Kenialainen ympäristöaktivisti Phyllis Omido tietää kokemuksesta, miten elintärkeitä yhteydet kansainväliseen mediaan voivat olla. Hän sai marraskuussa Right Livelihood -palkinnon.

Mombasan merenrantakaupungin Owino Uhurun lähiötä pidetään paikallisenkin mittapuun mukaan köyhänä. Elämänmeno alueella muuttui, kun sinne avattiin vuonna 2009 kansainvälisen yrityksen pyörittämä auton akkujen käsittelylaitos.

Nairobin yliopistossa liiketalouden tutkinnon suorittanut Phyllis Omido työskenteli jonkin aikaa yrityksen palveluksessa. Hänen tehtävänään oli luoda suhteet yhteisöön ja laatia raportti ympäristövaikutuksista. Pian kuitenkin laitoksen haitat alkoivat näkyä. Ihmisiä sairastui, ja kotielämiä kuoli.

Myös Phyllis Omidon pieni poika joutui sairaalaan, ja hänellä todettiin monien turhien testien jälkeen lopulta lyijymyrkytys. Työnantaja suostui maksamaan korkeat sairaalalaskut, jos Omido olisi hiljaa. Raportissaan Omido päätyi kuitenkin suosittelemaan laitoksen sulkemista, ja hänet poistettiin projektista.

Potkujen jälkeen hän työskenteli siivoajana. Paikallisen papin rohkaisemana hän alkoi kerätä paikallisilta asukkailta havaintoja epätavallisista terveysongelmista ja kuolemista. Omido pyysi paikallisia miettimään, voisivatko terveysongelmat johtua lyijypitoisuuksista.

Mielenosoituksia ja pidätyksiä

Jotta paikalliset saisivat äänensä kuuluville, Phyllis Omido alkoi järjestää mielenosoituksia. Ensimmäisen kerran hänet pidätettiin vuonna 2012 pidetyn mielenosoituksen jälkeen. Pidätyksen jälkeen hänen ja hänen poikansa kimppuun hyökättiin. Mielenosoitukset jatkuivat, samoin pidätykset erilaisin verukkein. Yksinhuoltajaäitinä hän huolestui perheensä, tiiminsä ja yhteisönsä puolesta.

”En mieltänyt itseäni ympäristöaktivistiksi, mutta media identifioi minut hyvin pian sellaiseksi. Jo ensimmäisessä Keniassa painetussa lehtijutussa kerrottiin, että ympäristöaktivisti Phyllis Omido mobilisoi Owino Uhurun ihmisiä suojelemaan oikeuttaan puhtaaseen elinympäristöön. Alkuun sanoin, että en ole ympäristöaktivisti, olen huolestunut äiti ja yritän vain saada asioita paremmiksi. Koin, että oli pakko tehdä jotain.”

Kenialaistoimittajien jutut herättivät kansainvälisen median kiinnostuksen. Mediahuomio herätti kotimaan poliitikkojen huomion, ja hallitus teetti mittauksia yhteisön ihmisten veren lyijypitoisuuksista. Kansainvälinen media alkoi tulla Owino Uhuruun tekemään juttuja.

”Huomasin, miten tärkeää on tehdä työtä käsi kädessä median kanssa. Mielenosoituksiin toi jonkinlaista turvallisuutta se, jos mediaa oli paikalla. Kerrankin yksi poliitikko oli käskenyt henkivartijansa hakkaamaan minut. He ehtivät jo hakata muutamia yhteisömme jäseniä ja tulivat sitten minua kohti. Samassa media ilmestyi paikalle ja he lopettivat.”

Phyllis Omidoa alettiin kutsua Itä-Afrikan Erin Brockovichiksi. Hän perusti Center for Justice, Governance and Environmental Action (CJGEA) -järjestön.

”Huomasin, että on kriittisen tärkeää pitää tiivis yhteys mediaan. Yhteydenpitossa etenkin kansainvälisen median kanssa on kysymys myös aktivistien turvallisuudesta”

Tiiviit yhteydet suomalaisiin

Phyllis Omidolla on ollut noin vuosikymmenen ajan tiiviit suhteet suomalaistoimijoihin. Suomalainen KIOS (Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö) on tukenut hänen työtään.

Omido on vieraillut Suomessa muun muassa Maailma kylässä -tapahtumissa. Joulukuun kahdeksantena hän puhui YK:n ihmisoikeusjulistus 75 vuotta arjen ihmisoikeustekojen tukena -juhlatilaisuudessa Helsingissä.

