Kun haippi huippaa

Joonas Aitonurmi

 
”Tulevaisuusvaliokunta kuuli tekoälyä tiettävästi ensimmäisenä valiokuntana maailmassa.”  (9.4.2021)
 
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta kuuli Open AI -yrityksen GPT-3 nimistä tekoälyä, jonka kouluttamiseen on käytetty ennennäkemättömän paljon tietoa: sen hermoverkossa on 170 miljardia parametria eli todella paljon internetiä. Tulevaisuusvaliokunnan kokoukseen oli luotu kuultavaksi ja keskusteltavaksi kaksi ”persoonallisuutta”. Toinen Elon Muskin kaltainen teknologiaeliitin edustaja Muskie ja toinen Saara, Greta Thunbergin kaltainen aktivisti. Tulevaisuusvaliokunnan kuulemisesta ovat uutisoineet ainakin Politico ja Iltalehti.
 
Tekoälyn kaikenkattavan käsitteen yhteydessä on usein tottunut kuulemaan hypetystä tekoälyn kaikkivoipaisista mahdollisuuksista ja uhkakuvista, Powerpoint-nivaska haipin takuutena. Vuoden 2019 kansallisessa tiedeviestinnän kongressissa tutkija J. Scott Brennen avasi julkisen keskustelun tilaa koneoppimisesta ja median vaikutuksesta siihen, mitä tekoälystä tiedetään. Haippaus on osa odotuksia, jotka vaikuttavat käsityksiin tekoälystä sekä teknologisiin toteutuksiin. ”Journalisteihin kohdistuu painetta siitä, että teknologiayritykset eivät välttämättä pidä heitä koskevasta uutisoinnista. Mutta iso uutisaihe on nyt teknologiayritysten vaikutus elämäämme. Tarvitsemme monimuotoisia ääniä tässä uutisoinnissa”, tviittasi Vastuullinen tiede -hanke Brennenin esitystä.
 
Sosiaalisessa mediassa valiokunnan kokeilua teknologian parissa kehuttiin, mutta ei varauksemattomasti. Suomalaisten tekoälytutkijoiden reaktio tulevaisuusvaliokunnan tiedotteeseen oli kriittisesti arvostelevaa. Professori Teemu Roos kokeili keskustelua saman ohjelmiston eri persoonan kanssa, joka ehdotti potentiaalisesti väkivaltaista vallankaappausta ratkaisuna globaaliin köyhyyteen. Opetusdatan rikkaudesta huolimatta GPT-3 ei siis ymmärrä pätkääkään tilastollisesti ja automaattisesti tuottamastaan sisällöstä, kuten professori Hannu Toivonen Ylen artikkelissa vuodelta 2020 kertoo. Toivonen myös varoittaa kyseisen tekoälyn osalta hypetyksen uhkasta, vaikka kuvailee myös myönteisiä kehityskohteita. Onko nyt haippi huipannut?
 
Moittimatta ollenkaan tulevaisuusvaliokunnan luovaa otetta uuteen ja tutustumista teknologiaan, nousee mieleen kysymyksiä siitä, missä teknologiaa tarvitaan ja miksi? Tulevaisuusvaliokunnan tehtäväkenttä on poikkeuksellisen monimuotoinen, kiinnostava, jopa ainutlaatuinen. Kaukana on sellainen rutiininomainen työ, jota kannattaisi sälyttää koneoppiville tekniikoille. Olisikin tärkeää kysyä, miksi tällaisia kokeiluja tehdään ja kenelle ne tarkoitetaan? Politologi kysäisee vielä tekoälyn edustavuudesta: ketä valiokunta on tässä tapauksessa kuullut? Muskieta, Saaraa, esittelijää, GPT-3:a vai sen opetusaineistoa? Siinä riittää perattavaa, kun selvitetään mihin Muskie ja Saara pohjaavat tuottamansa sisällön.
 
Valiokunta uutisoi, että sen tarkoituksena on teettää kokonaan tekoälyn tuottama raportti. Olenkohan ikävystyttävä vai onko kuitenkin kiinnostavampaa kuulla sen sijaan, että tekoäly laatisi tulevaisuusvaliokunnan raportin, valiokunnan ajatuksia yhteiskunnallisesta kehityksestä ja siitä mitä tällaisilla teknologioilla kannattaa tehdä? Ikävystyttävän ajatuksen taustalla on myös mistä Teemu Roos Politico-lehden haastattelussa varoittaa, että auktoriteettia ei kannata luovuttaa tekoälylle.
 
Suomi on toistuvasti tekoälyvertailujen kärkikastissa ja avoimet verkkokurssit ovat varmasti lisänneet tietoisuutta koneoppimisen melkoista ihmistyötä vaativasta puurtamisesta, nykyisen tekoälyn kapeasta luonteesta ja eettisistä haasteita mitä arkisimmissa sovelluksissa. Siinä missä kriittiselle tarkastelulle, on teknologiauutisoinnissa tarvetta myös innostukselle, joskus jopa vilpittömälle haipille. Teknologiatoimittaja voikin tarkastella uutista eri näkökulmasta kuin yhteiskunnallisiin teemoihin erikoistunut toimittaja tai tiedeviestijä. J. Scott Brennenin viestin kannalta molemmat ovat olennaisia ja tärkeitä teknologian näkökulmasta: teknologia tarvitsee moniäänisyyttä.

Lue myös:

Mitä saat, kun lähdet sote-alalta?

Mitä saat, kun lähdet sote-alalta?

Sote-alan kriisi jatkuu. Mediassa näkyy yhä enemmän ammattilaisten, asiakkaiden ja kansalaisten huolestuneita puheenvuoroja. Kriisi tulee yhä julkisemmaksi ja muuttuu sote-organisaatioiden sisäisestä ilmiöstä koko kansan puheenaiheeksi. Myös media tekee töitä...

Ei edes sporarahoja

Ei edes sporarahoja

Jörn Donner oli kirjailijana määrän mestari. Hän oli kulttuurin moniottelija, elokuvaohjaaja, tuottaja, diplomaatti ja poliitikko, joka halusi tulla tunnetuksi nimenomaan kirjailijana. Hänen poikansa Otto Gabrielsson kirjoitti kirjassaan Rikkaruoho, että isä tähdensi...

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

  Kun opiskelin noin 30 vuotta sitten hiukan tietojenkäsittelyoppia, suunnittelimme algoritmeja. Algoritmi oli toimintamalli, jolla jokin tehtävä oli mahdollista suorittaa. Algoritmit koodattiin ohjelmointikielellä tietokonetta varten, jotta ”typerä” laite osasi...

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

  Syksyn saa, sienikorit täyttyvät. Netti pursuaa kuvia sienistä, resepteistä ja tunnistamisongelmista. Ruokavirasto toteaa ettei sienten vertaaminen sienikirjan kuviin yksin riitä. Sieni saattaa olla eri ikäisenä hyvin eri näköinen. Itiöprintit - tai itiöjäljet...