Metsän salaisuuksista riittää ammennettavaa kaikille

Pekka Wahlstedt

Eeva-Liisa Hallanaro, Saija Kuusela, Aino Juslen, Terhi Ryttäri (toim.): Metsän salainen elämä. Gaudeamus 2016.


”Olin 15-vuotias, kun näin elämäni ensimmäisen kultapistiäisen. Se makasi kuolleena keskellä olohuoneen lattiaa. Pieni otus kiinnitti huomioni kirkkailla metallinhohtoisilla väreillään: sen pää ja keskiruumis olivat taivaansiniset ja takaruumis kiiltävän punainen”. ”Päätin ottaa selvää, mistä hyönteisestä oli kyse ja kuinka harvinainen se mahtoi olla”.
Näin kuvaa yksi kirjan Metsän salainen elämä tutkijoista heräämistään hyönteistutkijaksi. Kirjan muutkin tutkijat kertovat siitä, miten ja miksi he päätyivät luonnontutkijoiksi. Metsässä työtään tekevän tutkijan tie ei ole helppo, ja myös tämä tulee kirjassa selkeästi esiin, kun esimerkiksi sääsken perässä juossut päätyy epähuomiossa upottavaan suonsilmäkkeeseen ja luulee loppunsa tulleen.
Tutkijat myös valottavat – usein mikroskooppisen pienen – aineiston hankkimismenetelmiä. Metsän salainen elämä on yhtä rikasta kuin ihmissilmälle näkymätöntäkin, ja usein vasta dna-viivakoodilla pystytään erottamaan lajit toisistaan.
Edessä on vanha ongelma: millä kriteereillä lajit pystytään erottamaan eri lajeiksi vai onko koko selvärajaisen lajin olettamus väärä – evoluutioteorian paljastama rajojen liukuvuus ja muuttuvuus tulee konkreettisesti eteen metsän salaista elämää kartoittaessa.
Kirjassa esitellään sääskejä, kuoriaisia, kärpäsiä, lukkeja, kirvoja, punkkeja, sieniä, eläviä limoja, jäkäliä, sammalia ja niin edelleen. Nämä jakaantuvat pienemmiksi yksiköiksi. Ja esimerkiksi muutaman millimetrin mittaisia rahtusammalia löytyy kokonainen leegio rusorahtusammaleesta, metsärahtusammaleesta ja hammasrahtusammaleesta ojarahtusammaleeseen, savikkorahtusammaleeseen ja etelärahtusammaleeseen – eivätkä tässä olleet kaikki rahtusammaleen variaatiot.
Monet tutkijoista löytävät aivan uusia lajeja. Ja kirjan lopussa kerrotaan 2000-luvun alkupuolella aloitetusta Putte-hankkeesta, jonka ansiosta on löydetty 1969 eliölajia, joiden ei aiemmin tiedetty elävän Suomessa.
Kirja toimii hyvin monella tasolla ja sopii lukijalle kuin lukijalle. Kannet ovat paksut, upeat värikuvat tuovat metsän salaisen elämän lukijan silmien eteen, tutkijat kirjoittavat havainnollisesti ja sujuvasanaisesti silti säilyttäen tieteellisen tarkkuuden ja perusteellisuuden. Onpa kirjassa hauskoja sarjakuviakin, joissa samalla aukeamalla esitellyt eliöt keskustelevat.

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)