Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Mari K. Niemi

Mari K. Niemi (Kuva: Anne Nyyssönen)

Tiedeviestinnän arvo on laajasti tunnistettu. Hyvä niin! Tieteen ajatellaan kuuluvan kaikille, ja esimerkiksi erilaiset lasten ja nuorten tiedetapahtumat ovat jo tärkeä osa tutkimuksesta kertomista.

Silti tarjonta ei tavoita vielä kaikkia, eikä toisaalta kaikilla tutkijoilla ole yhtäläisiä mahdollisuuksia kertoa työstään suurelle yleisölle. Tiedettä popularisoidaan meillä valtaväestölle, yleensä siis suomeksi. Samalla Suomessa työtään tekevistä tutkijoista yhä useampi on tänne muualta muuttanut, mutta asiantuntijoina julkisuudessa heitä näkee varsin harvoin.

Pohdin tässä blogitekstissä monikielistä tutkimusviestintää oma organisaationi, yksityisen, monitieteisen tutkimuslaitoksen näkökulmasta.

Työmme on tyypillisesti melko nopeatempoista ja ajankohtaisiin teemoihin kiinnittyvää. Kaksivuotinen hanke on meille jo pitkä rupeama, jonka aikana kerromme tutkimustuloksista myös välijulkistuksissa. Uuden tutkimushankkeen lähtökohtana meillä on tavallisesti eri alojen päättäjien tiedontarve, mikä asettaa omat vaatimuksensa tuloksista kertomiselle. Tiedon on oltava tarjolla päätöksentekoa nopeasti palvelevassa muodossa.

Näistä lähtökohdista voisi ajatella, että E2 Tutkimuksen tarpeisiin riittäisi hyvinkin viestiminen suomeksi. Avaan seuraavassa syitä sille, miksi myös me ponnistelemme erikielisten yleisöjen palvelemiseksi ja tiedeviestinnän moniäänisyyden vahvistamiseksi.

 

Monikielinen tiedeviestintä kaipaa kehittämistä

Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset tutkijat ovat tutkitusti halukkaita osallistumaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, mutta mahdollisuuksia siihen tarjoutuu niukasti. Haastattelu-, puhuja-, ja asiatuntijapyynnöt menevät suomea puhuville kollegoille.

Maaliskuussa järjestetyllä Science Night LIVE! at Heureka -tapahtumalla pyrimme antamaan ulkomaalaisille tutkijoille tilaisuuden tulla tutuksi suurelle yleisölle ja sidosryhmille. Samalla olimme mukana lisäämässä englanninkielistä tiedeviestinnän tarjontaa niille yleisöille, joita suomenkielinen sisältö ei tavoita.

Toisinaan tarve monikieliseen viestintään voi nousta tutkimuksen sisällöstä. Maaliskuussa päättyneessä Kansainvälisten osaajien Suomi -hankkeessa pyrimme tukemaan Suomen osaajapulan taittamista tutkimalla useita erilaisia kansainvälisten osaajien ryhmiä.

Tutkimuksen kohteena olevia kansainvälisiä osaajia oli puhujina tapahtumissamme, osallistujina työpajoissamme ja runsain mitoin vastaajina kyselyissämme. Heidän panoksensa oli tutkimuksen onnistumisen kannalta välttämätöntä. Alusta asti selvää olikin, että tulisimme jakamaan tuloksia ja käymään dialogia aiheesta myös englanniksi.

Usealla kielellä vuorovaikuttaminen yleensä lisää viestintäkuluja ja vie aikaa, eikä ylipäänsä aina suju ongelmitta. Osin englanniksi viestinyt hankkeemme sai jonkin verran kriittistä palautetta siitä, että esimerkiksi kaikki sen tapahtumat eivät olleet kokonaan englanniksi.

Kokeilimme hankkeen aikana myös kaksikielisiä tilaisuuksia, eli esimerkiksi tutkimustulosten julkistusta, jossa tutkijat kertoiva tuloksista suomeksi ja jaossa oli englanninkielinen esite tuloksista. Saman tilaisuuden paneelikeskustelu käytiin englanniksi.

 

Tavoitteet ohjaavat viestintää

Tutkimusviestintä on tasapainoilua, jossa ratkaisuihin vaikuttavat useat rinnakkaiset tavoitteet. Meidän julkistuksissamme tavoitteena on tyypillisesti palvella suomalaista yhteiskuntaa ja eri alojen päätöksentekijöitä ajankohtaisella, nopeasti omaksuttavalla tiedolla.

Tiedotteet laadimme tavallisesti suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Hankekohtaista sitten on, millä kielillä tutkimuksesta muutoin viestitään.