”Kirjoitin vuonna 2015 ehdotuksen suomalaiselle KIOS-järjestölle, ja sain sieltä rahoitusta projektiin nimeltä Media as a tool for environmental justice and socio-economic rights in Kenya. Rahoituksen avulla toimme 20 toimittajaa eri puolilta maatamme yhteen. Valmensimme heitä ihmisoikeuskysymyksissä ja siinä, miten niistä voi raportoida. Olin huolestunut, että Kenian media raportoisi työstämme, kuten mielenosoituksista, mutta ei kuitenkaan dokumentoisi laajemmin niitä asioita, joita pyrimme edistämään.”

Valmennuksen osana syntyi kaksi televisio-ohjelmaa, jotka löytyvät edelleen verkosta. Englanninkielisenä löytyy Plague for profit ja toinen ohjelmista on tehty swahiliksi.

”Olin pitkään yrittänyt löytää parlamentista poliitikon, joka ottaisi anomuksemme siellä esille. Ohjelmien jälkeen parlamentin jäsenet olivat hyvin innokkaita ajamaan asiaa, ja se etenikin parlamenttiin ja siitä senaattiin nopeasti. Molemmista tuli edustajia käymään yhteisössämme, ja he tilasivat testejä tehtäviksi yhteisön jäsenille. Saavutimme tämän suuren virstanpylvään tekemällä yhteistyötä Kenian ja kv. median kanssa.”

Yhteistyö median kanssa jatkui, kun oikeuslaitos alkoi käsitellä korvausvaatimuksia pilaantuneesta maa-alueesta ja ihmisille aiheutuneista terveysongelmista.

”Ymmärsimme, että maamme tuomioistuimet ovat hyvin korruptoituneita. Jos olisimme olleet hiljaa, mahdollisuutemme saada oikeutta olisivat olleet ohuet. Olemme hyvin köyhä yhteisö, ja korruptoituneessa yhteiskunnassa rikkaat saavat yleensä oikeutta, eivät köyhät.”

Taistelu jatkuu ja laajenee

Taistelu lyijyn käsittelylaitosta vastaan kesti vuosia. Lopulta laitos suljettiin vuonna 2014. Owino Uhurun maaperä on edelleen puhdistamatta. Yhteisö on käynyt oikeutta vuosikausia.

Vuonna 2020 ympäristöoikeus (Land and Environmental Court, ELC) määräsi valtion maksamaan 1,3 miljardin Kenian shillingin korvaukset ihmisille, mikä vastaa alle kahdeksaa miljoonaa euroa. Tällä hetkellä juttua käsitellään Korkeimmassa oikeudessa.

Kansallisesti on saavutettu merkittäviäkin tuloksia. Omidon ja hänen tiiminsä ansiosta Owino Uhurun laitoksen lisäksi eri puolilla Keniaa on suljettu 16 saastuttavaa laitosta. YK on käyttänyt Phyllis Omidon asiantuntemusta, kun on etsitty raameja lyijyä sisältävien akkujen käsittelyyn Afrikassa.

Omidon aloitteesta toimii nykyään 120 paikallisen ruohonjuuritason maa- ja ympäristöoikeuksien puolustajien verkosto Keniassa, Ugandassa ja Tansaniassa auttamassa muita paikallisyhteisöjä suojelemaan itseään.

Phyllis Omidon tavoitteena on nyt varmistaa, että heikossa asemassa olevat yhteisöt Keniassa voivat osallistua elinympäristöään koskeviin päätöksiin. Hän on tukenut paikallisyhteisöjä ja alkuperäiskansoja maankäyttöasioissa.

Kenian ydinvoimahankkeissa riittää raportoitavaa

Parhaillaan hän auttaa paikallisyhteisöjä taistelussa ydinvoimalan rakennussuunnitelmia vastaan. Uyombon alueen asukkaille toteutetaan joulukuussa valmennus heidän maaoikeuksiinsa liittyen.

Ydinvoimasuunnitelmat ovat Keniassa niin arka asia, että jopa paikallisoliisi on häirinnyt kansalaisaktivistien toimintaa. YK:n ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen erikoisraportoija Mary Lawlor tukee omalla arvovallallaan, että valmennuksia voidaan toteuttaa ongelmitta.

Suomalaistoimittajille Omido haluaa muistuttaa, että kehittyvässä maassa, kuten Keniassa, ydinvoimarakentamiseen liittyjä isoja, jopa hallitsemattomia riskejä.

”Tällä hetkellä Kenian valtio haluaa estää kaiken negatiivisen uutisoinnin ydinvoimasta, koska se haluaa yritysten investoivan ydinvoimaan. Siksi paikallinen media pelkää tehdä juttuja aiheesta. Tilanne helpottuu, jos kv. media tekee juttuja aiheesta ja niihin voidaan viitata.”

