Journalistikokelailta edellytettiin näennäistieteen tunnistamista

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteishaun tulokset julkistetaan näinä päivinä. Olen jännittänyt tuloksia joka kesä jo 12 vuotta putkeen: ensin pariin otteeseen omasta puolestani, sittemmin valintakokeisiin valmentamieni kansanopiston journalistiopiskelijoiden puolesta. Näin olen tullut seuranneeksi, miten Tampereen yliopiston tiedotusopin eli nykynimeltään journalismin ja viestinnän valintakoekirjallisuus on vuosien mittaan kehittynyt. Ilokseni tänä vuonna hakijoilta edellytettiin ensi kertaa perehtymistä tieteellisen tiedon luonteeseen.
 
Toimittajakokelailta on valintakokeessa tentattu vuosien saatossa tietoja muun muassa mediahistoriasta, semiotiikasta eli merkkiopista, retoriikasta ja tietenkin journalismista. Tällä kertaa kokeeseen luettava ennakkoaineisto koostui kolmesta erillisestä tekstistä, joiden joukkoon oli valittu näennäistieteen luonnetta ruotiva kirjoitus. Teksti on peräisin Sisältösekaannuksen selviytymisopas -sivustolta, jolla Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksen ja Aalto-yliopiston tutkijat popularisoivat tuloksia, joita he saivat Media-alan tutkimussäätiön rahoittamasta Informaatiokaaos ja luottamus perinteiseen journalismiin -tutkimuksessa.
 
Tekstissä hakijalle väännettiin rautalangasta, mitkä ovat tieteellisen tiedon kriteerit ja miksi esimerkiksi monet vaihtoehtohoidot eivät niitä täytä. Siinä tarjottiin jopa valmis kysymyslista tieteelliseltä näyttävän tiedon arviointiin. Sen sisäistämistä edellytettiin opiskelijoideni mukaan myös valintakokeessa, jossa yhtenä tehtävänä oli luetella näennäistieteen tunnusmerkkejä. Ansiokkaasti tekstissä paneuduttiin selittämään sitäkin, miksi ihmiset levittävät näennäistiedettä ja uskovat siihen.
 
Näkemykseni heijastelee tietysti myös omia arvojani, mutta nähdäkseni juuri tämä aihe oli valintakoeaineistossa opiskelijoilleni kaikista avartavin. Valmennuksen aikana parikymppiset opiskelijani kävivät rokotekriittisyydestä ja hopeaveden juomisesta fiksumpia keskusteluja ja kirjoittivat niistä humaanimpia sekä punnitumpia tekstejä kuin mihin olen monien ammattilaisten huomannut kykenevän, saati tunnemyrskyssä kommentoivien somekäyttäjien.
 
Tieteen olemusta käsiteltiin myös kahdessa muussa ennakkoaineiston tekstissä. Ville Kummun artikkeli Tulevaisuuden kuvitteleminen journalismissa käsitteli journalismin ja tulevaisuudentutkimuksen erilaisia lähestymistapoja tulevaisuutta tietoon. Jenni Mäenpää puolestaan eritteli artikkelissaan Uutisvalokuvan paradoksi journalismiin suhdetta objektiivisuuteen ja kertoi samalla tiiviisti, miten objektiivisuuden ajatus on muuttunut tieteen historiassa. Tällaisella volyymilla tieteen olemusta ei Tampereen valintakokeessa ole ennen avattu.
 
Tieteen korostaminen journalistikokelaille on tervetullut viesti, sillä valintakoe aineistoineen tarjoaa hakijalle näyteikkunan opiskeltavaan alaan. Se luo kauaskantoisia mielikuvia ja odotuksia siitä, miten oma ala todellisuutta tarkastelee ja mikä siinä on keskeistä. Mitään muuta tenttikirjallisuutta ei yliopisto-opinnoissa lueta yhtä hartaasti.
 
Painotetaanko tieteen sekä oikean ja objektiivisen tiedon merkitystä myös valintakokeen jälkeen, sitä on aikaista arvioida. Tampereen yliopistojen yhdistymisen myötä toimittajakoulutuksen opetussuunnitelmaan on valmisteltu tulevaksi lukuvuodeksi historiallisen suuria muutoksia. Lupaavaa on ainakin se, että lukuvuosittain vaihtuvaksi työelämäprofessoriksi on valittu Ylen toimittaja Olli Seuri, joka on jo kertonut hyödyntävänsä opetuksessaan viime vuonna julkaistua kirjaa Totuuden jälkeen – Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana (), jonka kirjoittajakaartiin hän itsekin kuuluu. Kirja syntyi Helsingin Sanomain säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa Totuudenjälkeinen aika.

Vielä on aikaista riemuita tulevasta, tieteellisesti lukutaitoisemmasta toimittajasukupolvesta, joka ei jutuissaan erehtyisi rinnastamaan kokemusasiantuntijoita tutkijoihin tai hairahtuisi kalastelemaan klikkejä vaarallisella tai vähintäänkin valheellisella vaihtoehtotiedolla. Toimittajaksi ponnistetaan monesta taustasta, enenevässä määrin myös ammattikorkeakoulusta. Tampereen yliopiston yli 90-vuotias toimittajakoulutus on silti säilyttänyt asemansa alan halutuimpana opinahjona. Ei ole samantekevää eikä toivottavasti sattumaa, että se haluaa korostaa tuleville kasvateilleen tieteen ymmärtämistä ja asemaa jo hakuvaiheesta lähtien.