Päättäjien ja toimittajien huomiosta käydään kovaa kilpailua. Siksi tieto kannattaa tarjota heille napakasti, käyttökelpoisesti – ja äidinkielellä. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö esimerkiksi osia tutkimuksesta voisi julkaista ja aihetta syventävää keskustelua käydä in English. Useilla riveissämme on myös valmius palvella esimerkiksi mediaa ruotsiksi.

Myös simultaanitulkkauksen mahdollisuus on käynyt meillä mielessä erilaisten kieliryhmien saavuttamisen keinona esimerkiksi julkistustilaisuuksissa.

 

Selkosuomesta uusi tiedeviestinnän kieli?

Englanninkielisen tutkimusviestinnän tarjonnan lisääminen ei yksin tee autuaaksi. Suomeen muutetaan monin erilaisin kielitaidoin ja koulutustaustoin. Moni hyvinkin kielitaitoinen tulija ei silti välttämättä osaa englantia.

Tämä kysymys on ollut esillä Tulevaisuuden Suomen tekijät -hankkeessamme, jonka ensimmäinen julkaisu perustui useilla eri kielillä (suomi, englanti, albania, venäjä, ukraina) tehtyihin haastatteluihin. Hankkeen keskeinen kohderyhmä ovat ulkomailta Suomeen muuttaneet, eri alojen työntekijäammateissa toimivat ihmiset. Heistä osa puhuu jo hyvin suomea, mutta eivät kaikki, eikä englanti toisaalta kuulu kaikkien kielitaitoon.

Ei siis ole olemassa yhtä yhteistä kieltä, jolla saattaa tulokset tutkimuksen kohderyhmien tietoon.

On kuitenkin tärkeää huomata, että uuden kielen oppimisessa on vaiheita. Samalla kun osa tulijoista ei puhu vielä lainkaan suomea, ja toiset osaavat sitä jo sujuvasti, on myös kasvava joukko ihmisiä, joilla alkaa olla suomen osaamista, vaikka kielitaito ei vielä riittäisikään tutkimusjulkistusten seuraamiseen tai raporttien lukemiseen.

Hyvä kysymys onkin, millä alustoilla ja foorumeilla voisimme kertoa uusista tutkimushankkeista, tutkimustyön arjesta ja tuloksista niin sanotusti selkosuomeksi. Yksi tällainen avaus nähtiinkin Tieteen päivillä tammikuussa 2023, jossa “Uusi maa, uusi työ, uusi kieli – mikä auttaa alkuun?” -sessio järjestettiin helppoa suomea puhuen.

 

Voimat kannattaa yhdistää

Millään taholla tuskin on resursseja palvella kaikkia suomesta löytyviä yleisöjä. Voimat yhdistäen, vastuuta ottaen ja uusia ratkaisuja hakien voimme kuitenkin saada tutkimusten tuloksia yhä useampien yleisöjen ulottuville.

Tämä on myös tärkeää tulevaisuustyötä, sillä Suomi joka tapauksessa kansainvälistyy edelleen – niin tutkimuksen tekijät kuin tiedon käyttäjät ja yleisöt.

Kannattaa pitää kaikki mukana dialogissa ja huolehtia, että tutkittu tieto on tulevaisuudessakin kaikkien juttu.

Lue myös:

Hauskuuden kuolema

Hauskuuden kuolema

Jääkiekon MM-kisat päättyivät juuri Prahassa. Pelaajat kertoivat nauttineensa hikoilusta ja kaikkensa antamisesta kentällä eivätkä suinkaan Prahan oluttarjonnasta. Vasta putoamiseen ja pettymykseen päättynyt puolivälierä kirvoitti kommentteja oluttölkkien avaamisesta....

Kuuluuko fiktio tiedejournalismiin?

Kuuluuko fiktio tiedejournalismiin?

  Fiktiivisten ainesten käytöstä journalismissa on käyty kiivasta keskustelua tänä keväänä toimittaja Matti Kuuselan elämäkerran myötä. Osa keskustelijoista ei ole nähnyt sepitteen käytössä ongelmaa, kun taas osassa puheenvuoroja fiktio on haluttu rajata kokonaan...

Mitkä ovat mieheyden ääripäät?

Mitkä ovat mieheyden ääripäät?

Parisuhteessa vaikeimpia asioita on oppia rakastamaan puolisoaan juuri sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin haluaisi hänen olevan. Sama pätee journalismiin. On vaikea pitää journalismista, joka ravistelee omia arvoja ja asenteita. Rakastetuimmat toimittajat...