Phyllis Omido toivookin, että suomalaistoimittajat innostuisivat raportoimaan Kenian ydinvoiman rakentamissuunnitelmista. Hän muistuttaa, että suomalaistoimittajilla jos kenellä on hyvät tiedot siitä, mitä turvallinen ydinvoimarakentaminen edellyttää ja mahdollisuus arvioida hankkeiden toteutuksen turvallisuutta kehittyvissä maissa.

”Ympäristöaiheisiin liittyy paljon ihmisläheisiä näkökulmia, on aineksia tiedeuutisointiin ja ihmisoikeusnäkökulmia. Ympäristöasiat ovat hyvin poliittisia, joten politiikan toimittajatkin löytävät niistä itselleen kiinnostavia näkökulmia. Ei kannata ajatella, että en voi tarttua tähän aiheeseen, kun kyseessä on ympäristöaktivismi. Näihin asioihin liittyy tosi paljon näkökulmia, joihin kuka tahansa toimittaja voi tarttua helposti.”

Omido toivoo suomalaistoimittajien huomaavan, miten paljon yhteistä kenialaisilla ja suomalaisilla lopulta on jopa ydinvoimaan liittyen.

”Olin loppusyksystä työpajassa Keniassa ja yksi aktivisteista kysyi, että minne Kenia aikoo laittaa ydinjätteensä loppusijoitukseen. Vastaus oli, että jopa Suomi saattaa ostaa sen meiltä. Jos jättää huomioimatta, mitä Afrikassa tapahtuu, valtaapitävämme saattavat käyttää teitä omaa kansaansa vastaan. Olisi kriittisen tärkeää, että suomalaiset tiedetoimittajat kertoisivat taistelustamme ydinvoimaa vastaan.”

Omido on seurannut Olkiluoto 3:n rakentamista. Hän kysyykin, onko ydinvoima ratkaisu Kenialle, joka kärsii juuri nyt ilmastonmuutoksen aiheuttamista tulvista, joissa kuolee ihmisiä, eikä hallitus mahda asialle mitään.

”Onko ydinvoima todella energiamuoto, johon kannattaa investoida kolmannen maailman maassa kuten Keniassa. Maassa, joka ei pysty edes ruokkimaan omaa väestöään. Olen nähnyt, että teilläkin on ollut haasteita ydinvoiman kanssa. Uusimman ydinvoimalanne hinta on noin kaksinkertaistunut, eikä rakentamisaikatauluissa pysytty. Onko ydinenergia todella suunta, johon Afrikan pitäisi mennä? Onko meillä edes varaa siihen? Nämä ovat asioita, joita tiedetoimittajat voisivat tutkia ja nostaa esille.”

Right Livelihood -palkinto jaettiin neljälle aktivistille

Phyllis Omido, kambodzalaisen Mother Nature Cambodia -järjestön edustajat, ghanalainen tohtori Eunice Brookman-Amissah, SOS Mediterranee -järjestön edustajat sekä oikealla laitimmaisena saudiarabialaisen vuonna 2018 palkitun ja nyt kateissa olevan Mohammad Fahad al-Qahtanin poika Abdallah, joka vetosi isänsä puolesta.

Marraskuun lopulla Tukholmassa Phyllis Omido sai arvostetun Right Livelihood Award -palkinnon, jota luonnehditaan ns. vaihtoehto-Nobeliksi. Palkintosumma 200 000 euroa jaetaan yleensä neljän ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistin kesken. Lisäksi järjestö sitoutuu seuraavaan palkittujen aktivistien turvallisuustilannetta.

Tänä vuonna palkinnon saivat Omidon lisäksi naisten turvallisten aborttioikeuksien puolesta koko uransa taistellut ghanalainen Eunice Brookman-Amissah, Välimerellä pakolaisia pelastava SOS Mediterranee ja ruohonjuuritasolla toimiva kambodzalaisnuorten Mother Nature Cambodia -järjestö.

”Esimerkiksi Kambodzan nuoret ympäristöaktivistit joutuvat kamppailemaan ihmisoikeuskysymysten kanssa kotimaassaan. He kaipaavat todellakin tuekseen kv. mediaa, jos tilanne maassa heikkenee entisestään. Nämä ovat asioita, joita paikallinen media ei voi raportoida omassa maassaan, ellei kv. media ensin raportoi niistä. Sen jälkeen paikallisten toimittajien on helpompi tehdä juttuja aiheista ja viitata kv. median juttuihin. Tätä me hyödynnämme paljon myös Keniassa. Todellisia uutisaiheita ovat ne asiat, joita aktivistit joutuvat kohtaamaan omissa maissaan.”

Phyllis Omido pääsi vuonna 2021 Time-lehden 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Hän on saanut työstään useita kansainvälisiä palkintoja, kuten Goldman Environmental -palkinnon vuonna 2015.

”Ajattelen niin, että jonkun on aina aloitettava, niin muut tulevat mukaan.”