Rosinante hirnahtaa

Kuva: Kirsi Heikkinen

Te Uku, Waikato, Uusi-Seelanti viime lauantaina

Kirsi Heikkinen

Joskus tunnen itseni Donna Quijoteksi.
Esimerkiksi silloin, kun työtoveri naistenlehdessä puuskahtaa, että ”montako tutkimusta siitä oikein tarvitaan”, kun en kelpuuta faktaksi tiedotteessa esitettyä näyttöä sampoon tehosta kaljuuntumiseen.
Tai kun perhelehti tilaa jutun lasten aivojen kehityksestä, mutta otsikossa en saisi käyttää sanaa ”aivot”. Se kuulostaa kuulemma kylmältä ja tekniseltä.
Tai kun asiakas tarjoaa samaa palkkiota artikkelistani, johon olen pieteetillä perannut tuoreimman tutkimustiedon ja jututtanut maailman johtavaa alan asiantuntijaa, kuin jutusta, jonka toimittaja oli haastatellut asiantuntijana kotikuntansa optikkoa.
Tai kun fiksu ihminen toteaa, että ”mihin sitä tiedettä tarvitaan, kun intuitio kertoo, mikä on oikein.”
Tai kun toinen fiksu ihminen ilmoittaa, että ”en usko enää tieteeseen, koska se muuttaa koko ajan kantaansa.”
Aika ajoin olen valmis naulaamaan tiedetoimittajan rukkaseni seinään.
En ole ainoa. Tutkijatkin turhautuvat.
Viime keväänä olin Helsingin yliopistossa tilaisuudessa, jossa tutkijat pohtivat mediaa. Kiteytys: toimittajat kirjoittavat paljon puuta heinää. Eivät tarkista tai ymmärrä faktoja. Höpöhöpö kiertää. Eikä yleisökään aina halua kuulla, mitä jostakin asiasta sillä hetkellä oikeasti tiedetään. Esimerkiksi ravitsemuksesta.
Tutkijat saavat jopa tappouhkauksia. Ei ihme, jos heitä ei huvita julkisesti avata suutaan.
MUTTA, tieteilijät muistuttivat toisiaan, ”Jos kentän jättää tyhjäksi, joku sen valtaa”. Yleensä sen tekevät äänekkäimmät huuhaaharit.
Tajusin siinä korvat luimussa kuunnellessani, että meitä tiedetoimittajia tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Samalla istumalla päätin ryhtyä kutsumaan itseäni tiedejournalistiksi.
Journalisti kun pyrkii ammattietiikkansa mukaan totuuteen. Toimittaja voi toimittaa tyhjääkin.
Kuulen, kuinka Rosinante hirnahtaa.

Lue myös:

”Haluaisitko olla kukkakauppias?”

”Haluaisitko olla kukkakauppias?”

  Muutama kuukausi sitten kuuntelin Richard Powersin teokset "Ikimetsät" ja "Hämmästys". Molemmissa kirjoissa kasveilla ja kasveista kiinnostuneilla ihmisillä oli merkittävä rooli. Ikimetsien yksi keskeisimmistä hahmoista oli nuori naistutkija, joka tieteenalansa...

Talven hauskin ja hirvittävin lelu on sanoja arpova papukaija 

Talven hauskin ja hirvittävin lelu on sanoja arpova papukaija 

Keskusteleva tekoäly ChatGPT on valloittanut maailman vajaassa kolmessa kuukaudessa. Sitä selitetään ja kommentoidaan mediassa, ja sen avulla kirjoitetaan jo väitöskirjoja ja läpäistään pääsykokeita. Somessa ei voi välttyä hulvattomilta ja pelottavilta...

Ristiriitojen sietämisestä

Ristiriitojen sietämisestä

    Ajatukseni lähtevät harhailemaan, kun luen uutista Turkin ja Syyrian maanjäristysten uhreista. Suunnaton, musertava tragedia: kuolleita ainakin 44 000, kotinsa menettäneitä valtava määrä.   Kumpikaan noista ihmisoikeuksia, demokratiaa ja ylipäätään...

Selänne, liha ja kommaritouhut

Selänne, liha ja kommaritouhut

  Ilta-Sanomat (6.2.) raportoi alkuviikosta Teemu Selänteen twiitistä, jossa hän ilmaisee asenteensa hallituksen aikeisiin vähentää lihansyöntiä. Ex-jääkiekkoilijamme twiittaa: ”Ei tsiisus (itkunauru-emojit) valtio päättää, mitä ihmisten pitäis syödä niinkö?...