Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Tiedetoimittamisen ääret ja äänet – UUSI videojuttusarja!

Onko tiedetoimittaja tutkijalle susi?

Kenen ehdoilla ja äänellä tieteestä uutisoidaan

Mia Rönkä


”Jos tarpeeksi monta kertaa huudetaan susi, tiedottaminen menettää merkityksensä”, väittää Johanna Ivaska, Suomen Akatemian akatemiaprofessori Turun yliopistosta. Hän on syöpää koskevasta solubiologisesta tutkimuksestaan tiedotettuaan saanut toisinaan lukea otsikoista, että on tehnyt mullistavan löydön syövän hoidossa. Tieteellisesti tulokset ovatkin olleet merkittäviä, mutta valmiista hoidoista ei toki ole ollut kyse – sen Ivaska on sitten joutunut selittämään ihmisille, jotka ovat otsikot nähtyään soittaneet hänelle lääkkeitä pyytääkseen.
Suomessa luotetaan tiedetoimittajiin ja tutkijoihin. Tutkimustulosten liian räväkkä uutisoiminen vie Ivaskan mukaan sekä tiedetoimittamiselta että tutkimukselta uskottavuutta. Lisäksi se voi heikentää tutkijoiden luottamusta toimittajia kohtaan ja vähentää halukkuutta tiedottaa omasta tutkimuksesta. Turun yliopistossa tiedottajana työskentelevä Erja Hyytiäinen toteaa tutkijoiden joskus kertovan, että heitä jännittää, miten tiedotteet ja haastattelut toimittajien käsissä muokkautuvat.
Nykyisessä työssään tiedottajana Hyytiäinen työskentelee tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden kanssa ja pitkälti tutkijoiden ehdoilla. Hän toteaa, että yhteistyön opetteleminen sekä päivälehtityötä hitaampaan rytmiin sopeutuminen on ollut haastavaa. ”Toimittajana kerroin asioista paljon reippaammin ja ajattelin, että ihmisillä on oikeus tietää”, hän pohtii.

Turun Sanomille kahvia

Henkilöityminen ja brändäytyminen näkyvät sekä tiedetoimittamisessa että tutkimuksessa. Toimittajantyö henkilöityy toimittajaan, tutkimus puolestaan tutkimusryhmän johtajaan. Hyytiäisen mukaan etenkin päivälehden aluetoimittajana hänen työnsä henkilöityi voimakkaasti ja samalla hän muuttui työnantajansa ruumiillistumaksi. ”Juttukeikalla minulta saatettiin kysyä, ottaako Turun Sanomat kahvia”, hän hymyilee. Nykyisessä työssään Turun yliopiston tiedottajana Hyytiäinen kokee olevansa enemmän omalta tuntuvalla paikalla, uutisten ja uutisoitavien ihmisten taustalla.
Tutkimusmaailmassa tiedottaminen kietoutuu usein tutkimusryhmän johtajan ympärille. Ivaska korostaa, että tuo itse aina esiin myös tutkimusryhmäänsä, jossa varsinainen tutkimustyö tehdään. Henkilöityminen antaa kuitenkin mahdollisuuden myös samastua tutkijoihin tai tuoda esiin uudenlaisia esikuvia. ”Nähdään, että tuohan on ihan tavallinen ihminen, vaikka tekee merkittävää tutkimusta – että minäkin voin halutessani ryhtyä tutkijaksi”, Hyytiäinen kuvailee.

Pettävä valokeila

ivaska
Brändäytyminen saattaa muodostua sudenkuopaksi, jos tutkijan itsekritiikki pettää. ”Vuodessa pystyisi helposti luomaan itsestään brändin minkä tahansa alan asiantuntijana”, Ivaska naurahtaa. Hän korostaa tässä tutkijoiden itsekritiikin merkitystä, sillä toimittajien on mahdotonta tietää, mikä kunkin tutkijan tarkka osaamisalue on.
Media on paljon vartijana myös siinä, ketkä tutkijat nostetaan esiin. Hyytiäisen ja Ivaskan mukaan vaarana on, että siinä missä hyvät esiintyjät ansaitusti saavat julkisuutta, yhtä tärkeää tutkimusta tekevät muut tutkijat ja heidän tutkimusaiheensa jäävät varjoon. ”Tieteen arvoa ei voi mitata sillä, kuka tutkijoista on viihdyttävä”, Ivaska toteaa.

Kynttilä vakan alta

Hyytiäinen ja Ivaska kannustavat tutkijoita tiedottamaan tutkimustuloksistaan. Kun tiedottamisesta kiinnostuneita ja sen hallitsevia tutkijoita on enemmän, vähenee myös liiallinen henkilöityminen tiedottamisessa. Esimerkiksi Turun yliopistossa tutkijoille tarjotaan koulutusta viestintään ja tiedotteiden tekemiseen.
Parhaimmillaan tieteestä tiedottaminen on kaikkien etu ja toimittajan ja tutkijan yhteistyö on sujuvaa. Ivaska korostaa, että suurella yleisöllä on oikeus tietää tutkimuksen tuloksista, koska tutkimustyötä kustannetaan verovaroin ja lahjoituksin. Asiallinen tiedottaminen ja uutisointi myös tuovat tutkimuksen arvoa yleiseen tietoisuuteen. Hyytiäinen kehottaa pitämään suomalaisen tutkimuksen lippua korkealla: ”Ettei vain ihailla sitä, mitä jossain muualla tehdään.”

UUSI JUTTUTYYPPI TIEDETOIMITTAJASSA

Onko tiedetoimittaja tutkijalle susi? -artikkeli aloittaa tiedetoimittamisen tämän hetken ilmiöitä luotaavan Tiedetoimittamisen ääret ja äänet -juttusarjan. Juttusarja tuo Tiedetoimittajaan uuden juttutyypin, videojutun, joka lehdessä yhdistetään lyhyeen tekstimuotoiseen artikkeliin. Videojutut on toimittanut Mia Rönkä ja kuvannut sekä editoinut Vesa-Matti Väärä.

Julkaistu

27 loka, 2016

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)