Sotevaalit, ilmastovaalit, maahanmuuttovaalit – ehdolla on monta etuliitettä kevään 2019 eduskuntavaaleille.
Vaikka myös tieteellä on juhlapuheissa monta ystävää, joutuvat tutkimus ja koulutus kamppailemaan huomiosta monien muiden tärkeiden aiheiden kanssa. Sipilän hallituksen koulutusleikkausten saama laaja kritiikki on jo ehtinyt laimentua – nyt kuohuttavat muut aiheet.
Hallituksessa toimineiden puolueiden ehdokkailla on näissä vaaleissa paine osoittaa, että he arvostavat tutkimusta ja koulutusta tehdyistä leikkauksista huolimatta. Oppositiossa olleet taas vakuuttavat, että he eivät olisi leikanneet koulutuksesta ensinkään.
Miten seuloa ehdokkaista esiin henkilöt, jotka tuntevat akateemisen maailman ja ammattikorkeakoulujen arkea, joille tutkimuksen edistäminen on tärkeä tavoite ja jotka itsekin pohjaavat ratkaisujaan tutkittuun tietoon?
Jos haluat äänestää lisää tiedemyönteisyyttä eduskuntaan ja haluat vahvistaa tutkimuksen läsnäoloa päätöksenteossa, mieti ainakin seuraavia kysymyksiä.
Painotukset. Miten keskeisellä sijalla tutkimus ja koulutus ovat ehdokkaan kotisivuilla, hänen kirjoituksissaan ja muissa avauksissaan? Ovatko ne hänelle tärkeimpien teemojen joukossa?
Asiantuntevuus. Miten perehtyneesti ehdokas puhuu ja kirjoittaa tieteestä ja tutkimuksesta? Onko aihe mukana ”pakko sanoa tästäkin jotain”‑hengessä, vai onko taustalla syvempää ymmärrystä ja itsenäistä näkemystä?
Signaalit aidosta kiinnostuksesta. Miten intensiivisesti ehdokas on vaalien välillä osoittanut kiinnostusta akateemisen maailman kuulumisiin? Onko häntä nähty kampuksilla muutoinkin kuin vaalikampanjan aikana?
Ajankäyttö ja sitoutuminen. Aika on kaikille tärkeä resurssi. Onko ehdokas mukana esimerkiksi tieteen tai tutkimuksen seuroissa tai järjestöissä, käykö hän akateemisissa tilaisuuksissa? Sitoutumisesta ja asiantuntemuksesta kertovat myös yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten tai tutkimusrahoittajien luottamustehtävät.
Tutkimuksen hyödyntäminen päätöksenteossa. Mihin ehdokas perustaa omat poliittiset tavoitteensa ja väitteensä – kuluuko tutkimus hänen käsissään, antaako hän arvoa asiantuntijoiden näkemyksille?
Palveluhenkisyys. Kansanedustajuus on nimensä mukaisesti kansan edustamista. Miten palveluhenkisesti ehdokas suhtautuu yliopistoyhteisöön: kiinnostaako häntä tieteentekijöiden työn tukeminen, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aseman vahvistaminen ja opiskelijoiden tilanteen parantaminen?
Kuten huomaatte, mukana ei ole ”vaatimusta” ehdokkaan omasta korkeakoulutaustasta. Tohtoria ei välttämättä kiinnosta tiedepolitiikka, eikä opiskelijana välttämättä saa käsitystä laajemman tutkijayhteisön tilanteesta – jos siihen ei aktiivisesti perehdy. Kaikilla ehdokkailla on, taustaan katsomatta, mahdollisuus nousta esiin koulutuksen, tieteen ja sivistyksen ystävinä.
Aito kiinnostus, rohkea vuorovaikutus, halu palvella ja kyky kuunnella ovat hyvä alku.
Varo tietoa – se on lahja, jota ei voi palauttaa
Tiedon vastaanottaminen on siinä mielessä peruuttamatonta, että kerran jonkin tiedon saatuasi et voi enää jatkaa elämääsi samana ihmisenä kuin siihen asti. Tiedät nyt jotain mitä äsken et, etkä voi enää pakittaa lähtöruutuun ja katsoa maailmaa samoin silmin kuin vielä...
