Juha Herkman. (Kuva: Vsa-Matti Väärä)
Geopoliittinen tilanne on nostanut valtiollisen informaatiovaikuttamisen näkyviin harvinaisen räikeällä tavalla. Vladimir Putinin Venäjä harjoittaa vahvaa propagandaa, jolla pyritään kontrolloimaan ennen muuta oman maan mielipideilmastoa. Samalla trollitehtaat ruokkivat sosiaalisen median kanavilla ääriajattelua ja lietsovat länsimaissa eripuraa.
Disinformaation, valeuutisten ja propagandan tutkimus on saanut maailmantilanteesta tuulta purjeisiinsa, ja hyvä niin – on tärkeää että tutkijat tekevät ilmiötä koko ajan näkyvämmäksi. Kamppailu sananvapauden ja siihen liittyvien haitallisten ääri-ilmiöiden välillä kiihtyy, ja Euroopan unioni kehittelee alustojen sääntelyä, jolla demokratiaa rapauttava älämölö saataisiin jotenkin kuriin.
Olen itse tutkinut viimeiset kymmenen vuotta populismia ja sen suhdetta mediaan ja viestintään. Valtiopropagandan ja informaatiosodan jaloissa populismi on alkanut vaikuttaa suorastaan maltilliselta poliittisen viestinnän ilmiöltä. Se on tosin usein kytkeytynyt salaliittoteorioiden ja disinformaation leviämiseen. Nykyisessä mediaympäristössä kaikki liittyy kaikkeen.
Edustamani humanistisyhteiskuntatieteellinen näkökulma on informaatiovaikuttamiskeskustelussa tärkeä, sillä se täydentää teknologista tai poliittista tulokulmaa, jotka usein hallitsevat keskustelua. Se ikään kuin asettaa ilmiöitä mittasuhteisiinsa ja tuo ajatteluun myös kaivattua kritiikkiä.
Esimerkiksi kun ”Putinin kokiksi” ristitty venäläisten trollitehtaiden pyörittäjä Jevgeni Prigozhin julisti marraskuun alussa, että ”Venäjä on sekaantunut, sekaantuu ja aikoo jatkossakin sekaantua” Yhdysvaltain vaaleihin, pieni kriittinen tutkija sisälläni kysyi heti, miksi moinen ulostulo: pyrkiikö Prigozhin tuottamaan venäläisten informaatiovaikuttamisesta merkittävämmän kuvan kuin se onkaan tai hämmentämään omalla lausunnollaan tulevia kamppailuja lännessä tai Venäjällä?
Kriittiset kysymykset ovat usein tarpeen, mutta on mahdollista, että niiden mukana katoaa metsä puilta.
Me humanistit saatamme olla aika naiiveja ja kieltää kaikenlaiset ”salaliitot”. On tärkeä muistaa, että salaliittoteoriat eivät yleensä ole totta, mutta yhtä tärkeää on ymmärtää, että erilaisten vaikutusvaltaisten toimijoiden järjestelmällistä oman edun edistämistä tapahtuu. Suurvallat yrittävät ulottaa pehmeän vallankäytön lonkeronsa myös tieteen maailmaan.
Tieteestä viestijän on nykytilanteessa hyvä välillä pysähtyä ja pohtia, miten itse asettuu informaatiovaikuttamisen isoon kuvioon: jos otan tämän tai tuon kannan tai välitän tämän viestin, kenen lauluja laulan? Asian hahmottaminen ei aina ole välttämättä helppoa.
(9.11.2022)
