Haetaan ”inspiraattoria” – ”ankeuttajat” älkööt vaivautuko

Anu-Hanna Anttila

Kuva: Shutterstock

Kuva: Shutterstock


Tulevaisuuden ennusteet kertovat monien vanhojen ammattien kuolevan ja uusien syntyvän tilalle. Globalisaatio, tietotöistyminen ja automatisaatio muuttavat kukin osaltaan työn tekemistä. Näiden ohella jo ennestään on tiedossa, että yhä useampi tulee työuransa aikana työskentelemään eri ammateissa ja tehtävissä, mikä edellyttää elinikäistä oppimista. Opetushallituksen mukaan elinikäinen oppiminen tarkoittaa juuri erilaisia valmiuksia, joita on mahdollisuus ylläpitää jatkuvalla oppimisella työelämän muuttuessa. Se edellyttää tekijältään joustavuutta ja kykyä omaksua, ottaa haltuun ja toimia tulevaisuuden Tylypahkassa alati muuttuvissa olosuhteissa.
Nyky-Suomessa on siirrytty jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan. Tästä kertoo osaltaan se, että yleisimmät ammatit ovat myyjä ja yrittäjä. Yhä yleisemmin myytävät tuotteet ovat palveluja ja osaamista. Ne ovat palvelualan ammattilaisten ja erikoistuneiden yrittäjien antamaa apua ja asiantuntemusta sekä hoivaa ja hoitoa. Niitä voi ostaa puhelimitse tai tilata Internetistä sähköisinä palveluina. Ne tuodaan ja ne tulevat asiakkaiden kotiin tai niistä voi nauttia erityisissä tiloissa. Ne irrottavat arjesta, tuottavat iloa ja mielihyvää sekä edistävät hyvinvointia ja terveyttä. Niiden tuottaminen edellyttää tyypillisesti teknologiaa ja erityisasiantuntemusta sekä ammattilaiselta soveltuvaa ja toivottua persoonaa, muuten ei vaativa asiakaspalvelu onnistu. Tästä kaikesta kuluttavat ”jästit” ovat myös valmiita maksamaan.
Oppimisen ohella tulevaisuuden ammattilaisten taidoissa ja persoonassa arvostetaan monitaitoista osaamista, sosiaalisia taitoja ja kansainvälisyyttä. Muuten eivät markkinat pyöri ja työ tuota. Nämä vaatimukset tulevat näkyviksi tulevaisuuden ammateissa, joita on ideoitu Helsingin seudun kauppakamarin järjestämässä aivoriihessä noin tuhannen ihmisen voimin. Tuloksena esiteltiin uusia ammatteja, joita ovat esimerkiksi ”inhimillistäjä”, ”inspiraattori”, ”kärsivällistäjä”, ”sosiaalisen kimmoisuuden opettaja” ja ”syrjäytymisenehkäisijä”. Näissä kaikissa tehtävissä korostuvat ihmissuhdetaidot. Ekologisista arvoista ja tulevaisuuden uhkista kertoo ”ekopoliisin” ammatti ja esteettisistä arvoista puolestaan ammattinimike ”taideguru”. Tietotekniikan erityisosaamista vaaditaan ”datasiepparilta”, kun taas puolestaan ”jokapaikanhöylältä” ja ”junailijalta” edellytetään laaja-alaista moniosaamista.
Nämä kuvitellut tulevaisuuden ammattinimikkeet ovat hauskoja. Samalla ne myös muistuttavat nykyisistä arvostuksista ja siitä suunnasta, johon tulevaisuuden työelämässä kuvitellaan olevan menossa. Tulevaisuuden työelämä piirtyy nimikkeissä monimutkaisena mutta valoisana, sillä ammattinimikkeet ovat enemmänkin ”rohkelikkojen”, ”parantajien” ja ”kirouksenmurtajien” sukuisia kuin ”luihusten” ja ”ankeuttajien” kaltaisia työntekijän pakkohommista kertovia.
Tulevaisuuden työmarkkinoilla halutut ammattilaiset ovat näin oman elämänsä ”harry pottereita” ja ”hermione grangereita”, jotka osaavat ja tekevät sekä ovat persoonina toivotunlaisia. Ja visionäärit ovat Taikaministeriön ”unhoituttajia”, jotka työskentelevät muokaten ”jästien” mieltä, ettei taikamaailma paljastu. Sillä miten käy niiden, jotka eivät näitä tulevaisuuden Tylypahkan vaatimuksia täytä? Tuleeko heistäkin näkymättömiä työntekijöitä? Heitä, jotka istuvat jättimäisessä avokonttorissa tekemässä tietokoneella muutaman minuutin mittaisia työtehtäviä suoritekohtaista korvausta vastaan. Heitä, jotka siivoavat nollatuntisopimuksilla kuluttavien asiakkaiden jäljet viiden tähden luksushotelleissa. Jonkunhan nekin työt on tehtävä.

Lue myös:

Amis, sivistys ja ongelmat – kaksi tutkimusta, kaksi näkökulmaa

Amis, sivistys ja ongelmat – kaksi tutkimusta, kaksi näkökulmaa

Ammatillinen koulutus on jälleen noussut pinnalle mediassa. Tutkija Penni Pietilä osallistui kolmen lukukauden ajan ammattikoulun äidinkielen opetukseen. Hän havaitsi, että yleissivistävät tavoitteet ovat jääneet opintojen nopean edistämisen ja työelämään siirtymisen...

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

  Vuosikymmenen mittainen kokeilu tuli päätökseen, kun Sanoma ilmoitti jakavansa Helsingin Sanomien tiedetoimituksen kahteen osaan. Minä ja kolme muuta Tiede- ja Tiede Luonto -lehtien tuottajaa sekä niiden päätoimittaja ja graafikko siirryimme maaliskuun alussa...

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Miksi ihmeessä Yleisradion irtisanomiset eivät ole herättäneet näkyvää huolta yliopistopiireissä? Missä viipyvät tutkijoiden solidaarisuuden osoitukset journalisteille? Tätä olen viime aikoina ihmetellyt. Samassa veneessähän tässä ollaan puolustamassa faktapohjaista...

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Kuuntelin Sitran Tekoja tulevaisuuteen: Ratkaisuja talouden kestävään kasvuun-webinaarin maaliskuun alussa. Tilausuudessa pohdittiin eri kantilta sitä ongelmaa, että Suomen bruttokansantuote ei ole kasvanut kohta 20 vuoteen ja työn tuottavuus on huonontunut koko ajan....