Äänenne kaikuu neuvottelupöydissä

Jäsenkyselyn tulokset ovat valmistuneet. Kiitos vilkkaasta osallistumisesta.
Saimme vastaukset 325 tiedetoimittajalta  liiton laajaan ja seikkaperäiseen kysymyssarjaan, joka hiottiin yhteistyössä Taloustutkimuksen kanssa – sinne myös lämpimät kiitokset Merja Tuomiselle paneutuvasta osaamisesta.
Selvitimme jäsenistön ammatillista profiilia ja identiteettiä, muutoksia työssä ja työyhteisössä sekä niiden tuottamia murheita ja paineita, mutta myös ilon ja voimaantumisen aiheita. Aineisto on rikas ja yhteenvetoon voi tutustua täällä. Tuloksia esitellään ja analysoidaan lähemmin myös Tiedetoimittaja-lehdessä ja jäsentilaisuuksissa kevään aikana.
Kysyimme käsityksiä liiton merkityksestä, toiminnasta ja toiveista sen kehittämiseksi. Palaute antaa vankan pohjan hallituksen keskuudestaan valitseman tulevaisuustyöryhmän pohdinnalle ja toiminnan suuntalinjojen vetämiselle. Tässä työssä emme aio tuijottaa vain prosentteja ja kuulostella pelkästään vastauksista muodostuvien enemmistöjen valintoja ja painotuksia; kyselyn avoimet kysymykset näet kirvoittivat peräti 759 vapaata kommenttia, perustelua ja ehdotusta. Äänenne kaikuu vielä monissa suunnittelupöydissä.
Tarjoamme kyselyaineiston edelleen Oulun ja Helsingin yliopiston tiedeviestinnän oppiaineiden käyttöön. Toivottavasti tutkijoita ja opinnäytteiden tekijöitä kiinnostaa käyttää selvitystä tietolähteenä, keskustelun virittäjänä ja ponnahduslautana uusien relevanttien tutkimuskysymysten luomiseen.
Minkälaiset ovat näkymät tiedetoimittajan ammattiin vuonna 2017? Vastauksiin perehtyessä on hyvä muistaa, että liiton jäsenten ammatillinen kirjo on laaja. Vakituisessa työsuhteessa olevan tiedetoimittajan näkökulma on eri kuin vapaan toimittajan, tietokirjailijan tai tiedeviestinnän muun ammattilaisen. Jotkut havainnot ja kehityskulut kuitenkin yhdistävät jäsenistöämme enemmän kuin erottavat.
Yksi vahva trendi on, että työmme tuloksia jaetaan yhä useammissa kanavissa ja moniosaamista edellytetään aiempaa enemmän. Tietojärjestelmät ja uudet työkalut kuormittavat ja käytettävissä oleva aika/työtehtävä on vähentynyt samalla kun työn jatkuvuus on yhä useammalla käynyt epävarmaksi. Vapaat toimittajat kohtaavat tinkimistä niin hinnoissa kuin laadussakin. Kaupallisuus lisää painetta, ammattieettiset ristiriidat nousevat esiin, ja työyhteisöissä kipinöi. Esimiehen tuki on vähentynyt, ilmoittaa joka neljäs vastanneista.
Mutta vastauksista löytyy myös myönteistä kehitystä, muun muassa lisääntyneet mahdollisuudet etätyöhön ja omaan työnhallintaan. Palaute yleisöltä on lisääntynyt ja myönteisen palautteen lisääntymisestä raportoi 26 prosenttia – yli tuplasti se määrä, joka kertoo epäasiallisen palautteen lisääntymisestä (12%). Kun yleisö on lähellä, sillä on kasvot ja ääni. Ei ihme, että vastaavasti 27 prosenttia kertoo ammattiylpeytensä lisääntyneen ja vain 12 prosenttia sen vähentyneen.
Vastanneista 60 prosenttia on osallistunut liiton toimintaan kahden viime vuoden aikana. 47 prosenttia antaa liitolle kiitettävän (9–10) ja 38 prosenttia hyvän arvosanan (8). Ilahduttava nousu viiden vuoden takaisesta selvityksestä, jolloin kolmannes antoi kiitettävän arvion liitosta. Pääsihteeri saa runsaasti ansaittua kiitosta aktiivisuudestaan, hyvästä viestinnästä ja lämpimästä ilmapiiristä, joka leimaa liiton tilaisuuksia.
Kaikki kyselyssä mainitut syyt kuulua liittoon koetaan nyt järkiään aiempaa tärkeämmiksi, samoin kuin liiton tarjoama koulutus. Tulevien koulutustoiveiden kärjessä ovat tiedeviestinnän uusien menetelmien oppiminen ja ammatillisten taitojen kehittäminen ylipäätään.
3 prosenttia vastanneista antaa liitolle välttävän tai sitä huonomman (4–6) arvosanan. Kritiikkiä kirvoittaa arjen toimitustyön unohtaminen ja toiminnan painottuminen etelään: vuosittaiset palkinnotkin jaetaan etelän media-ammattilaisille. Muistetaanpa tämä, kun ensi syksynä tulee taas aika ja mahdollisuus tehdä perusteltuja ehdotuksia palkittaviksi!