta saamme vielä raportin Tampereen yliopiston puheviestinnän opiskelijoilta, joiden työskentelyä ohjaa väitöskirjatutkija Lassi Rikkonen.
 
Tiedeviestintäkongressissa järjestelyvastuuta kanssamme kantoi Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Uutena yhteistyökumppanina oli Nesslingin säätiö. Heille kiitos mainiosti sujuneesta ja hedelmällisestä yhteistyöstä! 
 
Kongressissa kaikkien yhteiseksi huolenaiheeksi todettiin häirintä, joka anastaa aikaa ja mielenrauhaa tutkijoilta, viestijöiltä ja toimittajilta. Meillä on keinoja rauhoittaa tilannetta. Häirinnän kohteeksi joutunut ei ole yksin, eikä hänen tarvitse yrittää selviytyä yksin.
 
Ensi vuoden toimintamme läpäisevä teema on tiedeviestinnän piirissä toimivien sananvapauden turvaaminen ja tukimuotojen luominen ammatillista häirintää kohdanneille.
 
Työrauhaa ja työn iloa siis kaikille!

Kannen kuva: Mikko Suominen

Pääkirjoitus

Heljä Salonen: Enemmän särkeä ja järkeä

VIESTINNÄN KALTEVALLA JA LIUKKAALLA PINNALLA


Mikko Suominen: Jäällä – vältä, varo vai viihdy?
Ulla Järvi: Kuuntele Jussi Valtosen puhe: Havaintoja ja illuusioita
Aki Petteri Lehtinen: Vastaiskujen vastaiskut – Entä kun tutkijat selittävätkin aiheensa itse?
Sanna Kivimäki: Tiede – viestijöiden ja toimittajien yhteismaa
Arja-Leena Paavola: Korona-aika kannusti museoita podcastien tekoon
”PYRITÄÄN RAPAUTTAMAAN MUN USKOTTAVUUTTANI TOIMITTAJANA”


Mari Heikkilä: Toimittajien häirintä on ongelma, johon pitää puuttua

NAISTEN HISTORIA ON MUUTAKIN KUIN TARINOINTIA


Päivi Kapiainen-Heiskanen: Alkuperäislähteillä myytit murtuvat – Helena Ruuska ja Minna Maijala ottivat tutkijan asenteen kohteisiinsa
Teuvo Peltoniemi: Maggie Walz – varhainen amerikansuomalainen suffragetti

AJASSA LIIKKUVAA


Niklas Bengtsson: Dopamiinipaukku kauhukirjallisuutta
Sanna Kivimäki: Vähin äänin vaikuttaa – Tieteen ja taiteen liitto näyttämöllä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin