Taiteltu paperipala

Nobelistit ryhmäkuvassa Lindaussa 2014. Picture/Credit: Christian Flemming/Lindau Nobel Laureate Meetings

Satu Lipponen

Taiteltu paperipala3Vierustoveri etsii jotakin laukustaan. Sen uumenista hän ottaa varovasti hyvin taitellun paperipalan. Se on lehtileike, siististi moneen osaan laitettu, ettei
rypistyisi liikaa. – Otin talteen, kun oli hyödyllinen, hän mutisee ja jatkaa kaivamistaan. Samalla hän silmäkulmastaan vilkuilee, pidänkö häntä höperönä.

Ymmärrän hyvin tunteen. Minulla on itselläni laukussa samanlainen, huolellisesti taitettu lehtileike Süddeutsche Zeitungista. – Minulla on ihan sama tapa, lohdutan vierustoveria.

Kotona lehtileikkeitä on lisää. Kesäsiivouksessa yksi kirjoituspöydän laatikko täyttyi näistä lehtileikkeistä. Yksi koski Richard Dollia, toinen pientä kaupunkia Saksassa, kolmas kirjaa, jonka ajattelin lukea. Osa leikkeistä on jo kellastunutkin, mutta en luovuta. Juttuidea pysyy päässä, kunnes se on kirjoitettu. Vasta sitten leikkeen voi heittää menemään.

Olen tosin modernisoinut työtapoja. Nykyään kerään valokuvia juttuaiheista Pinterestiin. Se on sosiaalisen median palvelu, joka perustuu kuviin. Ystäviään voi myös seurata. Pinterest on varsinkin graafisten suunnittelijoiden ja toimittajien työkaluna hyvä. Idean muistaa kuvastakin. Nykyään verkosta löytää faktaa riittävästi jutun suunnittelun pohjaksi.

Heinäkuussa olen kerännyt lehtileikkeitä ja valokuvia Lindaun Nobel-tapahtumasta. Nobel-viikon idea on, että nobelistit kerätään yhteen nuorten tutkijoiden kanssa. Vuorovaikutus on tapahtuman ydin. Tänä vuonna kesäseminaarin teema oli lääketiede ja fysiologia. Nobelisteja oli 37 ja opiskelijoita 609.  Opiskelijat olivat käyneet tiukan seulan ja tapahtuma on heille ainutkertainen.

Ihmettelin onneani tiedetoimittajana, kun maanantaista torstaihin aamusta iltapäivälle oli pelkkiä nobelistiluentoja. Kukin luennoitsija sai esitysaikaa puoli tuntia. Toiset tykittivät viimeisintä tutkimusta, toiset tekivät katsauksen tärkeimpiin havaintoihin. Suosituimmat luennoitsijat kertoivat omasta tutkijan matkastaan, vastoinkäymisiä unohtamatta.  Nobelisteja oli mahdollisuus haastatella. Tein itsekin yhden haastattelun.

Jos ohjaaja ei muuta aihettanne, vaihtakaa ohjaajaa.

– Kun saatte torjuntakirjeitä arvostetuista lehdistä, pistäkää ne kehyksiin ja seinälle, neuvoi australialainen Barry Marshall, Nobel helikobakteerista. Sama viesti oli papilloomaviruksen ja syövän yhteyden löytäneellä Harald zur Hausenilla: välttäkää vallitsevia ajattelutapoja. Olivier Smithies, jo 89-vuotias nobelisti, tähdensi, että pitää nauttia siitä, mitä tekee. – Jos ette nauti tutkimustyöstä, menkää ohjaajanne luo ja sanokaa se. Jos ohjaaja ei muuta aihettanne, vaihtakaa ohjaajaa.

Lindaun Nobel-viikolla oli myös kansainvälinen toimittajakaarti. Se pani merkille, että ensimmäistä kertaa nuorista opiskelijoista enemmistö oli naisia. Scientific Americanin Christine Gorman kirjoitti ansiokkaasti Harald zur Hausenin huonosti kypsennetyn tai raakalihan mahdollisista yhteyksistä suolistosyöpään. Al Ahram -lehden tiedetoimituksen päällikkö Asrah Amin muisteli kesän 2013 Helsingin tiedetoimittajien maailmankonferenssia ja kiitteli sitä niin erinomaiseksi, että itsekin liikutuin. Argentiinalainen Nora Bär La Nacion -lehdestä täydensi tietojani argentiinalaisten lihan kulutuksesta. Moskovalainen Viola Egikova, Euroopan tiedetoimittajien varapresidentti, kertoi Romanov-suvun sisaruksista, suuriruhtinatar Maria Pavlovasta ja hänen veljestään suuriruhtinas Dimitristä, joka oli osallisena Rasputinin murhaamisessa. Sisarukset on haudattu Mainaun saarelle lähellä Lindauta.

Tekstiin liittyvät linkit:

Modernin ajan heinäsirkka on armollinen

Satu Lipponen

Satu-Lipponen-09_webOlen hieman ihmeissäni ja harmistuneenakin seurannut keskustelua, että teknologia syö työpaikat. Onko teknologia kuin Egyptin heinäsirkkalauma – kun se vaelsi maan yli, taivas pimentyi ja sirkkaparvien jäljiltä pelto oli tyhjäksi kaluttu.

On totta, että servereiden hallitsemassa tehdassalissa ei paljon tarvita työntekijöitä – mutta eikö ole tarpeenkin, että tehdassalit tyhjenevät ja koneet hoitavat hommat. Ihminen valvoo, suunnittelee ja ennakoi.

Kaikkihan on mennyt niin kuin pitikin ja Suomi vaurastunut aivan käsittämättömästi. Vain vajaat 150 vuotta sitten lamavuodet olisivat lähettäneet köyhälistön kerjäämään ruokansa eteen. Nälkävuodet olivat oikeasti tappavia. Nyt kun meillä on lama, pidämme virtuaalisia nälkävuosia. Elintaso laskee, ottaa päähän ja monet voivat syrjäytyä, mutta ryysyläislaumat eivät kierrä talosta toiseen leipäviljaa ruinaamassa. Emme ole enää luonnonvoimien armoilla. Kulutusta voi vähentää. Se on jopa muodikasta. 1990-luvun laman perusteella tiedämme, että esim. marjastuksen, kalastuksen ja sienestyksen kautta moni haki monipuolisuutta ja edullisuutta ruokavalioonsa jokamiehen oikeuksien turvin.

Siksi on erityisen harmillista, että talouspuhe, jota kuulemme, ikään kuin ohittaa teknologian merkityksen. On väärin syyllistää varsinkin iäkkäät työntekijät. Olet liian kallis, sinulla on liian hyvät edut, sinun pitää tehdä tehokkaammin. Väärä viesti.

Tiedon eriarvoisuus ei ensisijaisesti ole Suomen uhka.

Taloustieteen tutkijoiden mukaan kuitenkin ainoa, joka tuo lisää työntekoon tehokkuutta, on teknologian hyväksikäyttö. Ne teollisuudenalat, jotka ovat osanneet hyödyntää teknologiaa, ovat tehokkaimpia.

Mediateollisuus ei ole muista poikkeus.

Kehityksen seurauksena tiedeviestinnän osaajille on kysyntää. Yhteiskunta ei saa eriarvoistua niin, että osa kansasta ei tiedä, mitä toinen osa puuhaa.

Onneksi meillä on niin hyvin koulutettu väestö, että tiedon eriarvoisuus ei ensisijaisesti ole Suomen uhka.

Hyvinvointivaltio näyttää iskukykynsä. Niissä maissa, joissa koulutus on perustunut eriarvoisuuteen, ollaan pitkän tien edessä. Näihin maihin kuuluu muun muassa Iso-Britannia.

