Vastarannankiisket yksissä kansissa

Pekka Wahlstedt

Matti Salminen: Toisinajattelijoiden Suomi. Into 2016.

Millainen maailmamme olisi ilman toisinajattelijoita? Todennäköisesti kiipeilisimne vieläkin puissa tai asuisimme luolissa – toisinajattelijat asettuvat aina valtavirtaa vastaan ja pakottavat ihmisiä tarkistamaan ja laittamaan ajatukset uusiksi.

Jokaisella elämänalueella onkin ollut omat toisinajattelijansa uskonnosta ja taiteesta tieteeseen ja politiikkaan. Toisinajattelijoiden Suomi kuitenkin keskittyy poliittisiin ja yhteiskunnallisiin vastarinnankiiskeihin.

Osaksi syynä on kirjoittajan, Matti Salmisen jyrkkä vasemmistolaisuus, joka melkein samastuu kirjassa toisinajattelemisen kanssa – mikä on hieman paradoksaalista kun toisinajattelijoiksi on kutsuttu Neuvostoliiton ja muiden kommunististen maiden kriitiikkoja.

Ja onhan marxilaisuus vain yksi filosofia monien joukossa – kyky kysellä ja epäillä kaikkea olemassaolevaa on tai pitäisi olla toisinajattelun perusta ja tunnus.

Kirja lähtee liikkeelle kansalaissodasta ja nostaa esiin punaisten puolella olleita ja siitä usein kovan hinnan maksaneita intellektuelleja. Kovan hinnan joutuivat toisin ajattelemisestaan maksamaan 1930-luvun “valkoisen Suomen” kriitikot.

Tunnetuimpia ovat Arvid Järnefelt, Algot Untola aliad Maiju Lassila, Pentti Haanpää, Yrjö Kallinen ja uuden tasavallan ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg, joka joutui Lapuan liikkern muilutettavaksi.

Toisen maailmansodan jälkeen toisinajattelijat pääsivät jo vähemmällä ja Väinö Linnakin joutui kärsimään ainoastaan kriitikoiden teilauksista. Tosin Hannu Salama kävi vankilan porteilla, minne joutumisesta hänet Urho Kekkonen viime tingassa vapautti – kirjassa nostetaankin vähäväkisten ja näiden puolustajien suojelijana toiminut Kekkonen toisinajattelijoiden kärkeen.

Toisinajattelijoita ei enää 70-luvulla eikä etenkään 80-luvulta lähtien ole rangaistu mitenkään, vaan taloudellisesti ja teknisesti kehittynyt yhteiskunta on sulkenut heidän suunsa tarjoamalla hyviä virkoja ja mukavaa elämää.

Leif Salmen, Paavo Haavikko ja etenkin Erno Paasilinna ja Pentti Linkola kuuluvat harvoihin, jotka ovat pitäneet päänsä. Etenkin Linkolan kohdalla toisinajattelijan taito ja rohkeus nousta yleisen mielipiteen ja tähytä tulevaan on kannattanut ja tuottanut tulosta.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin