Yhä useampien tiedetoimittajien työtehtävissä voi nykyään syntyä videoita, jotka voisivat kiinnostaa laajempaakin yleisöä meillä ja miksei muuallakin.
DocPoint-festivaali valitsee mukaan suomalaisia lyhytdokumenttifilmejä, joiden ensi-ilta on festivaaleilla.
Kaikkein yksinkertaisinta tietysti on julkaista surutta kaikki tuotanto verkossa, jos tekijänoikeudet sen sallivat. Näin osa z-sukupolvesta tekee joka tapauksessa.
Perinteisten filmifestivaalienkin maailmassa eletään jännittäviä aikoja, kun jopa kännyköillä tehtäville ja enintään minuutin kestäville lyhytfilmeille järjestetään omia tapahtumia.
Pirkanmaan elokuvakeskus (PEK) on levittänyt kotimaista elokuvaa laajasti yli kymmenen vuotta (35 mm ja 2K). Elokuvakontaktin toiminnan loputtua Suomessa ei ole ollut kansallista tahoa, joka olisi levittänyt lyhytfilmejä laajemmin.
Ensi vuoden alusta tilanne kuitenkin muuttuu. Loppuvuonna PEK kokoaa alle tunnin kestoisia lyhytelokuvia levitysluetteloon, josta niitä voi tilata esityksiin kotimaassa. Samalla PEK aloittaa yhteistyön Tampereen elokuvajuhlien kanssa, joka puolestaan ryhtyy levittämään lyhytelokuvia maailmalle.
Festivaaleja löytyy joka lähtöön
Lyhytelokuvia tehdään usein indie-tuotantoina, jolloin niiden markkinointiinkaan ei ole budjetoitu rahaa. Oman filmin ilmoittaminen kansainvälisille festivaaleille on sinänsä helppoa. Maailmalla on edelleen paljon festivaaleja, jotka eivät käytä verkossa pyöritettäviä ilmoittautumisalustoja, vaan toivovat suoria yhteydenottoja.
Digitaaliset ilmoittautumisalustat, kuten filmfreeway, reelport, festhome, shortfilmdeport ja filmfestivallife auttavat levityksen helposti alkuun. Moni festivaali saattaa myös toivoa, että filmin voi ladata vimeo.com-palvelun kautta.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Hanneleena Hauru on luonut seitsemän käänteisen markkinoinnin teesiä: tee itsestäsi anonyymi, pysy erossa samantyyppisten elokuvien tekijöistä, asennoidu levitykseen kuin lottovoittoon, vihaa markkinointia ja levitystä, syytä saunaseuroja kaikesta, reagoi levitykseen ja markkinointiin tunteella sekä jää odottamaan ja mutisemaan.
Kun filmin lataa kerran alustalle ja antaa siitä pyydetyt tiedot, uusille festivaaleille ilmoittautuminen sujuu klikkaamalla uusia festivaaleja mukaan ja maksamalla ilmoittautumismaksut. Ilmoittautumismaksun suuruus vaihtelee muutamasta eurosta liki sataan.
Alan toimijoiden näppituntuma on, että filmi lähetetään yleensä 40-70 festivaalille, jolloin ilmoittautumismaksuja kertyy useampia tuhansia euroja. Ns. festivaalikierros kestää noin kaksi vuotta. Suomenkielisiltä filmeiltä edellytetään, että ne on tekstitetty englanniksi.
Ruutukäännöksen teettämiseen ammattilaisella voi hakea rahoitusta, jos filmi on jo nähty aiemmin festivaaleilla tai se on hyväksytty jollekin kv. festivaalille.
Osa festivaaleista saattaa vaatia, ettei filmillä ole ollut aiemmin ensi-iltaa tai sitä ei ole näytetty muilla festivaaleilla. Tosin lyhytelokuvia nämä toiveet harvemmin koskevat.
Varo feikkifestivaaleja
Myös festivaalien taso vaihtelee, joten kannattaa olla tarkkana, mihin filmiään ilmoittaa. Esimerkiksi festhome ja reelport pyrkivät karsimaan ns. huijausfestivaaleja, jotka eivät järjestä festivaalitapahtumia. Filmfreeway on suurin ja sen yhteydenpitotavat ovat selkeät, mutta toisaalta suureen joukkoon mahtuu myös kirjavia tapahtumia.
Ns. feikkifestivaalista voi olla kysymys, jos kotisivujen kuvissa näkyy epäilyttävän paljon yleisöä näytöksissä, ilmoittautumismaksut ovat suuret, tekijöitä ei kutsuta paikan päälle tai ei kerrota sisältävätkö palkinnot rahaa. Huijarifestivaali eivät välttämättä myöskään vastaile kyselyihin.
Nykyaikaan kuuluvat myös online-festivaalit, joiden välityksellä filmi voi saada suuriakin katsojamääriä. Jotkut festivaalit voivat myös näyttää filmejä niin saleissa yleisölle kuin verkossa laajemmalle joukolle katsojia.
