Pari viime vuotta olen päätyökseni opettanut uusia toimittajan alkuja ja tiedetoimittamiselle on jäänyt aikaa vain siinä sivussa. Nyt olen palaamassa täysipäiväisesti tiedetoimittajan rooliin ja pysähdyin pohtimaan, mikä tekee tästä työstä niin mahtavaa, että kerran tämän makuun päästyäni en ole enää halunnut päästää siitä irti.
Työn parhaita puolia listatessani minua alkoi askarruttaa, missä määrin muut tiedetoimittajat mahtavat jakaa kokemukseni. Oma tiedetoimittamiseni rajautuu suurelle yleisölle kirjoitettuihin journalistisiin teksteihin, mutta mikä onkaan työn suola tutkimusorganisaation tiedeviestinnässä, tieteellisen julkaisun toimittamisessa tai muissa tehtävissä, joita liiton jäsenet hoitavat? Sen kuullakseni laitan listani jakoon Tiedekeskiviikon kautta. Olisi kiinnostavaa kuulla, kolahtavatko jotkin listan asioista muillekin – tai puuttuiko jotain muille tärkeää?
 
Tiedetoimittamisessa ovat parasta:
 

        1. Ihmettely

Tehtäväni on ihmetellä. Minun ei tarvitse keksiä selityksiä ja ratkaisuja itse, riittää kun löydän jonkun, joka tietää niistä paremmin. Sekään ei ole ongelma, jos vastausta ei löydy, sekin voi olla ihmettelemisen arvoista.

        2. Salapoliisityö

Tieteellistä tietoa on julkaistu enemmän kuin kukaan meistä ehtii elämänsä aikana selata läpi, ja juuri siksi sitä on niin palkitsevaa penkoa. Todennäköisyydet ovat aina sen puolella, että joku jossain tietää tästä jotain, jos vain pääsen jäljille. Kun oikea tutkimusartikkeli tai tutkija pitkien ja polveilevien etsintöjen jälkeen löytyy, tunnen itseni Sherlock Holmesiksi.

        3. Tutkijat

Olen tyypillinen toimittaja, jonka uteliaisuus herää helposti mutta joka ei pitkään viihdy saman aiheen parissa. Ehkä juuri siksi hurmaannun tutkijoista, jotka kärsivällisesti jaksavat syventää tietämystään ja silti innostuvat aiheestaan aina uudelleen – ja jaksavat kertoa siitä myös kaltaisilleni hätähousuille!

       4. Kirjoittaminen

Tekstin luominen on ihanaa. Kirjoittamisesta voi nauttia, vaikka teksti ei olisi omaa – toisen tekstiä editoidessa vasta saakin panna kaiken kirjoitustaitonsa peliin ja etsiä juuri oikeita ilmaisuja, kantavaa rakennetta ja osuvia otsikoita.

       5. Luovuus

Palkitsevimpia ovat usein ne hommat, joista selviämiseen tarvitaan rutiinin lisäksi vähän luovuutta. Tiedetoimittajan työssä luovaa ongelmaratkaisua onneksi riittää. Joskus olen keksinyt puuttuvan lajinimen yhdessä tutkijan kanssa ja hyödyntämään fysiikan ilmiön selittämisessä nuotiolaulun sanoja.

       6. Palvelu

Tiedetoimittaja tuskin tulee kenellekään mieleen, jos pitää luetella palveluammatteja. Mutta toimittaminen ei ole vapaata itseilmaisua, vaan toisten palvelua. Työ tuntuu vieläkin palkitsevammalta kun muistaa, että se on paitsi hauskaa, myös tärkeää heille, joilla ei ole aikaa, taitoa tai kiinnostusta perehtyä tutkimustietoon itse.

        7. Kollegat

Tarkoitan tämän nyt hyvällä: tiedetoimittajien seurassa en tunne itseäni oudoksi. On mahtavaa työskennellä ja keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka katselevat maailmaa uteliain silmin ja innostuvat pohtimaan arkisia havaintoja mieleen kertyneen tutkimustiedon valossa.
 
Tältä näyttää minun listani tiedetoimittamisen parhaista puolista. Haluatko jatkaa?