Pauliina Lehtonen
Vuodenvaihteessa päättyi ARAn ja ministeriöiden yhteinen kolmivuotinen lähiöiden kehittämiseen keskittynyt Asuinalueiden kehittämisohjelma. Ohjelman tavoitteena on ollut suunnata katse Suomen lukuisiin lähiöihin, jotka usein esitetään julkisuudessa epäedullisessa valossa. Ohjelmalla on haluttu edistää asuinalueiden elinvoimaa ja ehkäistä kaupunkitasolla tapahtuvaa segregaatiota.
Olen työskennellyt tutkijana kehittämisohjelmasta rahoituksen saaneessa Tampereen yliopiston hankkeessa “Osallistuva budjetointi asukaslähtöisessä kaupunkisuunnittelussa”. Hankkeessa olemme yhdessä Tampereen kaupungin kanssa pohtineet ja kokeilleet, miten uutta kansalaisosallistumisen menetelmää, osallistuvaa budjetointia, voitaisiin toteuttaa asuinaluetasolla. Osallistuva budjetointi on kansalaisten osallistamisen menetelmä, jossa on keskeistä kolme asiaa: (1) siinä puhutaan konkreettisesti rahasta eli yhteisten verovarojen käytöstä, (2) asukkaat pääsevät päättämään siitä, miten varat käytetään, ja (3) virkamiehet sitoutuvat noudattamaan asukkaiden päätöksiä. Osallistuvassa budjetoinnissa asukkaat pääsevät keskustelemaan, miten esimerkiksi kaupungin budjetista omalle asuinalueelle kohdennettu määräraha tulisi jakaa ja samalla päättävät yleensä äänestämällä rahojen käyttökohteista.
Tämä Brasiliassa jo 1990-luvun vaihteessa syntynyt osallistumisen menetelmä on rantautunut Suomeen verraten myöhään. Mekin haimme hankkeessa tietoa eurooppalaisista osallistuvan budjetoinnin malleista Puolasta, Iso-Britanniasta ja Ruotsista. Puolassa menetelmä on tullut suosituksi yhtenä nykyaikaiselle demokratialle ja kaupungille tunnusomaisena kansalaisten ja hallinnon välisen vuorovaikutuksen välineenä. Iso-Britanniassa osallistuvaa budjetointia on käytetty paljon lähiötasolla paikallisyhteisöjen voimauttamisessa ja pienimuotoisten paikallisten hankkeiden toteuttamisessa. Ruotsissa menetelmän käyttöönoton tausta muistuttaa hieman oman hankkeemme tavoitetta; menetelmän avulla on haluttu tehostaa asukkaiden ja hallinnon välistä vuorovaikutusta. Tampereella Tesoman lähiössä toteuttamamme kokeilu keskittyi lähiön virkistysalueen kehittämiseen. Asukkaat saivat tehtäväkseen ideoida viheralueen uudistamista tietyllä rahasummalla. He laskivat konkreettisesti, mihin rahat riittävät, ja haluavatko käyttää ne vaikkapa uusien puistonpenkkien, uimarannan laiturien vai lasten leikkivälineiden hankkimiseen.
Tesomalla osallistuva budjetointi osoittautui onnistuneeksi kokeiluksi. Niin asukkaat kuin kaupungin virkamiehet olivat tyytyväisiä menetelmään, vaikka päätösvallan antaminen asukkaille herättikin alussa erityisesti virkamiehistössä hieman epäilyksiä. Menetelmä tarjoaa asukkaille aidosti uudenlaisen aseman asuinalueen suunnittelussa. Vahvuutena on se, että parhaimmillaan osallistuvassa budjetoinnissa yhdistyy asukkaiden kokemuksellinen tieto oman lähiympäristönsä epäkohdista ja hallinnon rationaalinen tapa toimia. Osallistuvan budjetoinnin kohteena on asukkaille tuttu kohde, oma lähiö, josta on helppo puhua. Keskustelu käydään tarkoista rahasummista, joiden käytöstä päätetään äänestämällä. Toisin kuin monet muut osallistumisen menetelmät, osallistuvassa budjetoinnissa asetetaan selkeät kehykset sille, mitä on tarkoitus tehdä ja saada aikaan. Se muistuttaa perinteistä hallinnollista päätöksentekoprosessia, jossa priorisoidaan asioita ja tehdään päätöksiä resurssien ja institutionaalisten sääntöjen rajaamissa puitteissa. Menetelmässä ei aseteta eri tahoja, kuten asukkaita ja virkamiehiä, toistensa vastustajiksi, vaan he yhdessä tuottavat ehdotuksia ja arvioivat niiden toteuttamiskelpoisuutta. Osallistuvan budjetoinnin soisikin leviävän suomalaiseen suunnittelukulttuuriin, sillä sen avulla asukkaat voivat saada todellisen roolin suunnitteluprosesseissa.
