Puun ja kuoren välissä

Kirsi Heikkinen

140521 kuva
Mikä tiedetoimittaja on, kysyi tiedotusopin graduntekijä minulta.
Pisti miettimään.
Joidenkin mielestä tiedetoimittaja on – tai hänen pitäisi olla – tieteen vahtikoira, niin kuin normitoimittaja on vallan vahtikoira.
Minusta tiedetoimittaja on ensisijaisesti tiedon välittäjä. Ja koska hän välittää tietoa, hän välittää tiedosta. Hän on tiedon vahtikoira.
Siinä missä yleistoimittaja voi toistaa, mitä joku sanoo, tiedetoimittajan pitää ottaa selvää, ovatko sanat silkkoa sisältä. Se onnistuu vain pureutumalla terrierinä tutkimuksiin. Olemalla uskomatta mitään tai ketään ilman näyttöä. Olemalla lähdekriitikko.
Toden kaivelu on pirullista. Etenkin, jos ei ole itse koskaan työkseen hengittänyt tutkimuslaitoksen ilmaa. Millainen näyttö painaa tarpeeksi?
Puntarointi on hikistä, mutta pakollista. Palkitsevaakin, vaikka aivot ovatkin lähdemateriaalin kuokkimisesta rakoilla.
Tiedetoimittajalle ei riitä ”mitä”, vaan hän haluaa tietää ”miksi” – ja kertoa sen myös kanssapallontallaajilleen.
Joutuu hän tulkiksikin. Puhumaan kielellä, jota (lähes) jokainen voi ymmärtää. Ja jaksaa seurata. Tieto valuu viemäriin, jos lukija/kuulija/katsoja tylsistyy jo ensi lauseista.
”Vaikeinta tiedetoimittamisessa on onnistua yksinkertaistamaan niin paljon kuin mahdollista mutta ei enempää”, muotoili suomalainen kollegani.
Samat pulmat hiertävät täällä Maan toisella puolella. Mikä on haasteellista tiedetoimittajalle Uudessa-Seelannissa, Science Media Centre uteli taannoin kiwikollegoilta.
“Kertoa vetovoimaisia juttuja monimutkaisesta tieteestä”, vastasi Alison Ballance Radio New Zealandista.
”Mutkikkaan informaation tekeminen ymmärrettäväksi yleisölle ja silti pysyä uskollisena tieteelle”, sanoi One Newsin Will Hine.
”Yksinkertaistaa tieteellistä tutkimusta ja analyysiä helposti sulatettavaksi ja houkuttelevaksi jutuksi ja samalla säilyttää täsmällisyyden”, totesi Jamie Morton New Zealand Heraldista.
Tiedetoimittaja on puun ja kuoren välissä, koska hän ei saa oikoa faktoja vääriksi, mutta hänen pitää suoristaa niitä niin, että ne menevät perille tieteen termejä tuntemattomallekin.
Tiedetoimittaja on nila*, kiteytin lopulta graduntekijälle.
Mitä sinä olisit vastannut?
*Nila on johtosolukosta koostuva solukko, joka kuljettaa yhteyttämistuotteita lehdistä muualle kasviin. (Lähteet: Wikipedia ja Solunetti)
 

Lue myös:

Ei edes sporarahoja

Ei edes sporarahoja

Jörn Donner oli kirjailijana määrän mestari. Hän oli kulttuurin moniottelija, elokuvaohjaaja, tuottaja, diplomaatti ja poliitikko, joka halusi tulla tunnetuksi nimenomaan kirjailijana. Hänen poikansa Otto Gabrielsson kirjoitti kirjassaan Rikkaruoho, että isä tähdensi...

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

Algoritmi, tekoäly, älyvalo

  Kun opiskelin noin 30 vuotta sitten hiukan tietojenkäsittelyoppia, suunnittelimme algoritmeja. Algoritmi oli toimintamalli, jolla jokin tehtävä oli mahdollista suorittaa. Algoritmit koodattiin ohjelmointikielellä tietokonetta varten, jotta ”typerä” laite osasi...

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

Itiöprintti: analyysikeino ja salakieli

  Syksyn saa, sienikorit täyttyvät. Netti pursuaa kuvia sienistä, resepteistä ja tunnistamisongelmista. Ruokavirasto toteaa ettei sienten vertaaminen sienikirjan kuviin yksin riitä. Sieni saattaa olla eri ikäisenä hyvin eri näköinen. Itiöprintit - tai itiöjäljet...

Tarinat ja data vihreästä siirtymästä

Tarinat ja data vihreästä siirtymästä

Mediassa, poliittisessa puheessa ja erilaisissa kestävään talouteen tai kestävyyttä edistävään tutkimukseen ja koulutukseen liittyvissä tilaisuuksissa toistuu tarina siitä, että Suomi on edelläkävijä vihreässä siirtymässä. Samoissa yhteyksissä puhutaan kuitenkin...