Tiedetoimittajain liiton hallitus on valmistellut ensimmäistä kansallista konferenssia. Sen teemana on ihmisen ja teknologian suhde. Myös tieteen asema päätöksenteossa on esillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on hahmotellut radikaaleja teknologioita, joiden perusteella Suomen vauraus voidaan säilyttää.

Teknologiaan liittyy paljon tunteita ja ennakkoluuloja. Tiedetoimittajien tehtävä on tuoda esiin monipuolinen näkemys teknologiasta – hyvät ja huonot puolet ottaen huomioon.

Teknologian käyttöön otto on yhteiskunnallinen asia. Suomessa on tehty viime vuosina hyvää kehitystyötä: mm. metsäteollisuus on aikaa sitten oivaltanut, että sellunkeitto ei ehkä ole tulevaisuuden työtämme.

Uusi ei löydy aina helposti. Moni hyväksi tarkoitettu asia voi kääntyä päälaelleen. Esimerkiksi turve energiateollisuudessa ja viljan käyttö polttoaineena kuulostivat ensin järkeviltä, mutta eivät olleetkaan. Asiat etenevät tiedon, kokeilun ja innovaation kautta. Tässä kehityksessä tiedetoimittajilla on ratkaiseva rooli. Siksi teknologia onkin ensimmäinen kansallisen kokouksemme itseoikeutettu teema.

Koulutus, joka auttaa ammatillisesti, on tärkeä osa liiton toimintaa. Myös koulutuksen näkökulmaa on pyritty laajentamaan. Tänä vuonna olemme jo tutustuneet muun muassa Erkki Kurenniemen taidenäyttelyyn ja rockooppeeraan bioetiikasta sekä opiskelleet some-taitoja. Kaikki tilaisuudet täyttyivät hetkessä. Vertaisoppiminen on tehokasta. Kiitos kaikille osallistuneille!

 

 

 

 

 

Tiedetoimittajat.fi uudistui

Vesa Niinikangas

Vesa NiinikangasSuomen tiedetoimittajain liitolla on ollut internet-sivusto vuodesta 1996 lähtien, ja  sivusto on informoinut pääasiassa yhdistyksen omasta toiminnasta. Uudistunut tiedetoimittajat.fi tarjoaa keskustelua, taustatietoa ja  tiedotteita tiedeviestinnästä ja laajemminkin tieteen ja yhteiskunnan suhteesta. Sivustolla on nyt paitsi uusi ilme  myös uutta ja uudella tavalla esitettävää sisältöä.

Vuorovaikutteisuus on avainsana internetissä, ja kilpailu huomiosta on ankaraa sosiaalisessa ja muussa digitaalisessa mediassa. Sivustolla mahdollisuus kommentoida tekstejä, aloittaa keskusteluja ja osallistua niihin sekä jakaa sisältöä sosiaalisen median kautta. Vuorovaikutteisuus realisoituu käytössä, ja sitä kautta tämäkin julkaisu paranee.

Tiedetoimittaja-lehti kokee suurimman muodonmuutoksen sitten ensimmäisen numeron vuonna 1993. Paperilehden julkaiseminen loppui viime vuoteen, ja lehdet numerot vuosilta 2008–13 on luettavissa lukuohjelmalla. Lehti on nyt olennainen osa sivustoa, mikä mahdollistaa juttujen kommentoinnin ja jatkokeskustelun niiden teemoista.

Yhdistys alkaa julkaista sivustolla Tiedekeskiviikko-blogia, jossa kymmenen kirjoittajaa pohtii ajan ilmiöitä eri näkökulmista. Uusi blogiteksti ilmestyy kerran viikossa. Blogit-sivulle kerätään linkkejä muihin kiinnostaviin blogeihin meillä ja muualla. Vinkkejä vastaanotetaan!

