Onko käsityksemme Afrikasta jämähtänyt Afrikan tähti -lautapelin asteelle? Media kertoo maailman kriiseistä, köyhyydestä ja kurjuudesta. Hyvät uutiset kehittyvistä maista jäävät huonojen jalkoihin.
Tiedonvälitys on liiketoimintaa. Negatiiviset uutiset ja kriisit myyvät paremmin kuin hyvät uutiset. Gaza ja Ukraina saavat oikeutetusti paljon tilaa uutisoinnissa, mutta valtaosa maailman kriiseistä jää mediassa lähes täysin huomiotta.
Humanitaarista apua tarvitsevien määrä ei korreloi kriisien mediahuomion mittavuuteen.
Afganistan on ollut konfliktien ja kriisien kourissa jo 1970-luvun lopulta lähtien. Useampi sukupolvi afganistanilaisia ei tunne muunlaista elämää kuin elämän kriisien keskellä. Humanitaarisen avun tarpeessa on nyt noin 24 miljoonaa afganistanilaista, joista 15 miljoonaa on lapsia. Sisällissotaa käyvä Jemen on ollut kriisissä vuodesta 2015. Jopa 80 prosenttia jemeniläisistä on YK:n mukaan jonkinlaisen avun tarpeessa. Humanitaarista apua tarvitsee yli 21 miljoonaa ihmistä, joista lähes 13 miljoonaa on lapsia.
Irlantilainen vuonna 1968 perustettu kansainvälinen Concern Worldwide -humanitaarinen järjestö listasi maaliskuussa 2023 maailman kahdeksan suurimman humanitaarisen kriisin joukkoon Afganistanin ja Jemenin lisäksi myös Afrikan sarven, Sahelin alueen, Kongon demokraattisen tasavallan, Pakistanin, Ukrainan ja Syyrian.
Kansainvälinen pelastuskomitea -järjestö (IRC) arvioi, että vuonna 2024 Gazassa noin 2,3 miljoona ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa.
Afrikan kriisit eivät pärjää klikkikilpailussa julkkisjuoruille
Kansainvälinen avustusjärjestö Care International julkaisee vuosittain listan vähiten mediahuomiota saavista vakavan humanitaarisen kriisin maista. Viimeisin raportti on tammikuulta 2023, jota varten käytiin läpi 5,8 miljoonaa verkossa englanniksi, ranskaksi, saksaksi, arabiaksi tai espanjaksi tammi-lokakuun 2022 välillä julkaistua artikkelia.
Aliraportoiduimmat kriisimaat olivat kaikki Afrikassa. Aliuutisoiduin oli Angolan ruokakriisi, josta raportti löysi vain 1847 artikkelia. Listan maista Nigeristä uutisoitiin enimmillään noin 12 000 artikkelin verran.
Sen sijaan esimerkiksi talviolympialaisista raportti löysi yli 285 000 artikkelia, Elon Muskin Twitter -hankinnasta lähes 250 000 artikkelia, Will Smithin ja Chris Rockin välisestä kahakasta Oscar-gaalassa yli 200 000 artikkelia ja Jennifer Lopezin ja Ben Affleckin yhteen paluusta yli 114 000 artikkelia.
Annette Gothóni kaipaa suomalaisille lisää ulkomaanuutisia
Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Annette Gothóni toivoisi monen muun kehityskysymyksiin perehtyneen asiantuntijan tavoin Suomen mediaan enemmän uutisia maailmalta.
‒ Kansainvälistä mediaa kuten vaikkapa CNN:n ja BBC:n uutisointia seuraamalla maailman tapahtumista saa laajemman ja kattavamman kuvan kuin Suomen mediasta, Gothóni sanoo.
Hän muistuttaa, että esimerkiksi globaali nälkäkriisi saa aivan liian vähän tilaa Suomen mediassa, vaikka maailman nälkätilanne on tällä hetkellä historiallisen paha; noin 783 miljoonaa ihmistä ei saa riittävästi ravintoa ja menee nälkäisenä nukkumaan.
‒ Jos media Suomessa ei tarjoa riittävästi tietoa maailmalta, maailman tapahtumista kiinnostuneet lukijat hakeutuvat muun median pariin. Olisiko tämä kansainvälisistä asioista kiinnostunut lukijakunta se, mistä median todella kannattaisi pitää kiinni, Gothóni sanoo,
Gothóni on kahden vuosikymmenen ajan kehitysyhteistyön kohdemaissa vieraillessaan kohdannut paljon hätää, köyhyyttä ja kurjuutta, mutta myös valtavan paljon hienoja ja positiivisia tarinoita. Positiivista näkökulmaa hän toivoisi myös uutisointiin maailmalta.
