Suomalaisia työsuhteisia ulkomaankirjeenvaihtajia on maailmalla vähän. Vähän on myös ulkomailla asuvia päätoimisia freelancereita. Yksi heistä on Zimbabwessa vuodesta 2020 lähtien asunut vapaa toimittaja ja valokuvaaja Hanne-Mari Tarvonen. Hän on asunut myös Etelä-Afrikassa. Hän tekee juttuja ja valokuvaa muun muassa Helsingin Sanomille, Suomen Kuvalehteen ja Maailman Kuvalehteen.

‒ Globaalin etelän aiheiden läpivienti Suomen mediaan ei aina ole helppoa. Palkkiokehitys laahaa melko pahasti jäljellä. Toimituksissa ei läheskään aina ymmärretä työnteon kuluja. Kun budjetteja jatkuvasti vain leikataan, käy yhä useammin mielessä, milloin työstäni tulee kallis harrastus, Tarvonen sanoo.

Tarvonen on huomannut kevyenpien ja lyhyempien juttujen olevan taloudellisesti kannattavampia tekijälleen kuin pitkien taustoittavien juttujen tekeminen.

‒ Mutta palveleeko 3000 merkin raapaisu pinnalta -journalismi ketään, ainakaan lukijaa, joka tarvitsisi ja ansaitsisi taustoittamista erityisesti esimerkiksi Afrikkaa käsittelevistä aiheista.

Tarvonen näkee asian noidankehänä.

‒ Esimerkiksi eteläisestä Afrikasta raportoidaan Suomen mediassa vähän. Alue ei avaudu lukijalle ja niinpä kiinnostustakaan ei ole samalla tavalla kuin länsimaita käsitteleviä aiheita kohtaan.

Tarvonen korostaa paikan päällä olemisen roolia ja arvoa ulkomaanjutuissa.

‒ Paljon tehdään etänä, jolloin vuorovaikutus ja taustoittava ymmärrys jää pois. Muutaman päivän piipahduskin on parempi kuin etänä tekeminen, mutta vain maata ja kulttuuria ymmärtävä paikalla pidempään ollut journalisti osaa taustoittaa asioita syvällisesti, Tarvonen sanoo.

UM:n Kehitysakatemia perehdyttää ohjelmissaan toimittajia

Ulkoministeriö on tukenut toimittajien työskentelyä kehityskysymysten parissa aiemmin myöntämällä toimittajille ja kuvaajille matka-apurahoja Suomen kehitysyhteistyön kohdemaihin. Apurahojen rinnalle ja myöhemmin niiden tilalle tuli vuonna 2010 Kehitysakatemia, joka on toimittajille tarkoitettu globaalien kehityskysymysten perehdyttämisohjelma.

Vuoden 2024 Kehitysakatemiaan tuli 38 hakemusta, joista valittiin 10 osallistujaa. Ohjelmaan kuuluu kaksi seminaaripäivää Helsingissä ja matka Sambiaan tammi-helmikuussa. Tämän vuoden Kehitysakatemia on järjestyksessä 13., sillä Covid-pandemian aikana tuli pari välivuotta.

‒ On paljon toimittajia, etenkin freelancereita, joita globaalit kehityskysymykset kiinnostavat, mutta monen kokemus on, että juttuideoita on vaikea saada läpi toimituksissa, kertoo ulkoministeriön kestävän kehityksen ja kaupan viestinnän yksikön tiedottaja Milma Kettunen.

Uutisoinnissa nousevat helpommin esiin akuutit kriisit ja niihin annettu humanitaarinen apu. Pitkäjänteisen kehitysyhteistyön monimuotoisuus jää Kettusen mukaan helposti varjoon.

Esimerkiksi demokratian ja ihmisoikeuksien, koulutuksen, verotuksen ja sukupuolten tasa-arvon toteutumisen tukeminen ovat keskeisiä kehitysyhteistyön tavoitteita.

‒ Kehitysyhteistyöstä uutisoidessa on hyvä muistaa, ettei kehitysyhteistyön ole tarkoituskaan olla ainoa ratkaisu maailman ongelmiin tai ainoa asia, millä maailmaa parannetaan. Globaalisti kehitysyhteistyö on vain yksi rahavirroista – joskin sillä on edelleen suuri merkitys etenkin köyhimmille maille, Kettunen sanoo.

Avoin ja rakentava keskustelu kehitysyhteistyöstä haasteellista

Positiivisena Milma Kettunen näkee sen, että mediassa on viime vuosina hieman enemmän alettu huomioida Afrikkaa.

‒ Negatiivista taas on se, että vaikka somen myötä tiedot leviävät nopeasti ja monipuolistuvatkin, mielikuvat eivät laajene, koska ihmiset seuraavat usein viestintää, joka vastaa heidän omia ajatuksiaan, Kettunen sanoo.

Ulkoministeriön viestinnän tärkeänä tavoitteena Kettunen näkee paitsi kertoa kansalaisille verorahojen käytöstä myös pyrkiä päivittämään vanhentuneita mielikuvia ja kertomaan yhtymäkohdista, joita maailman tapahtumilla on Suomeen.

Kettunen toivoo mediaan ja julkisuuteen myös rakentavaa keskustelua kehitysyhteistyöstä.

‒ Kehitysyhteistyöstä on hankala käydä avointa keskustelua. Keskustelu jämähtää helposti vastustajien ja puolustajien mustavalkoiseksi väittelyksi, jossa kehittämisajatuksille on vähän tilaa. Tämä voi johtaa myös siihen, että kehitysyhteistyön puolustajat aristelevat myöntää ongelmia, koska niiden esiin nostaminen saa vastustajat riemuitsemaan äänekkäästi.

Kettunen toivoisi riskinsietokyvyn olevan hieman korkeampi.

‒ Kehitysyhteistyö on osa ulkoministeriön kansainvälistä työtä, jolla toteutetaan Suomen ulkopolitiikan tavoitteita. Sitä tehdään olosuhteissa, joihin liittyy väistämättä riskejä. Niiden hallinta on olennainen osa kehitysyhteistyötä, Milma Kettunen sanoo.

Tarvonen haluaa kuvata jutuissaan myös ratkaisuja

Hanne-Mari Tarvonen pyrkii tekemään aina ratkaisu- eikä ongelmakeskeistä journalismia.

‒ Pyrin aina löytämään haastateltavaksi naisia, jotka ovat globaalisti mediassa, jopa edelleen meillä Suomessa, aliedustettuina. Lisäksi suosin paikallisia asiantuntijoita suomalaisten sijaan ja haluan puhua ihmisistä numeroiden takana sekä antaa äänen heille, joille se kuuluu.

Tarvosen aiheet ovat usein rankkoja kuten slummien haasteita. Hän myöntää työn olevan henkisesti kuormittavaa. Rankkojen aiheiden vastapainona hän tekee positiivisempia aiheita ja sisällöntuotantoa. Esimerkiksi katulasten ja kerjäläisten päivittäinen kohtaaminen on asia, johon ei totu eikä pidäkään tottua.

‒ En voi pelastaa koko maailmaa. Paljon teen jo pitämällä maailman vähempiosaisten asioita esillä mediassa. Rankoissakin aiheissa on aina myös valoa, hyviä tarinoita ja jotain positiivista.