Olemme ali-informoituja

Osmo Pekonen

Olin Frankfurtin kirjamessuilla, jossa Suomi oli teemamaana. Tapasin kokkareilla lehdistöattaseamme, joka hyrisi tyytyväisyyttään: Saksan lehdet olivat julkaisseet yli 7000 artikkelia Suomen kirjallisuudesta! Eivätkä kaikki olleet ihan vähäisiä juttuja, vaan Suomi oli teemana myös laatulehtien tuhdeissa kirjallisuusliitteissä. Luettuani niistä muutaman huomasin oppineeni suomalaisesta nykykirjallisuudesta enemmän kuin mitä kotimaassa voi oppia seuraamalla yhtä ainoata johtavaa sanomalehteä, jolla ei ole kirjallisuusliitettä.
Sitten luin saksalaisten lehtien näkemyksen Suomen energiapolitiikasta. Ensin on hölmöilty ranskalaisen ydinvoimalan kanssa, nyt tilataan venäläistä…
Sitten luin Suomen talouskriisistä jne.
Joskus kaukaa näkee paremmin kuin läheltä. Huomasin äkkiä ymmärtäväni Suomea paremmin, kun hetkellisesti seurasin sen asioita saksalaisen median tulkitsemina.
Saksan lehdistö on mahtava koneisto. Kun se käynnistetään jauhamaan annettua aihetta – vaikkapa Suomea ja sen kirjallisuutta – niin syntyy perusteellista jälkeä. Saksan lehdistö on kenties maailman paras lehdistö.
Toki Gutenbergin kotimaassakin printtimedia on kriisissä, mutta päivälehtiä sentään ilmestyy edelleen paljon. Lukijalla on varaa valita erilaisista suuntauksista: Die Zeit, Die Welt, Frankfurter Allgemeine Zeitung
Saksalaiset laatulehdet kaikkine liitteineen ovat niin laajoja, ettei niitä ehdi päivässä lukea loppuun. On valittava kiinnostavimpia aiheita. Suomessa tällaista ongelmaa ei ole. Johtavat lehdet – jääkööt nimet mainitsematta – ovat kuihtuneet. Niissä on syvällisempää luettavaa enää hyvin vähän. Ei esseitä, kohta ei enää kirja-arvostelujakaan. Kohta iltapäivälehdet hallitsevat mediamaisemaa kokonaan.
Minulle valkeni Saksassa karmea tosiasia: olemme ali-informoituja. Suomen media on jo kuihtunut niin paljon, ettemme enää ymmärrä edes oman maamme asioita. Kohta ajaudumme kriisistä toiseen ymmärtämättä miksi.
Entäpä suuren maailman asiat? Maailma on menossa pahemmin sekaisin kuin vuosikymmeniin. On sotia, kriisejä, epävakautta, epidemioita… Kaikesta mitä maailmalla nyt on käynnissä Suomen media ei enää kykene muodostamaan selkeää kuvaa. Kysymys ei ole informaatioähkystä vaan siitä että olemme pihalla kuin lumiukot.
Frankfurtin lentokentällä tapasin Jukka Petäjän, joka kirjallisuuden osalta sentään pitää lippua korkealla. Toin julki huoleni hänelle, ja hän oli ymmärtääkseni samaa mieltä.

Lue myös:

Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Suomi kansainvälistyy – miten huomioimme tämän tiedeviestinnässä?

Tiedeviestinnän arvo on laajasti tunnistettu. Hyvä niin! Tieteen ajatellaan kuuluvan kaikille, ja esimerkiksi erilaiset lasten ja nuorten tiedetapahtumat ovat jo tärkeä osa tutkimuksesta kertomista. Silti tarjonta ei tavoita vielä kaikkia, eikä toisaalta kaikilla...

Mitä sote-alalla ei arvosteta?

Mitä sote-alalla ei arvosteta?

Sote-alan kriisi on ollut talven tapetilla. Kriisi tiivistyy työntekijöiden huonoihin oloihin ja työntekijäpulaan sekä näiden myötä palveluiden heikkenemiseen, kuten ylipitkiin jonoihin. Kriisi ruokkii itseään, kun alalta poistuu hoitajia samassa tahdissa kuin uusia...

Äänikirja nostaa rimaa

Äänikirja nostaa rimaa

373 arvostelua. Niin moni lukija oli tähän päivään mennessä vaivautunut pisteyttämään helmikuussa ilmestyneen kirjani lukuaikapalvelu BookBeatissa. Määrä ei ole valtaisa, mutta tietokirjalle ihan hyvä. Ja mikä parasta, se kasvaa koko ajan. Ukrainan musta multa on...

Setämiestä ahdistaa

Setämiestä ahdistaa

Olen jo vuosikausia toiminut päätyöni ohessa Ylioppilastutkintolautakunnassa sensorina, joka tarkastaa Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen ylioppilaskoesuorituksia. Tehtävä on haasteellinen mutta kiinnostava: satojen koesuoritusten lukeminen vuosittain eri...