Työpajailu ja tutkimus

24.06.2014 | 11:30

Riitta Oittinen

Osallistujia FoAMin työpajassa  Biochymickal Arts (kuva: Riitta Oittinen)

Biochymickal Arts -kurssilaiset tarkastelemassa bakteeriviljelmiään (kuva: Riitta Oittinen)

Osallistuin Brysselissä vanhassa tehdasrakennuksessa toimivan, kulttuurilaboratorioksi itseään kutsuvan FoAMin mestarikurssille Biochymickal Arts. Biokemiaa lähestyttiin eri näkökulmista. Laboratoriossa tutkittiin petrimaljoihin istutettuja bakteeriviljelmiä biopunk-liikkeen johtavan hahmon, Meredith L. Pattersonin johdolla. Avokeittiössä italialainen toimittaja Maria Tarantino opasti hapattamaan vihanneksia. Ruoka-aikoina pöytä notkui osallistujien tuomista eineksistä (japanilaista hapankalaa, itse kerättyjä villiyrttejä, piimään tehtyä tattarileipää), jotka huuhdeltiin alas liettualaisen mikropanimon oluella ja kotitekoisella kombuchalla.

Teoreettisten luentojen ja oppimissessioiden välissä norjalainen taitelija Eva Bakkeslett jakoi halukkaille raakamaidosta tehdyn jogurtin juurta ja esitteli miten tehdä sitä. Kaikilla oli oma panos ohjelmaan, kuten esitys suomalaisten ruisleipäsuhteesta tai pohdintoja synteettisestä biologiasta.

Osallistujajoukko koostui tutkijoista, taiteilijoista, innokkaista harrastelijoista ja opiskelijoista. Tunnelma oli mutkaton ja kokeileva – mikä ei aina luonnehdi yliopistotyöskentelyä. Osaamista ei pantattu, kirjallisuutta aiheesta oli koottu FoAMin käsikirjastoon ja runsas määrä tietoja tallennettiin FoAMin julkiseen verkkotietopankkiin. Osa kurssilaisista on jatkanut toimintaansa FoAMin tarjoamissa väljissä puitteissa joko uusien tapahtumien osallistujina, järjestäjinä tai residenssivieraina.

Yhteisölliseen työpajaan perieaatteessa kuka tahansa voi marssia sisään oppimaan tai käyttämään teknisiä välineitä. Ideana on, ettei tekemiseen vaadittaisi suuria seteleitä. Pajoille on ominaista pienimuotoisuus, verkostoituminen ja innovatiivisuuteen rohkaiseminen, viihtyvyyttä unohtamatta. Toiminta sijoittuu värkkäämisen, taiteen ja tutkimisen välimaastoon. Osa tietokoneisiin ja muihin yhteiskäytössä oleviin laitteisiin keskittyneistä paikoista kulkee nimellä hacklab (ks. myös hackerspace, häckläb, makerspace ja FabLab). FoAM on osa tätä liikettä.

The Guardianiin kesäkuussa 2014 kirjoittanut Amber Griffiths hehkuttaa tee se itse -laboratorioiden (DIY labs) tarjoavan joustavan vaihtoehdon yliopistotutkimukselle. Kun tutkimuslaitokset on yleensä luotu vastaamaan tiettyyn kysymykseen, tee se itse -laboratoriot toimivat avoimen lähdekoodin periaatteella. Griffithsistä työpajojen ja itsenäisten tutkimusorganisaatioiden boomi kertoo hiljaisesta vallankumouksesta ja työelämän instituutioiden yleisemmästä legitimisaatiokriisistä. Tosin hänen näkemyksiinsä vaikuttanee asema erään tee se itse -laboratorion tieteellisenä neuvonantajana.

Työpajayhteisöjen yksiselitteinen vertaaminen yliopistolaitokseen on kuitenkin yhtä ontuvaa kuin tavaratalon vertaaminen nurkkakauppaan. Toki osalle akateemista pätkätyöläisistä toimiminen väljässä verkostossa voi olla mielekkäämpää kuin osaamisen kauppaaminen yksityisyrittäjänä, tai peukaloiden pyörittäminen työttömänä. FoAMin motto Grow your own worlds kiteyttääkin ajan henkeä tahattoman ironisesti.

Niin inspiroivia kuin edellä mainitun kaltaiset työpajat voivat parhaimmillaan olla, niiden merkitys työllistäjinä tai tiedontuottajina on toistaiseksi vähäinen. Tästä huolimatta pajamuotoinen työskentely voi osaltaan popularisoida tiedettä ja edistää siihen syventymistä tarjoamalla matalan kynnyksen mahdollisuuksia sekä tekemiseen että tietojen soveltamiseen. Jää nähtäväksi missä määrin edellä kuvattu tekemiskulttuuri varsinaisesti demokratisoi osaamista ja tiedontuotantoa, saati tuottaa innovaatioita. Joidenkin työpajojen omaseuraisuus ja snobismi saattaa myös karkottaa potentiaalisia kiinnostuneita. Eihän uuteen huoneeseen johtavasta ovesta ole hyötyä, jos sitä ei uskalleta avata.

Syötävän muovin valmistusta Brysselin FoAMissa (kuva: Riitta Oittinen)

Syötävän muovin valmistusta Brysselin FoAMissa (kuva: Riitta Oittinen)