Hiilidioksidipäästöjen supistamisesta vaahtoavat kaikki. Maailmassa on kuitenkin yksi ainoa maa, jonka päästöt tosiaan ovat jonakin ajanjaksona merkittävästi vähentyneet: Ranska pudotti CO₂-päästöjään peräti 4,5 % kymmenvuotiskaudella 1979–1988. Se on maailmanennätys, johon mikään muu maa ei ole yltänyt sitä ennen eikä sen jälkeen, ei koronapandemiankaan avittamana. Ranska voi siis isännöidä maailman ilmastokokouksia hyvällä omallatunnolla.
Selitys on yksinkertainen: Ranska rakensi mainittuna ajanjaksona niin paljon uusia ydinvoimaloita, että ne kattavat maan vuotuisesta sähkönkulutuksesta noin kolme neljäsosaa, mikä sekin on maailmanennätys. Pariisista katsoen ilmastonmuutos on siis oikeastaan jo ratkaistu ja kuuluisa ”hopealuoti” löydetty: pitää rakentaa lisää ydinvoimaloita, Ranska kyllä toimittaa teknologian.
Suomi uskoo tähän. Syksyllä alkaa Olkiluoto 3 syöttää sähköä valtakunnan verkkoon. Kyseessä on ”Suomen suurin yksittäinen ilmastoteko”, hehkuttaa Teollisuuden Voima kotisivuillaan. Eikä Fennovoima unohda kuvata ilmastoteoksi myös tulevaa Hanhikiven ydinvoimalaa.
Tällä hetkellä Suomi on IAEA:n maailmantilastossa yhdeksäntenä ydinenergian käyttäjämaana 34,7 %:n suhteellisella osuudella. Meitä edellä ovat vielä Ranska (70,6 %), Slovakia (53,9 %), Ukraina (53,9 %), Unkari (49,2 %), Belgia (47,6 %), Bulgaria (37,5 %), Slovenia (37,0 %) ja Tšekki (35,2 %), mutta lista elää. Olkiluoto 3:n ansiosta Suomi ohittaa ensi vuonna Tšekin, Slovenian ja Bulgarian. Lisäksi Belgian hallitus päätti lokakuussa 2020 luopua ydinvoimasta kokonaan vuoteen 2025 mennessä. Hanhikiven voimalan joskus valmistuessa Suomi saattaa lopulta ohittaa myös Unkarin, Ukrainan ja Slovakian ja nousta hyväksi kakkoseksi maailmassa heti Ranskan jälkeen!
Takavuosina Suomessa käytiin ydinenergiasta kovaa kiistelyä, joka viimein lopahti, kun ilmastohuoli nousi päällimmäiseksi. Ydinenergian innokkaana kannattajana muistamme professori Martti Tiurin (1925–2016), vastustajana taas Helsingin Sanomien ympäristötoimittajan Antti Vahteran (1930–2000). ”Tiurismia” arvostellessaan Vahtera kysyi Helsingin Sanomissa 27.3.1991: ”Voidaanko silloin Tiurin hahmottelemaa ydinvoimaohjelmaa viedä läpi muuten kuin muuttamalla tämä maa sotilasdiktatuuriksi?” Vahtera erehtyi, tiurismi voitti. Maailman onnellisimmassa maassa ydinenergian äänekäs vastustaminen ei enää ole ajankohtainen teema millekään liikkeelle tai puolueelle, ei edes Elokapinalle, joka muuten kyllä vastustaa lähes kaikkea.
Yksi soraääni maailmassa on silti vielä jäljellä. Greta Thunbergin mielestä ydinenergian tuotanto on ”erittäin vaarallista” (extremely dangerous). How dare you, Greta?