Olin valmistautunut etsimään konferenssista aineistoa etiikasta ydinvoimajournalismissa. Paljon kiinnostavaa löytyi, vaikka käsite ydinvoimalajournalismin etiikka ohjelmasta puuttuikin.
Yleinenkin etiikka oli mainittu vain ensimmäisen täysistunnon nimessä, What about Ethics?. Siinä puhuttiin rokotuksista, jotka tarjoavat hyvän analogian ydinvoimalla.
Toimittaja Ulla Järvi kertoi yleisen mielipiteen ja journalismin heiluriliikkeestä Suomessa. Vuonna 2009 ihmiset jonottivat rokotuksiin. Pian tuuli kääntyi. Monet halusivat jättää rokotuksen riskit muille, mutta nauttia itse laumasuojasta. Tiedotusvälineiden moraali oli enimmäkseen samaa tasoa. Rokotuksien riskejä liioittelemalla ne rohkaisivat ajamaan pummilla.
Ydinvoimajournalismissa esiintyy sama vinoutuma. Puhutaan ydinvoiman riskeistä. Mutta usein jätetään kertomatta, että ydinvoiman tilalle tulisi fossiilivoimaa, jonka haitat ja riskit ovat vähintään kymmeniä kertoja suuremmat.
Ei minun takapihalleni
Yhdessä istunnossa puhuttiin ydinvoimaviestinnän salakuopista räjähtelevien reaktorien ja muuttuvan ilmaston aikoina, The Pitfalls of Reporting Nuclear Energy. Otsikko itsessään kertoo viestinnän tasapainottamisen ongelmallisuudesta.
Räjähtelevät reaktorit ovat pieni ja pahimmillaankin paikallinen ongelma. Fossiilisten polttoaineiden päästöt ovat suuri ja maailmanlaajuinen ongelma. Jos pieni ja suuri ongelma esitetään samankokoisina, kuva vääristyy ja tehdään virheellisiä päätöksiä.
Myös energia-alalla pummilla ajamisen idea on saanut suosiota: Hyödyt minulle, haitat muille. Ydinsähkökin kelpaa, kun sitä tuotetaan jossakin kaukana.
Hyvien pikkutekojen varjolla
Nimby-asenteen ohella vaikuttaa toinen moraalivinoutuma, itselisensointi-ilmiö. Se tarkoittaa, että tekemällä hyvän pikkuteon ihminen tiedostamattaan antaa itselleen moraalisen oikeuden toimia huonosti suurissa asioissa. Ilmiötä on tutkittu monilla aloilla, mutta ydinvoimaan liittyvää tutkimusta en ole siitä toistaiseksi nähnyt.
Fukusimaa käsittelevässä istunnossa, the Psychology of Risk Perception, itselisensointi tuli kuitenkin vahvasti mieleen.
Hikino Hajime kertoi japanilaisten mielialoista tsunamin jälkeen. Nollariski syndrooma on nyt yleinen tauti. Yleisö vastustaa jopa neljännen turvaluokan biolaboratorioita. Sama yleisö kuitenkin hyväksyy kaasuvoimalat ja polttomoottorit.
Konferenssissa näistä kysymyksistä syntyi vähän keskustelua, ehkä ajan puutteen vuoksi. Yksi ydinvoimaseminaarin puhujista, Pallava Bagla, sanoi myöhemmin kirjeessään, että eettiset kysymykset ansaitsevat huomiota. Samalla hän lähetti toukokuussa kirjoittamansa jutun Intian ydinvoimatilanteesta. Se kertoo, muun muassa salailusta Kudankulamin ydinvoimalatyömaalla ja nimby-asenteiden vahvistumisesta, mikä on uutta Intiassa.
Ekskursio Olkiluotoon täydensi konferenssin etiikka-antia. Siellä tuhannet ihmiset rakentavat ydinvoimalaa, suurin viivytyksin ja kustannusylityksin. Mutta he rakentavat sitä, kun arvostelijat tyytyvät haukkumaan muiden tekemisiä.
Kalevi Rantanen
Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja
Etiikkaa kaikkeen tiedejournalismiin
Eettiset kysymykset putkahtivat konferenssissa esiin osin odottamattomissa paikoissa.
Juha Kere mainitsi terveysterrorismin ensimmäisessä täysistunnossa.
Ihmiset alkavat kerätä yhä tarkempaa mittaustietoa omasta terveydestään. Hyödyllinen tiedonkeruu voi muuttua moraaliseksi ongelmaksi, jos normaaliuden rajat vedetään ylitiukoiksi ja sitten vahditaan kanssaihmisten terveysmoraalia.
Can We Still Trust Science -istunnossa tuli kiinnostavaa tilastotietoa tieteen moraalista. Daniele Fanelli selosti tutkimuksiaan, joiden mukaan ei ole näyttöä tiedevilpin lisääntymisestä pitkällä aikavälillä. Tieteellä on kaikkine puutteineen paljon moraalista voimaa.
Tieteiden psykologiat ja etiikat ovat myös tieteitä. Ne tuovat tiedeviestintään imua. Tunteita ja moraalia on mahdotonta välttää. On kerrottava, että hyvät tutkijat ja insinöörit ovat enemmän kuin faktankeruukoneita. He ovat löytöretkeilijöitä ja seikkailijoita, ja myös ritareita, jotka taistelevat totuuden ja edistyksen puolesta.