Ei vastausta tai korkeintaan ohjaus seuraavaan osoitteeseen.
Sähköposti uudelle toimittajalle tai tutkimuslaitokselle. Ei vastausta.
Toimittaja on tottunut saamaan pakit, ja sinnikkyyttä vaaditaan, mutta jossain vaiheessa usko voi hiipua. Tällainen olo tuli, kun valmistelin apurahamatkaani Kreikkaan Suomen Ateenan Instituutin residenssiin. Tarkoitus oli selvittää maan tiedeviestinnän ja -journalismin tilaa, ja parhaiten siihen pääsisin kiinni toimittajien ja viestintäasiantuntijoiden haastatteluilla.
Lähetin useita viestejä eri medioihin ja tutkimuslaitoksiin. Suuri osa yhteydenotoistani jäi ilman vastausta. Yksi kohteista oli yleisradioyhtiö ERT, jonka toimintatavoista sain tietoa Ylen toimittajilta: ERT:stä ei vastata koskaan.
Mutta lopulta asiat nytkähtivät eteenpäin; apuna olivat Kreikan kehitysministeriön tutkimus ja innovaatioyksikkö sekä Ateenassa pitkään asunut free-toimittaja Sara Saure. Ja ERT:stäkin vastattiin, mitä toimittajakollegat hämmästelivät.
Tavoitin vain muutaman tiedetoimittajan, joista yksi vielä kieltäytyi haastattelusta. Hän pelkäsi, että hänet tunnistetaan Tiedetoimittaja-lehden jutusta vastaustensa perusteella. Onko hän huolissaan työnantajansa mahdollisista reaktioista? Kenties maalituksesta? Syitä voin vain arvailla koska yhteydenpito loppui kieltäytymiseen.
Keskustelin tiedeviestinnästä myös Suomen Ateenan Instituutin johtajan Petra Pakkasen kanssa. Totuutta tiedeviestinnän jamasta en saanut, mutta tässä havaintojani.
Tiedejournalismin niukkuus
Yleisesti näyttää siltä, että tiedejournalismi ja -viestintä ovat jokseenkin vähäisessä roolissa kreikkalaisessa yhteiskunnassa. Koronan jälkeen printti sanomalehtiä on lopetettu, ja tarjonta on siirtynyt nettijulkaisuihin. Lehtiä, jotka tarjoaisivat tiedejuttuja, ei juuri ole.
Kreikassa ei ole toimivaa tiedetoimittajien järjestöä, joka vahvistaisi tiedetoimittajien /-viestijöiden asemaa. Harvoilla toimittajilla on mahdollisuus keskittyä vain tieteeseen ja teknologiaan. Toimitukset ovat pieniä, jolloin tiede aiheena ei ole ensimmäisenä listalla. Tiedeaiheisiin tartutaankin suureksi osaksi isojen uutistoimistojen kautta (AFP, Reuters) ja käännetään kreikaksi.
Kreikan yleisradioyhtiössä ei ole pelkästään tieteeseen keskittyvää ohjelmaa. Tiedettä aihepiirinä ei pidetä riittävän tärkeänä, jotta siihen panostettaisiin. Yleisradioyhtiö ERT:ssä minut ohjattiin uutistoimittajan puheille. Hän kuvaili uutistyötä ja sen kiivautta, kuinka hetki sitten Brysselin lentokentän liepeillä havaittiin drooneja, ja mikä vaikutus uutisella on uutistoimittajan työhön.
”Sama niukkuus koskee tiedeviestijöitä tutkimuslaitoksissa, heitä ei juurikaan ole, mutta muutosta parempaan suuntaan on havaittavissa”, sanoo toimittaja Maria Kouzinopoulou Athens- Macedonian uutistoimistosta.
Vasta viime vuosina tiede aiheena on tullut mukaan juttuaiheisiin. Tähän suuntaan ovat sysänneet koronapandemia ja tekoälyn mittava käyttöönotto.
Petra Pakkasen mukaan arkeologissa kaivauksissa löytyvä materia on kreikkalaisten omaa, mutta tutkimus on osa yhteistä kulttuuriperintöämme. (Kuva: Teija Peltoniemi)
Kouzinopouloun mukaan tutkijoita kuitenkin arvostetaan, mutta maassa ei ole perinnettä tutkimuksista viestimisestä.
Tutkimusten sisältö ja merkitys eivät saavuta suurta yleisöä, joten tieteen yhteys arkiseen elämään ja erilaisiin teknologioihin ja saavutuksiin jää ohueksi.
Tätä näkemystä tukee EU-maissa tehty tutkimus, jossa kysyttiin ihmisten suhtautumista arkipäivän asioihin, joista hän ei tiedä paljon tai ei juuri mitään, mikä on siis suhde uusiin tieteellisiin keksintöihin ja teknologisiin innovaatioihin. Kreikassa erityisen hyvin informoituja oli 5 %, ja tosi heikosti perillä ko. asioista koki olevansa 31 %. Suomen vastaavat luvut olivat 13 % ja 50 %.
Tieteen diplomaatit vieraalla maaperällä
Suomen Ateenan Instituutissa tiedeviestinnällä on selkeä rooli ja siihen työntekijöitä kannustetaan.
Tutkimuksen avaamista yleisölle tarvitaan myös haastavassa työskentelyssä – kaivavathan tutkijat maaperää vieraassa maassa.
”Arkeologia tutkii maahan piiloutunutta menneisyyttä ja sen tekemä työ vaikuttaa suoraan tulevaisuuteen juuri nyt mm. muokaten maisemaa, luoden uusia vierailu- ja matkailukohteita, ja vaikuttaen paikallisen väestön elämään, sanoo instituutin johtaja Petra Pakkanen.
Materia, joka kaivauksissa löytyy, on kreikkalaisten omaa. Mutta tällainen tutkimus on yhteydessä eurooppalaisuuden ytimeen, yhteiseen kulttuuriperintöömme, josta tiedejulkaisut ja viestiminen yleisölle on oleellista varsinkin tässä ajassa.
On siis tarpeellista kertoa yleisölle arkeologisista kaivauksista ja tutkimusten tuloksista, koska lähtökohta on haastava: ulkomaalaiset tutkijat kaivavat paikallisten maanviljelijöiden maata.
Ulkomaisten instituuttien Kreikassa tekemää arkeologista työtä Pakkanen kutsuukin tieteelliseksi diplomatiaksi, siis yhdenlaiseksi tutkimuksen popularisoinniksi.
