Jo Darwinista asti – Kun tutkija kohtaa vihapuheen

Pekka Wahlstedt

Noora Kotilainen & Johanna Vuorelma (toim.): Kun tutkija kohtaa vihaa. Asiantuntijuus, tiede ja julkisuus. Suomen rauhanpuolustajat 2021.

Vihapuhe on saavuttanut jo sellaiset mittasuhteet, että sille on omistettu kokonainen kirja. Itse asiassa kirjan mukaan vihapuhetta on esiintynyt aina. Verkko vasta on tuonut sen kaikkien nähtäville ja ulottuville: yksityisen ihmisen vihanpurkaus leviää verkossa salamannopeasti kaikkialle, ja kuitenkin vihaaja pystyy säilyttämään etäisyytensä ja anonyymisyytensä.

Kirjassa käydään aluksi läpi tutkijoihin kohdistunutta vihan ja parjaamisen historiaa. Sitä edusti etenkin kirkko, ja uhreja olivat Galilein ja Darwinin kaltaiset uskonoppien horjuttajat. Kaikille lieneekin tuttu Darwinista tehty pilapiirros, jossa evoluutioteorian isä esitetään apinan hahmossa. 

Tätä tieteen ja uskonnon ristiriitaa ja vihasuhdetta voisi jatkaa toteamalla, että nyt osat ovat vaihtuneet: tieteen valtakaudella uskonnolliset ja henkiset liikkeet, kokemukset ja näkemykset lyödään samaan nippuun, huolimatta niiden erilaisuudesta, ja leimataan ykskantaan “huuhaaksi” ja “hömpäksi”. Vaikka tutkijoiden ilkeämielisiä nimityksiä voisi vihapuheen sijasta kutsua halveksintapuheeksi.

Kirjassa käytetään historiaa myös apuna sen ymmärtämisessä, miksi jotkut aiheet ovat niin vihattuja. Arkkiesimerkkinä toimii Venäjä. Suuresta ja mahtavasta vähänkin positiiviseen sävyyn puhuvia tutkijoita vastaan hyökätään ja pommitetaan vihapostilla kuin Neuvostoliitto Suomea toisen maailmansodan aikoina. Mutta jo 1800-luvulla Venäjä nähtiin lännessä totalitaristisena ja pysähtyneenä demokratian uhkana, mikä vain vahvistui Neuvostoliiton ja nyt Putinin valtakaudella. Vanha kahtiajako rationalistisen ja vapaan lännen ja mystisen ja totalitaristisen idän välillä kummittelee taustalla. 

Hienoa että kirjassa nostetaan esiin vihapuhujia yhteiskunnan huipulta. Esimerkiksi vuonna 2013 median kansakunnan kaapinpäälle nostamaa “huippufilosofia”, Pekka Himasta arvostellut yliopistofilosofi sai päälleen syytöksiä perisuomalaisesta kateudesta, ja kokoomuksen edustaja viimeisteli syytökset kyseenalaistamalla Facebookissa kriitikon akateemisen ammattitaidon ja rehellisyyden.

Kirjassa olisikin voinut enemmän paneutua taloudelliseen vihapuheeseen, joka ilmenee hienostuneemmin esimerkiksi puheena “tulosvastuusta”. Vaikka akateemiset teoreettiset arvot taloudelle alistava puhe ei ehkä suoranaista vihaa ilmennäkään, niin se ainakin heijastaa halveksuntaa ja ylenkatsetta taloudelle hyödyttömämpää perustutkimusta kohtaan.

Kannen kuva: Mikko Suominen

Pääkirjoitus

Heljä Salonen: Enemmän särkeä ja järkeä

VIESTINNÄN KALTEVALLA JA LIUKKAALLA PINNALLA


Mikko Suominen: Jäällä – vältä, varo vai viihdy?
Ulla Järvi: Kuuntele Jussi Valtosen puhe: Havaintoja ja illuusioita
Aki Petteri Lehtinen: Vastaiskujen vastaiskut – Entä kun tutkijat selittävätkin aiheensa itse?
Sanna Kivimäki: Tiede – viestijöiden ja toimittajien yhteismaa
Arja-Leena Paavola: Korona-aika kannusti museoita podcastien tekoon
”PYRITÄÄN RAPAUTTAMAAN MUN USKOTTAVUUTTANI TOIMITTAJANA”


Mari Heikkilä: Toimittajien häirintä on ongelma, johon pitää puuttua

NAISTEN HISTORIA ON MUUTAKIN KUIN TARINOINTIA


Päivi Kapiainen-Heiskanen: Alkuperäislähteillä myytit murtuvat – Helena Ruuska ja Minna Maijala ottivat tutkijan asenteen kohteisiinsa
Teuvo Peltoniemi: Maggie Walz – varhainen amerikansuomalainen suffragetti

AJASSA LIIKKUVAA


Niklas Bengtsson: Dopamiinipaukku kauhukirjallisuutta
Sanna Kivimäki: Vähin äänin vaikuttaa – Tieteen ja taiteen liitto näyttämöllä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin