Kun haippi huippaa

Joonas Aitonurmi

 
”Tulevaisuusvaliokunta kuuli tekoälyä tiettävästi ensimmäisenä valiokuntana maailmassa.”  (9.4.2021)
 
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta kuuli Open AI -yrityksen GPT-3 nimistä tekoälyä, jonka kouluttamiseen on käytetty ennennäkemättömän paljon tietoa: sen hermoverkossa on 170 miljardia parametria eli todella paljon internetiä. Tulevaisuusvaliokunnan kokoukseen oli luotu kuultavaksi ja keskusteltavaksi kaksi ”persoonallisuutta”. Toinen Elon Muskin kaltainen teknologiaeliitin edustaja Muskie ja toinen Saara, Greta Thunbergin kaltainen aktivisti. Tulevaisuusvaliokunnan kuulemisesta ovat uutisoineet ainakin Politico ja Iltalehti.
 
Tekoälyn kaikenkattavan käsitteen yhteydessä on usein tottunut kuulemaan hypetystä tekoälyn kaikkivoipaisista mahdollisuuksista ja uhkakuvista, Powerpoint-nivaska haipin takuutena. Vuoden 2019 kansallisessa tiedeviestinnän kongressissa tutkija J. Scott Brennen avasi julkisen keskustelun tilaa koneoppimisesta ja median vaikutuksesta siihen, mitä tekoälystä tiedetään. Haippaus on osa odotuksia, jotka vaikuttavat käsityksiin tekoälystä sekä teknologisiin toteutuksiin. ”Journalisteihin kohdistuu painetta siitä, että teknologiayritykset eivät välttämättä pidä heitä koskevasta uutisoinnista. Mutta iso uutisaihe on nyt teknologiayritysten vaikutus elämäämme. Tarvitsemme monimuotoisia ääniä tässä uutisoinnissa”, tviittasi Vastuullinen tiede -hanke Brennenin esitystä.
 
Sosiaalisessa mediassa valiokunnan kokeilua teknologian parissa kehuttiin, mutta ei varauksemattomasti. Suomalaisten tekoälytutkijoiden reaktio tulevaisuusvaliokunnan tiedotteeseen oli kriittisesti arvostelevaa. Professori Teemu Roos kokeili keskustelua saman ohjelmiston eri persoonan kanssa, joka ehdotti potentiaalisesti väkivaltaista vallankaappausta ratkaisuna globaaliin köyhyyteen. Opetusdatan rikkaudesta huolimatta GPT-3 ei siis ymmärrä pätkääkään tilastollisesti ja automaattisesti tuottamastaan sisällöstä, kuten professori Hannu Toivonen Ylen artikkelissa vuodelta 2020 kertoo. Toivonen myös varoittaa kyseisen tekoälyn osalta hypetyksen uhkasta, vaikka kuvailee myös myönteisiä kehityskohteita. Onko nyt haippi huipannut?
 
Moittimatta ollenkaan tulevaisuusvaliokunnan luovaa otetta uuteen ja tutustumista teknologiaan, nousee mieleen kysymyksiä siitä, missä teknologiaa tarvitaan ja miksi? Tulevaisuusvaliokunnan tehtäväkenttä on poikkeuksellisen monimuotoinen, kiinnostava, jopa ainutlaatuinen. Kaukana on sellainen rutiininomainen työ, jota kannattaisi sälyttää koneoppiville tekniikoille. Olisikin tärkeää kysyä, miksi tällaisia kokeiluja tehdään ja kenelle ne tarkoitetaan? Politologi kysäisee vielä tekoälyn edustavuudesta: ketä valiokunta on tässä tapauksessa kuullut? Muskieta, Saaraa, esittelijää, GPT-3:a vai sen opetusaineistoa? Siinä riittää perattavaa, kun selvitetään mihin Muskie ja Saara pohjaavat tuottamansa sisällön.
 
Valiokunta uutisoi, että sen tarkoituksena on teettää kokonaan tekoälyn tuottama raportti. Olenkohan ikävystyttävä vai onko kuitenkin kiinnostavampaa kuulla sen sijaan, että tekoäly laatisi tulevaisuusvaliokunnan raportin, valiokunnan ajatuksia yhteiskunnallisesta kehityksestä ja siitä mitä tällaisilla teknologioilla kannattaa tehdä? Ikävystyttävän ajatuksen taustalla on myös mistä Teemu Roos Politico-lehden haastattelussa varoittaa, että auktoriteettia ei kannata luovuttaa tekoälylle.
 
Suomi on toistuvasti tekoälyvertailujen kärkikastissa ja avoimet verkkokurssit ovat varmasti lisänneet tietoisuutta koneoppimisen melkoista ihmistyötä vaativasta puurtamisesta, nykyisen tekoälyn kapeasta luonteesta ja eettisistä haasteita mitä arkisimmissa sovelluksissa. Siinä missä kriittiselle tarkastelulle, on teknologiauutisoinnissa tarvetta myös innostukselle, joskus jopa vilpittömälle haipille. Teknologiatoimittaja voikin tarkastella uutista eri näkökulmasta kuin yhteiskunnallisiin teemoihin erikoistunut toimittaja tai tiedeviestijä. J. Scott Brennenin viestin kannalta molemmat ovat olennaisia ja tärkeitä teknologian näkökulmasta: teknologia tarvitsee moniäänisyyttä.

Lue myös:

Millaista olisi hyvä politiikan journalismi Trumpin toisella kaudella

Millaista olisi hyvä politiikan journalismi Trumpin toisella kaudella

Donald Trumpin toinen presidenttikausi on alkanut rytinällä, ja panokset kovenevat kauden edetessä. Pöydällä on kauppasodan kärjistymisen lisäksi muun muassa Ukrainan ja Palestiinan tilanteet sekä syvenevä ilmastokriisi. Asetelma on dramaattinen eli myyvä, mutta...

Pysyykö kynä kädessä? 

Pysyykö kynä kädessä? 

Näpynäpynäpy. Kännykällä tai tietokoneella kommunikoiminen on nykyisin yleisempää kuin kynän ja paperin käyttö. Suomalaisissa koulussa lopetettiin kaunokirjoituksen opettaminen vuonna 2016. Entäs sitten, kehitys kehittyy? Peukut ja hymiöt ovat vaivattomia ja...

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

  Älä kirjoita tätä lehteen, mutta… Tämä fraasi on tuttu varmasti jokaiselle toimittajalle. Sen kuuluessa kynänkärki nousee paperista tai sormet näppäimistöltä. Jos keskustelua on taltioitu mikrofonilla tai videokameralla, haastateltava on yleensä odottanut...