Foorumit-sivulla on tällä hetkellä Ilmoitustaulu ja  Yleinen keskustelu -foorumit. Ilmoitustaulu on tarkoitettu yhdistyksen omille ja muille tiedeviestinnän kannalta kiinnostaville tapahtuma-, apuraha- ja muille ilmoituksille. Yhteistoiminta on tässäkin paikallaan: tiedeviestintään liittyviä tapahtumia on niin paljon pelkästään Suomessa, ettei yksi silmäpari ehdi niitä ajoissa huomaamaan. Ryhtykää ilmoittajiksi ja lisätkää siten tilaisuutenne huomioarvoa.

Tiedetoimittaja 1/2014

Tiedetoimittaja 1-2014 kansi

Vuoden 1980 jälkeen tiede on edistynyt, ja robotisaatio, digitalisaatio ja automaatio ovat edenneet. Työn tuottavuus on kasvanut, ja myös bruttokansantuote henkeä kohti on kasvanut. Mutta rosvoparonit ovat palanneet, Kalevi Rantanen toteaa teknologiakeskustelua käsittelevän artikkelisarjansa ensimmäisessä osassa.

AAAS 2014:n teemana oli Globaalien haasteiden kohtaaminen: löydöt ja innovaatiot. Pääroolin jättikokouksessa varasti kuitenkin sää: ulkona hyinen paikallissää, saleissa monesta näkökulmasta valotettu suursää,  Jarmo Wallenius toteaa. Maailman suurimmasta tiedetapahtumasta raportoivat myös Satu Lipponen ja Tuukka Tammi.

Rokotteisiin liittyvä kiistely on esimerkki tiedeviestinnän ongelmasta: Kuinka tieteellinen tieto saadaan osaksi ihmisten päätöksentekoa? Terveystieteillä on julkisuudessa taakkana varsin leveä harmaa vyöhyke, Tiina Raevaara kirjoittaa.

Verkostojen solmukohdassa

Vuosi sitten tehdyn jäsentutkimuksen mukaan tärkein syy kuulua Suomen tiedetoimittajain liittoon on verkostoituminen samoissa ja myös muissa tiedeviestinnän ammateissa toimivien kollegojen kanssa.

Suomen tiedetoimittajat ry perustettiin keväällä 1985, ja perustajat olivat verkostoitumisen kannalta kaukaa viisaita. He olivat tieteen ja tutkimuksen tiedotusta eri rooleissa tekeviä – toimittajia, tiedottajia, tutkijoita ja muita ammattilaisia. Yhdistyksen perustamisidea oli syntynyt tieteellisten kausijulkaisujen toimittajien seminaarissa Lammilla vuonna 1982.

Ala oli uusi, ja pioneerit oivalsivat, että yhteen liittymällä he voivat parhaiten vaikuttaa sen kehittämiseen. Tiede 2000 -lehti oli ilmestynyt vuodesta 1980, ja Suomen ensimmäinen tiedekeskus oli muotoutumassa. Yliopistot alkoivat avautua yhteiskuntaan.

Yhdistys on perustamisen ajoista viisikymmenkertaistunut yli tuhanteen jäseneen. Verkostoitumisen mahdollisuudet ovat tänään aivan toisenlaiset. Liitto kuuluu järjestönä moniin kotimaisiin ja kansainvälisiin verkostoihin, ja jäsentensä kautta se kytkeytyy tuhansiin elämäntapaan, ammattiin ja asiantuntijuuteen liittyviin verkostoihin.

Suomen tiedetoimittajain liitto on tiedejournalismin ja muun tiedeviestinnän verkostojen solmukohdassa. Verkostot ovat joustavia ja jatkuvasti liikkeessä, joten solmuja ei pidä kiristää liian tiukkaan. Verkostojen kautta liitolle tarjoutuu ainutlaatuisia mahdollisuuksia suunnan näyttämiseen.

Vesa Niinikangas