Kahden filmin markkinointiloukussa
Savonlinnan kansainvälisillä luontoelokuvafestivaaleilla järjestetään myös tutkimusta liippaavia keskustelutilaisuuksia. Kesällä 2016 keskiössä olivat kaivokset, ja viime kesänä puhuttiin metsistä ja ilmastonmuutoksesta.
Vedin vuonna 2015 Koneen Säätiön rahoittaman Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa? -hankkeen mediatiimiä. Siinä ohessa tulin käsikirjoittaneeksi, ohjanneeksi ja osin kuvanneeksi Porot kuuluvat tuulelle -dokumenttielokuvan (40 min, 2016). Hanke päättyi elokuvan ensi-iltoihin, jotka järjestettiin Skábmagovat-alkuperäiskansafilmifestivaalilla Inarissa ja seuraavana päivänä Jään reunalla -festivaalilla Helsingissä.
Pian selvisi, että filmi kiinnostaa etenkin luontoelokuva- ja alkuperäiskansafestivaaleja. Siis festivaaleja, joista en tiennyt ennakkoon mitään.
Kavereilta kyselemällä älysin ilmoittaa filmin Vaasa International Wildlife -festivaalille, missä se sijoittui kolmanneksi pohjoismaisten filmien sarjassa. Arvostan edelleen sijoitusta korkealle, koska voittaja oli Järven tarina ja toiseksi tuli Petteri Saarion Oulanka-Paanajärvi. Viime vuonna Vaasaan ilmoitettiin ennätykselliset yli 900 filmiä ja kutsuttiin mittava joukko kv. ohjaajia.
Kotimaassa filmi nähtiin myös Savonlinnan kansainvälisillä luontoelokuvajuhlilla ja Rauman Sinisen Meren Elokuvajuhlilla. Raumalla kävi porodokkarin maailmalla Käki-elokuvan naispääosasta tunnettu porosaamelainen elokuvatähti Anni-Kristiina Juuso.
Ulkomailla filmi palkittiin parhaana kv. filminä Sunrise-festivaalilla Nova Scotialla Kanadassa, minne sain kutsun ja tapahtuma toimikin mainiona verkostoitumistapahtumana pohjoisamerikkalaisiin indie-tekijöihin. Reilun vuoden aikana porodokkari on nähty useilla fyysisillä ja online-festivaaleilla. Ja porot jatkavat kulkuaan maailmalla. Eli kannatti markkinoida sillä mitä omasta lompsasta löytyi.
Myös yliopistoissa sitä on näytetty ahkerasti, Lontoon yliopistossa jopa kaksi kertaa. Syyskuun lopulla filmi esitettiin The 7th Human Rights and Science Symposium -tiedetapahtumassa Helsingissä.
Kesäkuussa 2016 Lapin yliopiston Arktinen keskus siirsi minulle myös filmin tuottajan oikeudet ja velvollisuudet.
Lyhytelokuvien markkinointi syö yllättävän paljon erilaisia valokuvia. Tätä huutokauppakuvaa on käytetty ahkerasti Kun koulu vapautui vankilasta -dokumenttielokuvan markkinoinnissa.
Huhtikuussa sai ensi-iltansa oma monivuotinen harrastusprojektini. Perheemme puolusti kymmenisen vuotta pientä kyläkoulua. Kuvasin perheen kesää ja siinä samalla tallentui miniDV-nauhoille myös koulutalkoita.
Tänä keväänä tuli kuluneeksi vuosikymmen koulun ovien sulkemisesta. Aina silloin tällöin tulee edelleen kyselyjä, että mitä Halmeniemen Vapaalle Kyläkoululle kuuluu, joten dokumenttielokuva pistää tavallaan pisteen pitkälle tapahtumaketjulle.
Sain Kun koulu vapautui vankilasta -dokumenttielokuvan (59 min, 2017) käsikirjoittamiseen, ohjaukseen, leikkaukseen sekä arkistokotisivun tekoon rahoitusta Suomen kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastolta.
Filmin markkinointia käynnistelen jälleen puhtaalta pöydältä. Nähtäväksi jää, miten kiinnostavana suomalaisen pienen satavuotiaan koulun historiaa, aktivistijoukon kaksivuotista talkooponnistusta ja hankkeessa kehitettyä pedagogista mallia pidetään. Ensimmäiset festivaaliesitykset ovat Perussa ja Venezuelassa ja ensi vuoden alussa Puolassa. Kotimaassa filmi debytoi Ilokuvafestivaaleilla Mäntyharjulla elokuussa.
Molemmilla filmeillä on oma Facebook-sivusto, jonka kautta on näppärää välittää kuulumisia. Stay tuned!
Kirjoittaja on mikkeliläinen tiedetoimittaja, joka vieraili Lyhytelokuvan kv. levityksen koulutuspäivässä Helsingissä 20.9.2017.