Luovuutta maamerkkirakentamiseen

Pauliina Lehtonen

Korkea rakentaminen on tehnyt tuloaan suomalaiseen maankäytön suunnitteluun ja kaavoitukseen viime vuosien aikana. Esimerkiksi Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston mukaan kaupungissa oli jo muutama vuosi sitten vireillä noin 50 korkean rakentamisen hanketta. Korkealla rakentamisella viitataan yleensä olemassa olevasta rakennuskannasta poikkeavaan rakentamiseen, joka vaikuttaa ympäröivän alueen siluettiin.

Korkeita rakennuksia perustellaan usein mahdollisuuksilla uusien kaupunkinäkymien luomiseen, kaupunkirakenteen tiivistämiseen sekä ekotehokkuuteen. Tuon tuosta puheissa vilahtelevat myös sanat maamerkki ja maamerkkirakentaminen.

Jos aiemmin kaupunkinäkymien maamerkit saattoivat olla historiallisia julkisia rakennuksia, nykyään maamerkeistä puhuminen vaikuttaa usein olevan synonyymi kaupalliseen toimintaan liike- ja toimistotiloiksi tai asuinkäyttöön rakennetuille tornitaloille. Tällainen ajattelu tuntuu sisältävän oletuksen siitä, että korkea rakennus loisi itseisarvoisesti alueelle tunnusomaisuutta ja identiteettiä. Taustalta löytyy kenties yhteys pilvenpiirtäjiin, joita on totuttu pitämään suurkaupungin symboleina. Tästä ajatuksesta kuitenkin uupuu kosketus alueen käyttäjiin ja asukkaisiin; tullakseen merkitykselliseksi staattinen rakennus tarvitsee ympärilleen sosiaalista ja kulttuurista elämää.

Voisiko maamerkkirakentamista alkaa ajatella toisin?

Helsingissä julkistettiin eilen ideakilpailu, jonka tarkoituksena on etsiä vaihtoehtoista käyttötarkoitusta Helsinkiin suunnitellun Guggenheim-museon tontille. Helsingin Sanomien mukaan The Next Helsinki -kilpailun järjestäjät kertovat etsivänsä perinteisen museorakennuksen – voisiko sanoa maamerkkirakentamisen? – sijaan hankkeita, joissa taide kytkeytyisi urbaaniin elämään.

Havainnekuva uudesta Tammerkoskesta. Kuva: Villivyöhyke ry ja Mieluisa-kollektiivi

Tampereella puolestaan heräteltiin keväällä keskustelua tamperelaisen maamerkin, Tammerkosken vapauttamisesta. Kannanotossa ehdotetaan kosken patojen purkamista ja kosken kuohujen vapauttamista entiseen kuosiinsa. Ehdotuksen tekijöiden mukaan muutokset mahdollistaisivat paitsi uudenlaisen lähestymistavan kaupunkiluontoon, koskimaamerkin toiminnallisen käytön esimerkiksi luomalla mahdollisuuksia koskimelontaan.

Kansainvälisesti kiistatta yksi kaupunkisuunnittelun innovatiivisimmista maamerkeistä on New Yorkin The High Line, jossa kaupunkipuisto on rakennettu katujen yllä kulkevalle käytöstä poistetulle rautatielle.

Mitä jos maamerkki olisi jotakin muuta kuin korkealle kurkottava torni? Jotakin toiminnallista? Jotakin, joka toisi alueella asuvat ja sitä käyttävät ryhmät yhteen. Inspiraatiota voisi hakea näistä tuoreista avauksista.