‒ Paljon hyvääkin tapahtuu. Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla, ja apua saaneilla on halu auttaa. Eräs slumminuori Keniassa kiteytti; se mihin syntyy, ei määritä sitä, millainen tulevaisuus on. Kaikilla pitäisi olla unelmien tavoittelun mahdollisuus.
Christine Zawadi elää Kenian rannikolla Malindin kaupungin lähellä. Hänen elämänsä muuttui paremmaksi, kun hän sai kansalaisjärjestö Fidan hankkeessa koulutusta rahan käyttöön ja säästämiseen naisten pöytäpankkiryhmissä. Pienlainan turvin Christine Zawadi on ryhtynyt maatalousyrittäjäksi ja pystyy nyt osallistumaan perheen lasten koulumaksujen maksamiseen ja
perheensä kotitalon kunnostamiseen. Zawadi oli myös kiinnostunut Suomen naisten asemasta ja oikeuksista.
Suunta on jo parempaan
Kehitysyhteistyöstä uutisointi oli pitkään perinteistä köyhyys- ja uhri-auttajakuvastoa.
‒ Kehitysyhteistyön uutisoinnissa on selkeästi menty parempaan suuntaan. Jutuissa ei onneksi ole enää yhtä selkeästi uhri-auttaja-asetelmaa. Myös ”julkkis kehittyvässä maassa vierailulla” -jutuista ollaan aiheellisesti siirtymässä pois, sanoo suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingon viestintäjohtaja Salla Peltonen.
Samaa mieltä on kehityskysymyksiä ja niistä uutisointia Peltosen tavoin pitkään seurannut Viestintä ja kehitys -säätiö Vikesin asiantuntija Esa Salminen. Hän on myös globaaleista kehityskysymyksistä kirjoittava journalisti ja tietokirjailija.
‒ Kehitysyhteistyö ei näy Suomen mediassa edelleenkään paljoa, mutta onneksi uutisointi ei ole enää yhtä kliseistä kuin vielä esimerkiksi 1990-luvulla, Salminen sanoo.
Sekä Salminen että Peltonen korostavat, että parhaat asiantuntijat eivät ole suomalaisia vaan paikallisia, joilla on paras ymmärrys omasta ja maansa tilanteesta. Ääni pitäisi antaa niille, kenelle se kuuluu eli antaa ihmisten itse puhua asioistaan ja ongelmistaan, ei selittää ulkoa päin.
‒ Suomalaisen asiantuntijan rooli korostuu jutuissa edelleen liikaa. Kun asuin ja työskentelin Mosambikissa ja Sambiassa, toimittajat Suomesta soittivat usein minulle ja halusivat ehdottomasti haastatella minua, vaikka yritin tarjota heille paikallisia, minua parempia, asiantuntijoita, Salminen sanoo.
Monen asiantuntijakollegansa tavoin Salminen toivoo Suomen mediaan enemmän maailmantapahtumiin perehtyneiden journalistien taustoittavia artikkeleja.
‒ Aidosti ymmärrystä lisäävien pitkien reppareiden puute on ikävä ongelma, kuten yleensäkin taustoittamisen vajavaisuus; juttu keskittyy tietyn järjestön ohjelmaan eikä kerro kyseisen maan kokonaistilanteesta, saati kulttuurista tai politiikasta. Toisaalta, jos toimittaja saa kirjoittaa lyhyen 3000 merkin jutun, siihen on vaikea mahduttaa taustoja.
Salminen on juuri käynyt läpi Vikesin Kehitysjournalismin palkintokisaan ilmoitetut kehitysjournalismia käsittelevät vuoden 2023 aikana Suomen mediassa ilmestyneet artikkelit.
‒ Aika paljon mukana oli Suomessa toimituksissa tehtyjä juttuja ja aika perinteisiä ” Suomi tukee” -teemoja. Silti ainakin 20–30 artikkelia oli selkeästi kriteerit täyttäviä ihmisen kokoisia hyviä tarinoita.
Palkinto on Vikesin, Sumen Punaisen Ristin, Helsingin Sanomain Säätiön ja Suomen Journalistiliiton yhteinen.
