Kimmo Ohtoselle luonto ei ole vain biologiaa

Ulla Järvi
Kuvat: Mikko Käkelä

Toimittaja Kimmo Ohtonen tarpoo umpihangessa kilometritolkulla tunturissa löytääkseen harvinaiset myskihärät. Mies on uinut norppien puolesta ja tullut haukutuksi niin susien puolustajana kuin niiden vihaajana. Vuoden tiedeviestintä -palkinnolla 2017 tunnustettu Kimmo Ohtonen sanoo, että toimittaja voi tehdä itsestään osallisen tarinassa, jos pystyy yhdistämään siihen faktan ja tunteen.

Opittuaan kirjoittamaan Kimmo Ohtonen ryhtyi toimittajaksi. Kotona Keravalla hän leikkasi lehdestä kuvia jääkiekon SM-liigasta ja kirjoitti kuvien viereen omat otteluselostukset. Otteluita hän ei tosin nähnyt, mutta lehtijutut ja mielikuvitus siivittävät seitsenvuotiaan journalistin kynää.

– Olin JYP:n kannattaja, joten otteluselostuksissani JYP voitti aina, nauraa Kimmo Ohtonen.

Myöhemmällä uralla faktat on täytynyt ottaa paremmin haltuun, silti tarinan kertomisen tärkeys vilahtelee Ohtosen puheissa useammin kuin monella muulla toimittajalla.

Viestintäopinnot hän suoritti Isossa-Britanniassa Manchesterin yliopistossa, ja jo opintojen aikana hän pääsi töihin ITV:lle, jossa teki kuutisen vuotta juttuja uutisiin ja ajankohtaisohjelmiin.

– Opiskelin viestinnän rinnalla muun muassa sosiologiaa, ja telkkarissa tein juttuja asuntomarkkinoista pedofiliaan, mikä opetti katsomaan maailmaa erittäin monesta kulmasta. Sain tehdä töitä kokeneiden brittiläisten tv-konkarien kanssa, joten opin, milloin pidetään suu kiinni ja käsikirjoitetaan juttu uusiksi, Ohtonen kertoo.

Kamalaa, jos ei saisi olla toimittaja

Kimmo Ohtonen tunnustaa olevansa kutsumusammatissaan. Hänestä olisi kamalaa, jos ei saisi olla toimittaja.

– Tämä voi kuulostaa tunteelliselta, mutta koen olevani etuoikeutettu, kun omien alojensa parhaat asiantuntijat antavat minulle aikaansa. On tosi siistiä keskustella tunti vaikkapa tutkija Seppo Knuuttilan kanssa Itämerestä, hän hymyilee.

Huolellinen taustatyö on toimittajan työn perusedellytys, mutta Ohtonen kokee sen olevan Ylessä erityisen tärkeää, koska tiedotusvälineellä on edelleen meillä “virallisen tietolähteen” asema.

– Siksi esimerkiksi Ylen tietopalvelu on ihan välttämätön tukitoiminto, jota toivottavasti mitkään yt:t eivät tule uhkaamaan. Tein esimerkiksi Katoava Pohjola -ohjelmasarjaa varten Petri Ikosen kanssa yhteistyötä, ja hänen tiedonhankinta-osaamisensa oli ensiarvoisen tärkeää. Tempo on dokumenttityössäkin kova, eikä aikaa ole hukattavissa haahuiluun, Ohtonen sanoo – naurahtaakseen samassa hetkessä, että haahuilukin on toimittajalle ajoittain välttämätöntä.

– Sen lisäksi, että olen uutisfriikki, uppoudun joskus lukemaan pitkiä lehtijuttuja ja analyysejä milloin mistäkin aiheesta, hän sanoo ja kehuu varsinkin The Guardianin pitkää journalismia.

– Meillä usein sanotaan, että ihmiset jaksavat lukea verkosta vain lyhyitä juttuja, mutta sehän ei ole koko totuus.

Toimittajan oma intressi ei saisi näkyä

Ihmiset kaipaavat selityksiä maailman ilmiöille, mutta eivät vain vastauksia, vaan valistunutta pohdintaa.

– Luontodokumentti ei voi olla vain luonnon biologisten ilmiöiden kuvailua, vaan sen tekeminen edellyttää monitieteisyyttä. Sosiologiset, sosiaalipoliittiset tai esimerkiksi taloudelliset ulottovuudet vaikuttavat luontoon ja toisaalta luonnonolot vaikuttavat koko yhteiskuntaan, Kimmo Ohtonen painottaa.

Katoava Pohjola -dokumenttisarjassa tartuttiin esimerkiksi petokysymykseen Kainuussa ja Lapissa, ja Ohtonen sai huomata, miten mukavan miehen maine kyseenalaistettiin ja hänkin altistui vihapuheelle.

– Yllättävintä ehkä oli se, miten pelkkä kysymysten esittäminen ja tulenarkojen asioiden esille tuominen koettiin kannanotoksi. “Sä olet sittenkin susivihaaja” -kommentteja kuuli tahoilta, jotka olivat odottaneet ympäristönsuojelijaksi leimautuneen toimittajan vaikenevan esimerkiksi susipelosta.

– Ihmisen ja suden yhteiselo ja sen ongelmat kietoutuvat niin vanhoihin asenteisiin, työttömyyteen, syrjäytymiseen kuin jopa perinteisiin sukupuolirooleihin. Journalistin tehtävänä on yrittää kuvata näitä tekijöitä mahdollisimman puolueettomasti ja kiihkottomasti, katsoo Kimmo Ohtonen.

Aikaa kirjoittamiselle

Kimmo Ohtonen on Yle-vuosiensa aikana tehnyt ensin Puoli seitsemän -ohjelmaa ja keskittynyt viime vuodet pitkiin luontodokumentteihin. Hänet palkittiin vuonna 2013 Kultainen Venla -palkinnolla vuoden TV-teosta hänen uituaan Saimaalla 140 kilometriä norpan puolesta. Karhu – voimaeläin -kirja voitti vuonna 2016 Lukija-Finlandian.

– Jäin nyt vuoden alusta virkavapaalle keskittyäkseni ensi vuonna ilmestyvään nuorten fantasiaromaanin ja Suomen 100-vuotisjuhlaan liittyvän metsäaiheisen kirjan kirjoittamiseen. Suomalaismetsistä ja suomalaisten metsäsuhteesta kertova kirja ilmestyy tämän vuoden syksyllä. Siinäkään en tyydy katsomaan metsää vain biologisena ympäristönä, hymyilee Kimmo Ohtonen.

FAKTAT

Kimmo Ohtonen, 36-vuotias, asuu Helsingissä kihlattunsa ja Alma-koiran kanssa
Opinnot: Manchesterin yliopisto (taiteiden kandi)
Työpaikka: Yleisradion dokumenttiosasto
Vapaa-aikana: Uinti, lukeminen, metsässä samoilu perheen voimin
Palkintoperustelut: Kimmo Ohtonen on työssään tuonut näkyviin suomalaista luontoa ja erityisesti petoeläinten elämää. Hän ei ole kaihtanut vaikeita aiheita ja on laittanut itsensä likoon monella tapaa. Ohtonen on itse käsikirjoittanut ohjelmiaan, ja hän on myös taitava luontokuvaaja. Luontoasioissakin tarvitaan osallistuvaa sovittelujournalismia, eivätkä luontoa vain etäältä ihailevat luontodokumentit voi olla nykyisessä maailmantilanteessa ainoa tapa kertoa muuttuvasta luonnosta. Ohtosen kaltaiset sillanrakentajat ovat tärkeitä.

MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin