Jumalan valtio

Antti Immonen

Kävin kesällä perheen kanssa lomalla Roomassa. Se oli ensimmäinen visiittini ”ikuiseen kaupunkiin” ja sangen valaiseva historiallinen matka länsimaisen tieteen, taiteen, filosofian ja uskonnon omituiseen liittoon. Paikkakunnalla oli monia hämmästelyn aiheita. Vaarallisia autoilijoita, paljon. Turisteja, tolkuttomasti. Museoita ja kirkkoja. Piazzoja ja pizzoja.
Kirkkoja ja muita pyhättöjä oli silmämääräisesti arvioituna suurin piirtein metrin välein. Helsingin Tuomiokirkon kokoisia temppeleitä tuli vastaan joka korttelissa. Kultaa ja hopeaa oli käytelty kursailematta, ad maiorem Dei gloriam, kuten jesuiitat sanovat.
Uskonnon läpitunkevuus yllätti, vaikka tietysti teoriassa olin siitä tiennytkin. Kirkkojen lisäksi katolisia symboleita, ennen muuta krusifikseja, paavin kuvia ja pyhimyspystejä tulvi joka puolelta. Paljasjalkaisesta roomalaisesta nämä näyttävät epäilemättä tuiki luontevilta koristuksilta. Sekularisoituneen härmäläisen silmissä uskonnollisen krääsän runsaus alkoi kuitenkin tuntua hyvin pian liioitellulta ja etenkin paavin ihailijakuvat lähestulkoon koomisilta.
Hämmentyneenä tuumailin, miten niin uskonnon kyllästämä maa on voinut tuottaa tavattoman hienoja tieteentekijöitä, esimerkiksi Leonardon, Galilein ja Vicon. Samaa kysymystä on varmasti pohtinut moni muukin. Ja toki näitä tieteen historian sankareita on aikanaan hiukka hiostettukin, kun he ovat esittäneet valtavirrasta poikkeavia aivoituksiaan.
Osaksi syy on epäilemättä ollut, ettei tiedettä, taidetta ja uskontoa ole aikoinaan erotettu niin selkeästi omiksi kokemuslajeikseen kuin nykyisin. Monesti muistellaan vain katolisen kirkon kyseenalaista historiaa tieteellisen ajattelun runttaajana. Ja toki uskonnolliset (eivätkä vähiten katoliset) piirit kävivätkin ahkerasti sotaa tieteellistä ajattelua vastaan, mutta toisaalta tiedettä ja uskontoa harjoitettiin paljolti samoissa tutkijankammioissa. Usein itse asiassa kirkko mahdollisti tieteen tekemisen.
Monenlaiset kuppikunnat ovat tässä maailmassa keskenään sotajalalla, mistä voi päätellä, ettei kärhämöinnin perimmäinen syy olekaan maailmankuva vaan ehkä testosteroni (jota italialaisiltakin tuntuu löytyvän) ja ikiaikainen heimomoraali. Ihmiskunnan historiassa tärkeintä on ollut aina oman heimon voitto muista, ja siinä rähinässä uskonto on ollut vain kätevä tekosyy.
Kaikki kunnia Italialle, koska se on kyennyt luomaan yltiökatolisesta perinteestään huolimatta esimerkiksi häikäisevät tiedepersoonansa, temppelinsä ja museonsa. Sekä piazzansa ja pizzansa. Ja kaikki kunnia myös sen nykyään melko vapaamieliselle yhteiskunnalle. Uskonto ja tiede pystyvät elämään sovussa vieretysten.
Kun vaihtoehtoisten ajattelutapojen teilaaminen ei ole se etummainen ohjenuora, kulttuuriympäristö on suvaitseva, luova ja monimuotoinen. Se sallii erilaisten ajattelumallien kehkeytyä omine hyvineen.
Rooma on häikäisevä. Mutta matkoilta on aina kiva palata kotimaahankin. Lentokoneen laskeutuessa Helsinki-Vantaan kentälle filosofeeraan, että ajattelun vapaus on kuin onkin pohjoismaisen kulttuurin hienoimpia piirteitä. Sitä kannattaa vaalia.

Roma locuta, causa finita.

Roma locuta, causa finita.

Lue myös:

Mitä saat, kun lähdet sote-alalta?

Mitä saat, kun lähdet sote-alalta?

Sote-alan kriisi jatkuu. Mediassa näkyy yhä enemmän ammattilaisten, asiakkaiden ja kansalaisten huolestuneita puheenvuoroja. Kriisi tulee yhä julkisemmaksi ja muuttuu sote-organisaatioiden sisäisestä ilmiöstä koko kansan puheenaiheeksi. Myös media tekee töitä...

Ei edes sporarahoja

Ei edes sporarahoja

Jörn Donner oli kirjailijana määrän mestari. Hän oli kulttuurin moniottelija, elokuvaohjaaja, tuottaja, diplomaatti ja poliitikko, joka halusi tulla tunnetuksi nimenomaan kirjailijana. Hänen poikansa Otto Gabrielsson kirjoitti kirjassaan Rikkaruoho, että isä tähdensi...

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

  Kun opiskelin noin 30 vuotta sitten hiukan tietojenkäsittelyoppia, suunnittelimme algoritmeja. Algoritmi oli toimintamalli, jolla jokin tehtävä oli mahdollista suorittaa. Algoritmit koodattiin ohjelmointikielellä tietokonetta varten, jotta ”typerä” laite osasi...

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

  Syksyn saa, sienikorit täyttyvät. Netti pursuaa kuvia sienistä, resepteistä ja tunnistamisongelmista. Ruokavirasto toteaa ettei sienten vertaaminen sienikirjan kuviin yksin riitä. Sieni saattaa olla eri ikäisenä hyvin eri näköinen. Itiöprintit - tai itiöjäljet...