Sota Ukrainassa osoittaa, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen
Mediassa mietitään monesti ulkomaajuttujen kohdalla sitä, onko aiheella riittävästi kosketuspintaa keskimääräisen suomalaisen maailmaan. Usein jutuilta toivotaan tai edellytetään kytköstä Suomeen tai suomalaiseen toimijaan tai vähintäänkin kytköstä Euroopan Unioniin.
‒ Esimerkiksi Ukraina-uutisointi on jättänyt alleen paljon maailman uutisia ja kaventanut näkökulmaa. Toisaalta Ukraina on alleviivannut maailman keskinäisriippuvuutta; kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaukaisemmatkin tilanteet vaikuttavat myös meihin Suomessa, sanoo Fingon Salla Peltonen.
Esimerkiksi ilmastonmuutos on globaali kaikkien elämään vaikuttava asia, mutta sen seurauksista kärsivät eniten ne, jotka ovat siihen vähinten vaikuttamassa.
‒ Avun tarve on maailmassa edelleen valtava ja paljon suurempi kuin esimerkiksi kehitysyhteistyön rahoitustasot. Covid-pandemia vauhditti eriarvoisuuden kasvua, monia kehitysyhteistyöllä saavutettuja tuloksia menetettiin, kun ihmisiä putosi uudelleen köyhyysrajan alapuolelle, Peltonen sanoo.
Nairobilainen kaupunginvaltuutettu Perpetua Mponjiwa on kokenut rajua vastustusta, jota kaikki poliittisesti aktiiviset kenialaisnaiset saavat osakseen. Seksuaalinen häirintä on yleistä, samoin fyysinenkin väkivalta. Pahimmat selkään puukottajat ovat olleet naisia. Kävimme kiinnostavaa
keskustelua naisten kohtelusta mediassa, yhtymäkohtia Suomen ja Kenian välillä löytyi paljon.
Kehitysmaa, kehittyvä maa, globaali etelä
Kehityskysymysten asiantuntijoiden näkemykset oikeasta terminologiasta eivät ole täysin yhtenevät. Joidenkin mielestä sanan kehitysmaa käyttäminen ei ole enää korrektia eikä oikein. Joidenkin mielestä taas sävy, jolla asioista puhutaan ja kirjoitetaan, on tärkeämpi kuin tietty termi.
Kehitysmaa-sanan tilalla on jo pitkään käytetty termiä kehittyvä maa, ja etenkin aktivistien ja kehitysjärjestöjen keskuudessa on puhuttu jo pitkään globaalista etelästä. Vastakohtana ylikuluttaville maille puhutaan myös matalamman kulutustason maista.
‒ Kehittyvä maa on ehkä hiukan parempi termi kuin kehitysmaa, jota käytän edelleen jonkin verran. Isompi ongelma on mielikuva, että kehittyvät maat olisivat samaa massaa ja toisaalta asenne, joka korostaa vastakkainasettelua. Sanan vaihtaminen ei poista ongelmaa, Esa Salminen sanoo.
Kehityskysymyksistä kirjoittaville on pian luvassa helpotusta terminologiaviidakkoon. Fingo on valmistellut yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa eettisen kehitysviestinnän ohjeistuksen, joka julkaistaan alkuvuonna 2024. Ohjeet koskevat kansalaisjärjestöjen eettistä kehitysviestintää, mutta ne soveltuvat laajemminkin hyödynnettäviksi kehitysviestinnässä.
‒ Toiveena medialle olisi, että pyrittäisiin käyttämään mahdollisimman oikeita termejä ja avaamaan kontekstia esimerkiksi tietyn maan tilanteesta, johon asia liittyy. Työstämme parhaillaan myös kieliohjetta, joka julkaistaan myöhemmin keväällä, Fingon Peltonen kertoo.
Sekä haastatteluissa että kuvaamisessa on tärkeää, että haastateltava ja kuvattava on tilanteessa aina omasta vapaasta tahdostaan. Hänellä on selkeä käsitys siitä, minkä vuoksi häntä haastatellaan ja kuvataan ja missä tätä aineistoa julkaistaan. Viestintä ei saa aiheuttaa sisällössä esiintyvälle henkilölle tai hänen yhteisölleen vahinkoa.
‒ Olen huomannut, että etenkin Afrikan maissa ihmiset suhtautuvat nykyään aiempaa kriittisemmin kuvattavana olemiseen ja haluavat tietää tarkemmin, miksi heitä kuvataan ja missä kuvia käytetään. Tämä on erittäin hyvä asia ja heidän oikeutensa, Vikesin Esa Salminen kertoo.
